"Hengailua sheetin liepeillä"

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Daley Nevantaus

Curlingin lajikulttuurissa jaksaa hämmästyttää vuodesta toiseen moni asia. Jotkut asiat muuttuvat pikku hiljaa, toisien muuttumiseen menee ilmeisesti vielä seuraavat kahdeksansataa vuotta. 

Curlingin lajikulttuurissa jaksaa hämmästyttää vuodesta toiseen moni asia. Jotkut asiat muuttuvat pikku hiljaa, toisien muuttumiseen menee ilmeisesti vielä seuraavat kahdeksansataa vuotta.  Jotenkin tuntuu siltä, että lajin kilpajoukkueet - muutamaa mestaruussarjassa pelaavaa hyvää poikkeusta lukuun ottamatta - tuntuvat pilkkaavan urheilun lainalaisuuksia. Ja jos eivät suorastaan pilkkaa, niin ainakin kohtelevat tiettyjä urheilusuorituksiin oleellisesti liittyviä asioita täysin välinpitämättömästi. Koko muu urheileva maailma on toki ymmärtänyt joidenkin asioiden merkityksen urheilusuorituksen kokonaisonnistumisessa.

    Näihin asioihin liittyvät mm. uni, ravinto, nesteytys ja muut fysiologiset seikat, joukkueen tapahtuman organisointi ja muut sellaiset asiat, joka näennäisesti eivät liity urheilusuoritukseen. Kyllä aivan takuulla ja varmasti urheilusuoritukseen liittyy tai siihen ainakin vaikuttaa todella moni asia ihmisen elämässä. Tässä kirjoituksessa käsittelen yhtä asiaa, joka on muussa urheilevassa maailmassa ymmärretty olevan tärkeä osa urheilusuoritusta .  Suomi-curlingissa,  aivan huippujamme siis lukuun ottamatta, tälle tosiasialle sanotaan hyvin monissa joukkueissa piu-pau-pimpeli-pompeli. ja näytetään pitkää nenää.

PAHA TAPA, LAISKUUTTA VAI TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ?

En usko, että ainakaan tietämättömyyttä. Jokainen urheilua millään tasolla vähänkin harrastaneen ihmisen luulisi ymmärtävän, että suoritukseen valmistautuminen on oleellinen osa hyvää suoritusta ja hyvää tulosta. Ei meidän lajissamme. Sheetin reunalle saavutaan hengailemaan usein kyllä hyvissä ajoin, mutta joukkueilla tuntuu olevan monia mielenkiintoisempia keskustelunaiheita, ainakin verrattuna siihen, että otteluun pitäisi valmistautua sekä henkisesti, että fyysisesti.

SM-turnauksissa edellisenä iltana mökkimajoituksessa vietetyn mukavan "lervatsaa ja olvia" -henkisen iltaman jälkeen puhti suunnataan kovaääniseen eilisen illan kertaamiseen. Lentäviä lauseita, kuten "se on lopusta pois", kuulee usein ja niillä viitataan mahdollisen verryttelysuorituksen aiheuttamaan tarpeettoman inhimillisen energian käyttöön. Ollaan sitä mieltä, että verryttelyssä käytetyt voimat eivät siis enää olisi käytettävissä ottelun loppuhetkillä, kun peliä ratkaistaan.

Tietenkään ymmärrys ei riitä siihen, että kun varsinaista peliä on pelattu 20 minuuttia ja taululla ovat vastustajan 4-0 johtoa osoittavat numerot, osattaisiin päätellä, että olisikohan peliin valmistautuminen voinut olla parempi. Miten me nyt mentiinkin antamaan tuo nelonen heti tähän alkuun. Oltaisiin edes pelattu tasaväkinen ottelu sinne loppuun asti ja sitten katsottu, riittääkö se energia.

Seurauksena ensimmäisen pään divarikatastrofista tulee yleensä joukkueen hartioiden romahdus alaspäin ja henkinen lamaantuminen, josta vain äärimmäisellä kurinalaisuudella noustaan vielä pelin voittotaisteluun. Äärimmäisen harvoin näin kuitenkaan käy ja peli on pelattu jo 15 minuutin jälkeen. Vain siksi, että peliin valmistautumisen sijasta kiinnosti enemmän edellisenä iltana kuultujen moneen kertaan kuultujen vitsien toistaminen.

Inhimillisesti katsoen, on se tosiaan mukavampaa toki hengailla siinä sheetin päässä vitsaillen, kuin tehdä valmistavia ja sykettä nostavia verryttelyn tapaisiakaan. Tai venytellä niitä rusahtelevia nivusia, joiden tehtävänä olisi joustaa sen verran, että ihmisen gorillahenkinen vartalo taipuisi liukuasentoon, joka muuten eräidenkin lääkäreiden ja fysioterapeuttien mukaan on täysin vieras asento ihmiselle.  Tärkeämpää on kuulla jälleen kerran, kuinka kahdeksan vuoden takaisessa bonspielissä Latviassa lajitoveri kaatui turvalleen jäähän osallistumatta edes peliin.
   Mutta hei, tottahan se on, että onhan se lopusta pois. Ja se on ihan allright ajattelumallina, jos lähtee siitä, että joukkueen peli ei ole muutenkaan mihinkään kehittymässä. Kun ei ole kehittynyt enää viiteen vuoteen...

Esimerkiksi oheisen kuvan kyynernoja-asento nostaa nopeasti sykettä ja sitä voi käyttää verryttelyssä. Ihan näin valtaviin suorituksiin ei kuitenkaan tarvitse venyä. Vähempikin riittäisi välttämään pelin alun katastrofipäitä.