”Edin on hirmuiskussa”.
”Tämä on suomalaisen curlingin musta päivä”.
”Edin on hirmuiskussa”.
”Tämä on suomalaisen curlingin musta päivä”.
Siinä kaksi lausahdusta, jotka kertovat paljon. Edellinen tuli Pressamme suusta muutamia päiviä ennen EM-kisojen alkua. Jälkimmäisen heitti Timo Kauste, kun Suomen putoaminen B-sarjaan myös miehissä
sinetöityi. Paikan päällä olleilta saatiin kommentteja, että nämä EM-kisat olivat kovatasoisimmat ikinä. Silti on vaikea niellä sitä sitä, että romahdimme sekä naisissa että miehissä.
Vaikka tuossa tuli todettua turnauksen kovatasoisuus, joka tietysti tarkoittaa myös lajin merkittävää eteenpäinmenoa muualla, niin mielestäni koko ajan oli aistittavissa pelejä seuratessa se, että finaalissa tulevat pelaamaan - siis miehistä on kyse - Ruotsi ja Norja. Ei Edinkään puhtaalla pelillä runkosarjaa selvittänyt. Ainoa tappio tuli Skotlannin Brewsterille. Tämän peli erikoisuus oli siinä, että Ruotsi johti jo 4-2,mutta hävisi 4-8. Norja,Sveitsi ja Venäjä menivät mitalipeleihin - saldo kaikilla 6 voittoa ja kolme tappiota. Ennakoitu finaali toteutui ja siinä Edin löi Ulsrudin jatkopään jälkeen 6-5.
Ruotsista ja Edinistä vielä. Tämä oli kolmas peräkkäinen EM-mestaruus! Ulsrud on ollut kahdesti näinä vuosina finaalivastustajana. Parin vuoden takainen finaali päättyi sekin Edinin voittoon 5-4, jatkopään jälkeen! Ruotsin joukkueessa oli tapahtunut myös yksi muutos. Viimeisten junnujen MM-kisojen kapteeni Rasmus Wranå oli uutena joukkueessa kakkosheittäjän roolissa. Rasmus on toisen polven kurlaaja, jonka faijaa, Matsia, vastaan Jussi UPN monasti nuorena pojan kloppina pelasi. Ja isä Mats on muuten tuore senioreiden maailmanmestari.
Muistuuko mieleen, mikä maa pelasi viime MM-kisoissa finaalissa Kanadaa vasten ja hävisi tiukan väännön jälkeen 3-5?
Niin,Tanska ja Rasmus Stjerne. Sitä pidettiin silloin isona yllätyksenä. Jälleen Stjerne yllätti, mutta nyt mahdollisimman negatiivisesti putoamalla suoraan B-sarjaan, vieläpä runkosarjan viimeisenä. Vain kaksi voittoa. Toinen niistä Suomea vastaan ja sekin ”lahjana” Akun viimeisen kiven epäonnistumisen seurauksena. Oliko Tanskan täydellinen sulaminen näitten kisojen suurin yllätys?
Sveitsillä ja Venäjällä on ollut jonkin verran vaihtuvuutta arvokisoissa. Se vain todistaa, ettei maiden kärki ole yhden joukkueen varassa. Yksi kisojen positiivisista yllättäjistä oli Saksan Alexander Baumann, joka näyttäisi vakiinnuttaneen paikkansa maansa ykkösjoukkueena. Huonon alun ja kipparin vaihdon jälkeen Saksa nousi runkosarjan viidenneksi helmenä 7-6 voitto Norjasta. Viime MM-kisoissa Saksa oli viimeinen ja mielestäni Baumann huono, joten parannus on melkoinen.
Skotlannin Tom Brewsterin sijoitus oli nykyisellä joukkueella varmaan lähellä totuutta vaikka skoteille jääminen mitaleilta on aina pettymys. Jos Brewster säilyttää asemansa, niin uskoisin itse jatkossa parempaan. Ilahduttavaa oli nähdä Itävallan nousu. Nuori joukkue säilytti A-sarjapaikkansa lyömällä Tie Breakissa Suomen 7-5. Rahkeet eivät vielä riittäneet MM-kisoihin, kun se hävisi karsinnan viime EM-kisoissa edukseen esiintyneelle Hollannille, joka nyt voitti B-sarjan.
Kommentit