Pääkirjoitus

1. PÄÄ-TÖKSENTEKO

Joukkue joutuu tekemään monia päätöksiä. Divari- ja hallisarjajoukkueet unohtavat pääsääntöisesti AINA ottelupalaverin. Sen ei tarvitse olla kuin minuutin mittainen kertaus tai joukkueen yhteinen toteamus siitä, millä strategialla peliin lähdetään. Puolustamaan, hyökkäämään vai neutraaliin strategiaan. Kun näiden kolmen strategian sisältö vielä olisi joukkueella ja sen jokaisella pelaajalla kirkkaana mielessä, olisi helppo lähteä pelaamaan ensimmäisiä päitä. Taidan toivoa turhaan, että pukukoppikulttuuri ennen ottelua muuttuisi läpänheitosta strategiapalaverin pitämiseen ja joukkueen mentaalisen tilan, vastustajan ja jään analysointiin.

2. PÄÄ-TÖKSESSÄ PYSYMINEN

Olen jopa oman seuran joukkueitten peleissä nähnyt usein sitä, että jos ensimmäiset heitot eivät onnistu tai ensimmäinen pää ei mene toivotusti, heitetään strategia romukoppaan. Strategia on kuitenkin mietitty juuri sitä varten, että sillä todennäköisimmin pärjätään ko. vastustajaa vastaan. Ei pelin tulos sillä parane, että yhtäkkiä siirrytään puolustavasta hyökkäävään taktiikkaan, jos yksi pää epäonnistuu. Todennäköisesti tulee turpaan vielä enemmän ja urakalla.

Toinen merkittävä päätöstekijä on kapteenin taktinen heittovalinta. Onneksi en enää näe omissa seuran joukkueessamme sitä, että kapteenin päätös kylmästi ohitetaan ja heittäjä ja harjatiimi päättävät asian heittopäässä. Tätä tuskin tapahtuu SM-tasolla, mutta paikallissarjoissa aivan varmasti.

Joukkue pohtii ja ehdottaa, kapteeni päättää. Jos ei toimi, kapteeni vaihdetaan. Jos ei vieläkään toimi, on syytä miettiä koko homman tarkoitusta.

3. PÄÄ KUNTOON (nukkumalla)

Nykyinen fysiologinen tietämys ihmiskehosta kertoo huikeita asioita unen merkityksestä. Bonspieleissä uni jäänee monella vähiin ja hällä kai sitten väliä. Mutta kilpapelit ovat toinen maailma.  Kilpapeleissä ne joukkueet, jotka pärjäävät, myös nukkuvat yönsä hyvin.
    Valmentajakursseja käyneet ymmärtävät myös sen, että ihmisen oppiminen treenaamalla uusiin asioihin (myös liikesuorituksiin) tapahtuu vasta myöhemmin, ihmisen nukkuessa. Unessa ihmisen hermoverkko rakentuu ja rakentaa uusia yhteyksiä. Huippu-urheilussa tämän merkitys toki jo toivottavasti ymmärretään, vaan ei divaritasolla.

4. PÄÄ-KOHTAINEN TAKTIIKKAVALINTA

Alemmilla sarjatasoilla vallitsee edelleen sellainen käsitys, että niin sanottu härdellipelaaminen on paljon kivempaa. Kyllä se onkin, silloin kun oma joukkue leipoo taululle 3-4 pistettä. Ja sitten se taas ei ole, kun vastustaja ottaa seuraavasta 4-5 pistettä. Kylläpä ikeniä naurattaa. Varsinkin kakkosdivarissa näkee usein huikeita pelin aloituksia: 3-0, 0-4, 3-0 saattavat olla kolmen ensimmäisen pään numerot. Kertooko tämä hyökkäävästä pelityylistä. Kyllä, mutta se kertoo myös taktisesta kyvyttömyydestä ja strategian ymmärtämättömyydestä. Sopiihan se toki bonspieleihin, mutta onko se ihan oikeasti kivaa Curlingia, kun viimeisellä kivellä arvotaan, tuliko omalle joukkueelle 4 vai vastustajalle 1. Tai päinvastoin. Pohtikaa sitä taktiikkaa, jos lajissa haluatte kehittyä

5. PÄÄ-LLIKKYYS

Miksi joukkueesi on valinnut kapteenin? Miksi häntä kutsutaan kapteeniksi? Pohtikaapa joukkueessanne vuosittain myös tätä asiaa. Onko hän vain se "hyvä jätkä", "kirkko keskellä kylää", "kaikkien kaveri" vai onko hänellä oikeasti näkemystä taktiikasta ja stategiasta pelissä nimeltä Curling? On unennäköä ja haavemaailmaa sanoa, että taktiset valinnat olisivat lajissa helppoja. NE EIVÄT OLE. Muuttujia on paljon ja parhaat kipparit osaavat huomioida ne kaikki. Toiset tuijottavat vain pesätilannetta ja valitsevat heiton sen mukaan. He unohtavat autuaasti sellaiset pikkuseikat, kuin heittäjän osaamisen, jään, kivisarjan, joukkueen yleisen fiiliksen ja joukkueen historian.
   Kapteeni on joukkueen päällikkö, päättäjä, rakentaja, johtaja, kuuntelija, ymmärtäjä. Ja paljon muuta. Kiteytettynä hän on hyvä johtaja. Jos se Suomessa tarkoittaa perinteistä Management by Perkele -linjausta ja joukkue on asian kanssa ok, niin sitten hän on juurikin se MBP -tyyppi. Kunhan joukkue päällikköönsä luottaa.

6. PÄÄ-TYYN ASTI

En mielelläni sekoita kaukalonahistelua ja sen kliseisimpiä sloganeja lajiimme, mutta sallittakoon nyt tämä poikkeus. Tässä lajissa kivi kuitenkin heitetään yleensä toiseen päätyyn asti ja ottelu pelataan 10. päähän saakka, jos tilanne sen sallii. Mutta asiaan. Aika usein jotkut joukkueet myös heittävät kivensä sheetin päätyyn asti (siis sinne laudoitukseen) aivan järjettömällä voimalla heittovalintaansa nähden.
      Joissakin poistoyritelmissä kivi liikkuisi luultavasti lähimmän parkkipaikan yli tielle asti, jos jäätä riittäisi. Taitoa ei tässä lajissa todellakaan kompensoida voimalla. Divari- ja hallisarjatasolla näkee näitä urhokkaita tupla- ja triplayritelmiä maksimivoimalla liian usein. Ja kun se tekniikka ei siihen riitä, niin tulos on katastrofi, yleensä ohiheitto. Jos joukkue malttaisi harjoitella suunnilleen kolme poistovoimaa, se riittäisi pitkälle divareissa, missä lähes yksikään heitto ei ole täydellinen. Kasi, kymppi ja tusina ovat hyvä muistisääntö kolmelle eri poistovoimalle hog-hog -sekunneissa mitaten. Hallittu kasikin on usealle divariporukalle jo haastava.
    Mutta saahan sitä toki koittaa aina silloin tällöin kuningasheittoakin. Sheetin päätylaudoitus siinä yleensä kiittää. Joukkue ja tulostaulu ei.


Curlinglehti toivottaa kaikille parempaa peliä kaudelle 2016-2017 !