20 v. sitten - Ensimmäistä kertaa Suomen pojat selvittivät tiensä MM-kisoihin ja maahamme rantautuivat ensi kerran kellotusopit

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Toimitus
Kuvat
-

Suomalaisessa curlingissa oli junioripuolella varsin vilkasta 80- ja 90-lukujen taitteessa ja siinä porukassa pelasi mukana neljä tulevaa aikuisten arvokisamitalistia. Valtikkaa noiden joukkueiden kesken heilutteli kuitenkin vakaasti Pasi Länsiluodon kipparoima joukkue, jossa pelasivat lisäksi Tomi Rantamäki, Jussi Heinonsalo ja Eero Kupila.

– Sveitsin Engelbergissä pelattiin EM-kisojen alla kolmen maan kesken MM-karsinnat. Selvisimme mukaan vaikka ilmoittautuminen menikin pitkäksi. Voitimme  kaksinkertaisen sarjan jälkeen pelatun uusintaottelun Tanskaa vastaan ja matkaliput MM-kisoihin Kanadaan, Tomi Rantamäki muistelee menneitä.

Juhani Heinonen lähti poikien matkaan valmentajaksi. Torontossa jatkolento Winnipegiin oli ylibuukattu ja seurueelle ilmoitettiin että joutuvat odottamaan seuraavaa lentoa ja se taas olisi tiennyt myöhästymistä ensimmäisestä ottelusta. Virkailijoiden asenne muuttui toisen sävyiseksi kun ilmoitettiin suomalaisten olevan matkalla curlingin MM-kisoihin. Pari puhelua ja koneesta talutettiin viisi matkustajaa ulos ja suomalaiset sisään. Perillä odotti vielä torvisoittokunta ja tervetuliaisseremoniat.

Itse kisoissa irtosi vain yksi voitto ja se tuli USA:ta vastaan tiukan ottelun jälkeen. Mestaruuden vei Sveitsi ennen Skotlantia. Pronssille kipusi Peja Lindholmin kipparoima Ruotsi.

Vaikka suomalaisittain menestys jäi laihaksi niin paljon uusia ajatuksia ja oppeja tarttui matkalla. Joukkueen mukana Suomeen tuotiin uutena juttuna kellotus, jota aikansa hieman hymyiltiin ja ihmeteltiin kotoisissa sarjoissamme. Mutta ei mennyt kuin pari vuotta ja Rantamäen johdolla samainen orkesteri uudistuneessa kokoonpanossa nappasi jo miesten Suomen mestaruuden.

Tuttu laulu – Jussi ja Jaana

Kotimainen sarja huipentui Hyvinkään jäähallissa pelattuun SM-cupiin. Voittajista ei ollut juuri epäselvyyttä ja kirkkaimmat mitalit menivät odotetusti Jaana Jokelan ja Jussi Uusipaavalniemen joukkueille. Jussi laitteli lisäksi vastustajat ojennukseen myös Finnish Bonspielissä ja pokkasi Sipissä järjestetyssä perinteisessä palkintojenjaossa Tulikiven klassiset pihvikivet. Näitä kertyi vuosien mittaan kavereille mittava kokoelma ja esimerkiksi joukkueessa pelannut Jari Laukkanen jakoi niitä jo tutuillekin.

 

Suomen mestarit 1990

NAISET: Jaana Jokela, Nina Pöllänen, Heidi Koskiheimo, Terhi Aro ja Marita Ripatti

MIEHET: Jussi UPN, Jari Laukkanen, Jori Aro, Marko Poikolainen ja Juhani Heinonen

Kommentit3

Atomi

14 years 4 months sitten

Tommi haastatteli minua puhelimitse tähän juttuun. Siinä tuli tarinaa toista tuntia ja Tommilla taisi mennä vähän vuodet ja tarinat sekaisin. Ei se niin vakataa ole, mutta korjataan kuitenkin pari kohtaa:

Oikaisu 1:

Ilmoittautuminen 1989 ei mennyt pitkäksi. Sen sijaan vuosi aikaisemmin 1988 liitto möhli ilmoittautumisemme, mutta pääsimme kuitenkin mukaan, kun itse kirjoitimme hakemuksen WCF:lle tai jonnekin, en muista.

Oikaisu 2:

Voitimme 1989 kaksinkertaisen sarjan suoraan, kun tanska möhli ja hävisi Englannille toisen pelinsä. Edellisenä vuonna 1988 kylläkin tuli uusintapeli Italiaa vastaan. Sen pelin hävisimme.

Oikaisu 3:

Lennolta myöhästyminen ei olisi merkinnyt ottelusta myöhästymistä vaan bussikuljetuksesta myöhästymistä. Koneen henkilökunta kapteenia myöden oli ovella toivottamassa meidät tervetulleeksi ja perillä Winnipegissä paikallinen TV-yhtiö kuvasi saapumisemme keskellä yötä. Torvia ei soitettu.

 

Kellotuksesta muistan sen, että siihen aikaan otettiin vain hog-hog -aikoja. Tai ainakaan me emme muusta tienneet.

RollingStone

14 years 4 months sitten

 

Kiitos Tomi oikaisusta. Toimittajana olin laiminlyönyt perusrutiinit kun en laittanut hyväksyttäväksi valmista juttua haastateltavalle. Muistiinpanot kun eivät olleet kaikkein selkeimmät rönsyilleen puhelinkeskustelun jäljiltä. Pahoittelut artikkeliin livahtaneista epätarkkuuksista.

Tommi - Curlinglehti

Atomi

14 years 4 months sitten

Ennemminkin kiitos taas hyvästä lehdestä. Pikkuvirheistä ei niin väliä.