Miehet jääneet naisten varjoon

Vaikka curlingia harrastetaan nykyisin ympäri Suomea lukuisilla paikkakunnilla, on SM-mitalit pääosin siroteltu Helsinki-Hyvinkää-Joensuu -akselille. Eikä pidä unohtaa Pieksämäen naisjoukkueen saavuttamia mitaleja 90-luvulla.

Joensuu on ollut hyvin edustettuna kotimaan kisoissa aina 80-luvulta alkaen. Pitkät välimatkat eivät ole olleet esteenä aktiiviseen turnausten kiertämiseen.  Miesjoukkueet ovat keikkuneet tasaisesti kärkikymmenikössä, Pekka Vaittisen joukkue on kiilannut kahdesti neljänneksi, mutta mitalit ovat napsineet naiset.

Minna Malisen joukkue on saanut pari SM-pronssia, joista ensimmäinen tuli vuonna 1999 ja SM-cupin voitto paria vuotta myöhemmin. Helena Timonen joukkueineen on saavuttanut muutaman pronssin, joista viimeisin edelliskaudelta. Samainen porukka on menestynyt myös seniorien MM-kisoissa jääden täpärästi neljänneksi vuonna 2008. Joukkueessa on toki pelannut pääkaupunkiseudulta pelaajia joensuulaisten lisäksi, joten ihan puhtaasta joensuulaissikermästä ei voida puhua.

Joensuulaiset mukaan edustusjoukkueisiin

Minna Malisen menestysryhmässä pelasivat mm. Sari Laakkonen ja Katri Määttä, jotka ovat Minnan lisäksi olleet edustustehtävissä hyvinkääläisiin pohjautuvissa maajoukkueissa.

–  Arvokisoihin pääsin ensimmäisen kerran varapelaajaksi Kanadan St Johnin MM-kisoihin 1999. Jaana Jokelan joukkueessa oli tuolloin liikehdintää kokoonpanossa ja lopulta olin osa perusryhmää. Sittemmin kapteeniksi tuli hyvinkääläinen Kirsi Nykänen. Sari Laakkonen liittyi myös ryhmään ja näin meidän SM-sarjaa kiertänyt joensuulaisjoukkue hiljalleen hajosi.

Seuraavat vuodet Minna pelasi Kirsi Nykäsen joukkueessa ja saavutti siinä sivussa viisi Suomen mestaruutta ja arvokisoissa vieraili peräti seitsemän kertaa. Uran parhaat hetket osuivat tuohon aikakauteen ja hän suitsuttaakin estoitta loistavaa joukkuehenkeä, joka tuolloin heidän välillään vallitsi.

–  Muutin Helsinkiin ja pidin curlingista vajaat pari vuotta taukoa. Palasin kuvioihin viime kaudella ollen varapelaajana naisten SM-sarjassa Helena Timosen joukkueessa, joka sai pronssia kauden päätteeksi. Tämä kausi jää minulta väliin olkapään ja niskanseuduilla olevien kiputilojen vuoksi. Curlingin parissa tulen varmasti viettämään enemmän ja vähemmän koko loppuikäni. On tämä kuitenkin niin hieno laji, Minna hehkuttaa.

Timosen joukkue lähellä MM-mitalia

Joensuussa naiscurling alkoi kehittyä 90-luvun alkupuolella. Mimmi Koivula ja Helena Timonen kuuluivat ensimmäisten joukkoon. Koivulan ensikosketus lajiin oli tosin tapahtunut jo Hyvinkäällä 80-luvun lopulla, mutta varsinainen innostus alkoi Joensuussa. Timosen sitä vastoin mukaan toi puhdas sattuma.

–  Kuuluin tällaiseen naisten liikuntaklubiin ja kävimme tutustumassa erikoisiin lajeihin ja yksi kaunis kerta se sattui olemaan eksoottiselta vaikuttanut curling. Ihastuin oitis lajiin ja aloitin pelaamisen syksyllä 1994, Helena muistelee.

Aluksi Mimmi ja Helena pelasivat eri joukkueissa mutta osallistuivat ensin parina vuotena SM-kisoja varten koottuun joensuulaiskokoonpanoon ja myöhemmin se muuttui pysyväksi ratkaisuksi.

Seniori-sarjojen syntyminen sai myös joensuulaiset liikkeelle ja MM-kisoihin on osallistuttu komeat viisi kertaa, joista viimeisin visiitti oli enemmän kuin lähellä viedä heidät mitaleille.

–  Kun Kai Pahl alkoi valmentaa meitä Timo Kausteen antaessa taustatukea, palasia loksahteli paikoilleen. MM-kisojen tähtihetkiin kuului voitto Kanadan naisista, jotka äityivät kehumaan poistopeliämme ylistävästi: ”he ovat todellinen poistojoukkue, ihan kuin Markku kavereineen ja he hoitivat sen hyvin”. Ensimmäinen semiottelu hävittiin viimeisellä kivellä parilla sentillä ja pronssipeli sentillä. On tullut monta kertaa kelattua nuo tapahtumat ja olisi se voinut meille päin kallistua kun niin lähellä kerrankin oltiin, Helena huokailee.

Välivuosi

Tällä kaudella Joensuusta ei osallistu yhtään naisjoukkuetta SM-sarjaan. Pitkät kilpailumatkat väistämättä rassaavat työssäkäyviä ja nyt tuntui olevan monelle pelaajalle sopiva hetki vetää henkeä ja ladata akkuja. Niinpä tämä talvi menee enemmän paikallissarjan parissa, mutta vuoden päästä saattaa tilanne olla taas aktiivisempi.

Vaikka Joensuun naiscurling on menestynyt enemmän kuin hyvin, ottaen huomioon että käytännössä siellä ei ole ollut muita joukkueita kuin nämä kaksi menestyjää, ei uusia manttelinperijöitä ikävä kyllä ole näköpiirissä. Aktiivisempaa junioritoimintaa tarvittaisiin ja sille puolelle onkin seurassa selkeitä suunnitelmia alkavalle kaudelle.

Naisten menestyminen on pitkälti perustunut heidän omaan innokkuuteensa, mutta ei pidä unohtaa miespelaajien antamaan taustatukea ja kannustusta. Mika Malinen ja Pekka Vaittinen saavat varauksetonta kehua läpi vuosien antamastaan tuesta, joka on osaltaan auttanut heitä eteenpäin.