Joulukuun alussa Hesari otsikoi urheilusivullaan: Curlingmatka Vancouveriin mutkistui. Suomen putoaminen EM-kisojen B-sarjaan sinetöityi, kun Suomi hävisi viimeisen pelinsä tulevalle Euroopan mestarille Skotlannille. Teemu Salo totesi tuolloin, että elintärkeää olisi päästä pois yhdeksänneltä sijalta, sillä yhdeksäs ja kymmenes putoavat B-sarjaan ja sieltä nouseminen on hankalaa.
Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Juhani "Hemppa" Heinonen
Totta. Seuraavissa EM-kisoissa joulukuussa 2008 ollaan pakkovoiton edessä eli selkä seinää vasten. B-sarjassa vain ykkössija kelpaa. Se ja vain se antaa mahdollisuuden pelata A-sarjan kahdeksatta vastaan ja tämä voittamalla päästä seuraaviin MM-kisoihin. Tehtävä ei todellakaan ole helppo, sillä useammassakin Euroopan maassa taso on noussut merkittävästi parantuneiden harjoitusolojen ja tasokkaiden kilpailujen järjestämisen myötä.
Se että Suomi olisi mukana vuoden 2009 MM-kisoissa ei vielä takaa paikkaa Vancouveriin. MM-kisoista olympialaisiin kerättäviä pisteitä tarvitaan vielä. Olympiapaikkaan kerättävät pisteet tällä hetkellä ovat: Kanada 14, Saksa 12, USA 10, Sveitsi 9, Ruotsi 8, Suomi ja Ranska 6,5, Norja, Britannia, Australia ja Tanska 3,5, Etelä-Korea 1. Taulukon kymmenen parasta maata saavat paikan Vancouveriin. Varmaa on, että kaikki viisi tällä hetkellä Suomen edellä olevaa maata myös säilyttävät asemansa meihin nähden. Takaa tulee kuitenkin kovia haastajia, joista pahimmat ovat viime EM-kisojen finalistit Skotlanti (Britannia) ja Norja. Yhdysvalloissa Pohjois-Dakotan Grand Forksissa tänä keväänä molemmat ajanevat Suomen ohi. Myös Ranska ja Tanska sekä nollilta lähtevä Tshekki ovat mukana MM-kisoissa. Aasian suunnasta ovat mukana Australia, varteenotettava ehdokas, sekä ensikertalainen Kiina.
Naisista ei ole puhuttu tässä mitään, koska pääsy MM-kisoihinkin on tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa lähes mahdotonta. Hissiliike A- ja B-sarjojen välillä ehkä jatkuu, mutta sekin liike on vaarassa loppua. Torinon menestyksestä jäi suurelle yleisölle vähän väärä kuva suomalaisen curlingin tasosta. Olympialaisia edeltäneet EM-kisat eivät ennakoineet mitään suurta menestystä joukkueelle, jonka M15 oli Salt Laken jälkeen koonnut. Torinossa kaikki meni kuitenkin niin yläkanttiin kuin mennä voi, ja tuliaisina oli sitten kaikkea hyvää poikinut hopeamitali.
Ymmärtääkseni kisojen jälkeen pelaajat olisivat halunneet, että sama ryhmä jatkaisi yhdessä Vancouver tähtäimessään. Tähän Markku (Uusipaavalniemi) ei voinut suostua. Minkätasoisia pelaajia Suomesta löytyisi parin vuoden kuluttua? Alkaisivatko jo lopettaneet Salt Lake Cityn 2002 kävijät Jari Laukkanen, Tommi Häti ja Wille Mäkelä "vielä kerran" harjoitella tosissaan? Uskon, että tämä joukkue on edelleenkin Markun Dream Team. Pakko myöntää, että itsekin pidän tätä ryhmää kaikkien aikojen parhaana joukkueena. Pitää muistaa, että plakkarissa miehillä on mm. puhtaalla pelillä voitettu Euroopan mestaruus ja lukuisia muita EM- ja MM-mitaleita.
Palaan vielä pettymykseen päättyneisiin Füssenin EM-kisoihin ja siihen, että lajituntemus Suomessa on vielä vähäistä. Ihmiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä, kuinka haastavaa ja vaikeata on esimerkiksi johtaa peliä pesässä ylipäätänsäkin, saati sitten EM-kisatasolla ja melko vähäisellä kokemuksella. Itse sain kuulla monenlaista kommenttia kisojen aikana. "Miksi Markku UPN ei oo mukana". "Kuka ihmeen Kiiskinen jne". Tätä tietämättömyyttä ovat valitettavasti ruokkineet mm. Ylen kisaselostukset ja se, että media on nostanut Markun ehkä turhankin korkealle jalustalle.
Tiellä kansainväliselle huipulle ei oikopolkua ole. Ei Makekaan sinne suoraan noussut, ei myöskään kova kilpakumppaninsa Ruotsin Peter Lindholm. Oppirahat on maksettava. Se voi viedä useammankin vuoden ja vaatia useammankin EM-kisamatkan. Totuus juuri tällä hetkellä on vielä se, että jos Suomi haluaa yrittää menestyä Euroopan ja maailman terävimmällä huipulla, niin ainoa vaihtoehto olisi rakentaa joukkue Markun ympärille. Vaan kuka tietää...?
Kommentit