Pääkirjoitukset

Jälleen tuli yksi curlingkausi päätökseensä ja on aika ripustaa curlingkengät kesäksi naulaan. Tilalle hiipivät kesäiset harrastukset, kuten golf, suunnistus, kalastus ja rannalla loikoilu. Liian pitkäksi aikaa ei kannata jäädä laakereilleen lepäämään, sillä kesälläkin kannattaa ylläpitää ja jopa kehittää niin aerobista- kuin lihaskuntoakin - hikoilu maksaa itsensä takaisin tulevalla curlingkaudella varmasti! Ja johan se kausi alkoi joillakin taas hyvissä ajoin Leppävirralla...

Vuosi vaihtui ja jälleen on curlingin kevätkausi hyvässä vauhdissa. Näistä hetkistä kannattaakin nauttia kunnolla, tai huomaa äkkiä kauden loppuneen kesken, kun näyttäisi toinen peräkkäinen "EU-talvi" lyhentävän talvikautta entisestään. Hiihtokansan tappio olosuhteissa on keskitalvella koitunut ainakin hyvinkääläisten curlingharrastajien voitoksi, kun "pakastearkussa" ovat kuuleman mukaan lämpötilat pysyneet kohtuullisina ja jäät liukkaina!

Näin se vain on. Jälleen on todettava, että tuoreimmat uhkakuvat curling-taivaalla näyttävät nousevan, mistäpä muualtakaan kuin idästä. Mistään sen vakavammasta ei ole kyse kuin siitä, että entisiin itäblokin maihin kuuluva Tsekki nosti entisestään peliensä tasoa juuri päättyneissä EM-kisoissa ja vastaavasti Oseanian mestaruuden nappasi ensimmäistä kertaa sekä miehissä että naisissa urheilun mahtimaa Kiina. Näin ollen viimeisten muutamien vuosien aikana vallalla ollut trendi idän maiden noususta sai edelleen jatkoa eikä mikään tällä hetkellä viittaa siihen että kehitys näissä maissa ei kulkisi eteenpäin myös jatkossa idän pikajunan lailla. 

Näinhän se on tässä talvisessa lajissamme, kun uusi uljas kausi odotuksineen on jälleen edessämme ja voitot sekä pokaalit odottavat ottajiansa. Myös hallirintamalla kuuluu jälleen epävirallisesti orastavaa positiivisuutta uusien hankkeiden myötä. Vastavuoroisesti syksyn kalsat myrskytuulet puhalsivat viimeisen henkäyksensä Myyrmäen suuntaan, kun Vantaan ainoa curlingrata suljettiin pitkällisen palveluksen jälkeen. Tuskinpa olisi tämäkään teksti tässä, jollei tuota rataa olisi ollut päivittäisessä käytössä tarjolla curlaajille vuonna 1995 kun itse ajauduin lajin pariin. 

Juuri päättynyt curlingkausi oli maallemme kaikin puolin hedelmällinen. Miesten edustusjoukkueemme onnistui nappaamaan EM-kisoista paikan MM-kisoihin ja kahmimaan sieltä elintärkeitä pisteitä Vancouverin olympialaisten edustuspaikkaa silmällä pitäen. Maailman rankingissa (arvokisasijoitukset viimeisen kuuden vuoden ajalta) Suomen sijoitus putosi miehissä tosin pykälän verran, mutta edelleen ollaan viiden parhaan joukossa!

Noniin, nähtiinpä vihdoin sekin päivä kun Suomen curlinglehti siirtyi värikkääseen painokseen. Pitkä matka on tultu niistä ensimmäisistä lehden läpysköistä, joita Tomi ja Tommi aikanaan lähtivät talkoovoimin kyhäämään. Itse sisällössä tuo matka ei ole niinkään pitkä kuin ulkoisessa olemuksessa, joka nykytekniikan ja värikylläisten musteiden myötä näyttää tätä nykyä varsin katu-uskottavalta. Vielä nykyäänkin tätä hienoa lehteämme tehdään pääosin talkoovoimin, mitä nyt painotyöt ja jakelu on ulkoistettu. Myös talkookuormaa on jaettu useammalle taholle entistä pienempinä taakkoina.

Vuosisatojen kuivin ja lämpimin kesä on nyt takana ja mennään hyvää vauhtia kohti talvea. Ilmat ovat vihdoin kylmenneet siinä määrin, että curlingin peliolosuhteet alkavat täällä Suomessakin parantua. Alkukaudesta sateet tulivat lähinnä hallien sisäpuolella, kun lämpimän ulkoilman ja kylmän sisäilman kohdatessa kosteus siirtyy kohti kylmää tilaa.

"Miesten curling-joukkue on menestynyt hyvin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Liiton oman sekavan arvokisajärjestelmän vuoksi paikka Torinon kisoihin oli kuitenkin jopa jäädä saavuttamatta..." Näin kirjoittaa Suomen Olympiakomitean valmennuksen johtaja ja Torinon olympialaisten joukkueenjohtaja Kari Niemi-Nikkola olympialaisten lajikohtaisessa analyysissään uusimmassa Valmentaja-lehdessä (2/2006). Kohtalaisen kärkevää tekstiä ottaen huomioon, että nuo edellä mainitut arvokisamenestykset saavuttanut joukkue hajosi edellisten olympialaisten jälkeen, eikä edustustehtävissä ole sen koommin enää nähty joukkueen kapteenin lisäksi muita kuin Torinon kisoihin projektiluontoisesti mukaan värvätty varakippari Ville Mäkelä - joka ilmoitti hänkin jo hyvissä ajoin Torinon kisojen jäävän viimeisekseen.

Kyseinen sanapari kuvaa omia tuntojani kenties parhaiten juuri ennen Torinon olympialaisia. Heikosti menneiden EM-kisojen jälkeen loistava olympiamenestys oli koko maamme curlingille jättipotti! Median kiinnostus curlingia kohtaan oli kisojen aikana valtavaa, eikä huuma onneksemme hellittänyt siihen kun viimeinen määrämittainen oli pysähtynyt olympiajäillä. Samanlainen lajia harrastamattomien innostus oli olemassa jo edellisten Salt Lake Cityn olympialaisten aikaan, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa.