Junioritoiminnan markkinointi - curlingin arvot esiin !?

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Daley Nevantaus
Kuvat
Daley Nevantaus

Jo yhdeksän vuoden ajan olen tarkkaillut lajiamme sisältä. Aluksi aloittelevana pelaajana, sitten bonspielejä himoitsevana harrastajana ja sittemmin kilpapeleistä oppivana seuraajana, katsojana, lajiaktiivina, seurajohtajana ja kirjoittajana. Laji on hieno, laji on hyvä, siinä ei ole mitään vikaa - paitsi, että sen pariin on vaikea saada uusia pelaajia, varsinkin junioreja. Vai onko?

Lajin juniorityö saatu alulle ...ja pienin askelin eteenpäin on nyt menty

Hyviä askelia junioripelaajien suhteen on nyt viimeisen 1-2 vuoden aikana otettu ainakin Turussa, Tampereella ja Ahvenanmaalla, vain muutamia mainitakseni. Hyvinkäällä ja Joensuussa tietenkin tehdään jo vanhalla kokemuksella juniorityötä lajin parissa ja niillä paikkakunnilla työ on järjestelmällistä.  Myös Helsingissä on nyt joitakin junioreita nähty äskettäin hallilla harjoittelemassa. Kaikki nämä ovat hyvä ja uusi alku!

Kaikille aktiivipaikkakunnille hatunnosto tästä työstä, mutta kysymys kuuluu silti, miksi lajin pariin on niin vaikea saada uusia, nuoria pelaajia? Aktiivipelaajien lapset ja heidän kaverinsa on varmaan yritetty kynsin hampain repiä lajin pariin enemmän tai vähemmän onnistuneesti, mutta järjestelmällistä juniorityötä on vain muutamalla paikkakunnalla.  Kahdeksan pitkää vuotta ihmettelin itse, miksi näin hieno laji ei saa uusia junioreita houkuteltua lajin pariin.  Enkä tehnyt itse asialle mitään.
Niin sitä vaan joskus vihdoin huomaa, että aika kuluu puhuessa ja ihmetellessä, miksi joku tavoite jää saavuttamatta ja miksi kukaan muu ei asialle tee mitään. Syy löytyi peilistä. Oman seuratoiminnan puolustuksena todettakoon kuitenkin, että seura on samassa ajassa kerännyt uusia aktiivipelaajia aikuispuolella ja seura on kehittynyt nykyiselle tasolleen noin kolmenkymmenen harrastajan kokoiseksi, joista pelaajista noin puolet pelaa mestaruussarjoja. Mutta ne junnut, kyllä niitä siellä on...

Liiton toiveet  ja tehtävät
Toisin kuin moni seuratoimija on varmaankin luullut, juniorien hankinta ja heille markkinointi ei ole Curlingliiton tehtävä. Liitto voi toki tukea seuroja jonkin verran tässä työssä, mutta totuus on se, että seurojen on katsottava peiliin ja tehtävä se ruohonjuuritason työ.  Itseäni hieman hävettää, että olemme varsinkin pääkaupunkiseudulla olleet aivan liian passiivisia asian suhteen.

Seurojen tehtävä

Kun taannoin kysyin pääkaupunkiseudun seuroilta halukkuutta kehitystyöhön, sain vastaukseksi pääosin joko "on yritetty" tai "ei siitä mitään tule" -tyyppisiä vastauksia. Joitakin "voisihan sitä kokeilla" -vastauksia myös toki sain.  Syynä passiiviseen pääkaupunkiseutuun lienee virran loppumisen lisäksi tosiaan myös se, että aktiivihenkilöt ovat lajissa jakautuneet useisiin seuroihin.  Jos viidestä - kuudesta seurasta aktiivisin joukko kerättäisiin saman katon alle, olisi varmuudella junioritoiminta käynnissä muutamassa kuukaudessa. JOS?!

Tiedon jakaminen

Aktiivisten seurojen tietämyksensä jakamista ja toimintatapojensa julkikirjoittamista peräänkuulutan edelleen. Olen itse pyytänyt useita kertoja kokemuksia niiltä seuroilta, jotka jonkinlaista junioritoimintaa ovat aikaan saaneet. On pyydetty heitä kirjoittamaan tai opastamaan kokemuksiaan esimerkiksi Curlingwikissä. Sieltä en kyllä millään kolmesta silmästäni ole löytänyt ohjetta:  "Curlingseuran junioritoiminnan käynnistäminen : Best practices". En ole löytänyt asiaa käsittelevää osiota tai vastaavaa dokumenttia, jota on sinne lupailtu jo useana vuonna. "Ottakaa yhteyttä liikunnanopettajiin" on paras ohje, joka on suullisesti jaettu.  En nyt kuitenkaan aio mennä  enää siihen, miksi tieto ei aiemmin ole valunut seuroista liittotasolle julkaistavaksi  ja jaettavaksi muille seuroille.

Pieksämäen seuraseminaari - pitkä askel oikeaan suuntaan
Tänä syksynä järjestettiin seurojen yhteinen foorumi Pieksämäellä, jossa tietoa jaettiin seminaarityyppisesti ja hyvähenkisesti seurojen kesken ja liiton johdolla. Tilaisuus oli mainio ja yksimielisesti jatkoa seuraa vuosittain. Sieltä vaan parhaat vinkit julki ja käytäntöön. 
Kehitys on junioripuolella kaikesta huolimatta  lähtenyt käyntiin ja lienee todettava, että lajin pariin tulleet juniorit ovat ilmeisesti kuitenkin viihtyneet. Nyt on pitkästä aikaa päästy siihen, että juniorien SM-kilpailut järjestettiin tätä artikkelia kirjoitettaessa kuluneella viikolla. Hyvä! Edustusjoukkueetkin saadaan EM-kisoihin. Loistavaa!
Allekirjoittaneen seurassa on nyt Helsingissä aloittanut kolme junioria, ikä 12 vuotta ja tätä kirjoittaessa sain kyselyn kahden junioripelaajan mukaan tulemisesta. Jo paikalla käyneet "minicurlaajat" ovat päässeet heitoissaan jo pesäetäisyyksiin ja tulevat kuulemma hallille jatkossakin. Varusteet on nyt hankittu ja kivaa on kuulemma ollut. Vaan kun osa pelikavereista on nelikymppisiä miehiä.

Lajimme ARVOT
Itse otin jo kolmannella treenikerralla junioripelaajiemme kanssa puheeksi lajimme arvot. Kyllä. 12-vuotiaskin ymmärtää eron siinä, heitetäänkö miestä seinälle, lyödäänkö mailalla käsille ja taklataanko törkeästi päähän vai olisiko pelin jälkeen kivempaa käydä nauttimassa limpparit vastustajien kanssa. 12-vuotias YMMÄRTÄÄ nämä arvot ja niitä pitäisi heille ja heidän vanhemmilleen markkinoida.

Yleensä ottaen, kun lajiamme markkinoimme, olisiko tarpeen tuoda kaikkein vahvimmin esille lajin arvomaailma. Ystävyys, pelitovereiden ja vastustajan arvostaminen, ihmisyyden kunnioittaminen, väkivallattomuus ja tuomarittomuus.  Näitä arvoja esiin tuoden  voisi kuvitella saavansa myös sponsoreita lajille. Myös strategiatyössä määriteltiin Suomen curlingin arvoja. Arvojamme ovat urheiluhenkisyys, hyväntahtoinen mieli ja kunnioitettava käytös. Etiketissä on tietysti vielä lisää lajia ohjaavia periaatteita.

Kysymykseni seuroille ja lajitoimijoille kuuluu : Käytämmekö tarpeeksi sanoja  "urheiluhenki", "hyväntahtoinen mieli", "kunnioittava käyttäytyminen" ja "läsnäolo/ystävyys" silloin, kun puhumme lajista ulkopuolisille, joko sponsoreille tai potentiaalisille harrastajille tai vaikkapa juniorien vanhemmille? Meidän lajissamme ei ole väkivaltaisia lieveilmiöitä tai "filmaajia",  dopingia tai muitakaan urheilun lieveilmiöitä.  Ja voitaisiinko näillä arvoilla markkinoida lajia seuratoiminnassa huomattavasti nykyistä paremmin?

D.Nevantaus