Miehemme Champeryn EM-kisoissa

JANNE PITKO  : EM-kisat 2014

Tämän vuoden Euroopan mestaruuskilpailut pidettiin jälleen kerran Champeryssa, Sveitsissä. Kisat olivat siellä edellisen kerran siellä 2010. Noista ajoista liikkui paljon kauhutarinoita siitä, millaisessa kunnossa B-halli oli, joten odotukset kisojen suhteen olivat epävarmat. Puhuttiin linnun ulosteista ja muuten vaan todella vaikeista eli huonoista jääolosuhteista. Linnun ulosteet olivat edelleen teoreettinen ongelma, mikä ei tainnut kuitenkaan realisoitua missään vaiheessa, mutta jäät olivat kuitenkin tällä kertaa varsin hyvät. Kivet taipuivat aika hyvin, mikä on pääasia. Luisto oli hieman paikkakohtaista ja käytössä olleet Champeryn omat kivet olivat hieman haasteelliset. Joka tapauksessa olosuhteiden taakse ei olisi voinut piiloutua, jos menestystä ei olisi tullut.

Pitkien kisojen inhottavin puoli lienee mahdollinen hotellikuolema eli tekemisen puute. Tekemisen puute johtaa liialliseen tylsyyteen ja makoiluun hotellihuoneessa. Tämä olikin yksi syy, miksi päätimme tällä kertaa majoittautua omaan mökkiin (Swiss chalet). Myös taloudelliset seikat painoivat tässä; ruoan laittaminen itse on paljon edullisempaa kuin jatkuvasti ravintoloissa syöminen.  Chalet sijaitsi suunnilleen Montheyn (B-halli) ja Champery (A-halli) puolessa välissä, joskin ylempänä eli pystyimme valmistautumaan peleihin korkean paikan leirillä.

Itse chalet oli upea. Jokaisella oli oma makuuhuone. Vessoja oli vain kolme, joten kaksi täytyi niistä jakaa, jos jostain pitää nillittää. Normaalin olohuoneen ja keittiön lisäksi kolmekerroksisesta chalesta löytyi vielä ns. pelihuone. Pelihuone toki sisälsi ainoastaan biljardipöydän, mutta huoneessa pelattiin  myös aktiivisesti Football Manageria läppäreillä. Henkilökohtaisesti menestyin molemmissa lajeissa varsin hyvin. Pöydältä lähdin hallitsevana mestarina, vaikka muuten voitto-tappio suhde ei ehkä ollutkaan paras mahdollinen. 

Paikan ainoa pieni miinus oli sen sijainti ylhäällä vuoristossa. Saavuimme paikalle torstaina päivä ennen kisojen alkua. Olimme ottaneet iltalennon Geneveen, josta vuokrasimme auton. Halukkaita kuskeja ei ollut liian montaa, mutta Aku ja Leo suostuivat ottamaan auton vastuulleensa. Navigaattorit eivät olleet täysin tietoisia chalet'n sijainnista. Pienet, valottomat vuoristotiet eivät auttaneet asiaa. Ilmassa oli hieman epävarmuutta, mutta jossain kaukaisuudessa eli arvatenkin noin 100 sadan metrin päässä näimme lopulta pienen mitäänsanomattoman taskulampun valon, jonka päättelimme kuuluvan isännällämme. Sitä se olikin ja löysimme lopulta aika helposti perille. Isompia haasteita emme autolla kohdanneet pariin päivään, mutta alkuviikosta sumu tai pilvi yltyi niin tiheäksi, että näkyvyys ei ollut viittä metriä enempää missään tapauksessa. Yhdesti jätimme iltatreenit välistä sen takia, että autolla ei yksinkertaisesti uskaltanut lähteä liikkeelle.

Pelithän sujuivat varsin hyvin läpi viikon. Ainoa tappio tuli kisojen toisessa ottelussa Walesia vastaan, kun yhdeksännessä päässä tuli ikävä roska ja sitten kymppipään viimeisessä ratkaisevassa heitossa emme olleet saaneet täysin kiinni suorasta kohdasta keskilinjan vieressä ja hieman suorasta kivestä. Tästä emme kuitenkaan liikaa masentuneet maansa myynyttä Kasperia lukuun ottamatta vaan otimme tarvittavat voitot alkusarjasta lopuista matseista. Lohkovoittajien välisessä pelissä voitimme Englannin ja saimme vastaan Hollannin B-finaalissa.

Tässä kohtaa säännöt menivät vähintään hieman oudoiksi. Kaksi vuotta sitten Karlstadissa samassa pelissä kohtasimme Latvian. Latvia sai valita finaaliin viimeisen kiven edun tai kivet, koska se oli rankattu ykköseksi voitettuaan juuri tuon lohkovoittajien välisen pelin. Tämä on selvää ja loogista ja näin se menee käytännössä aina, kun pelataa page-playoffeja. Tuolloin sai kaiken lisäksi valita kivet finaaliin useammalta radalta. Nyt emme saaneet kuitenkaan mitään etua finaaliin – päinvastoin. Hollannilla oli meitä parempi LSD (Last stone draw, t-heitot) ja he saivat valiita finaaliin joko kivet tai jälkimmäisen harjoittelun. Viimeinen kivi meni t-heitoilla. Aiemmilla peleillä ei siis tässä vaiheessa ollut käytännössä mitään merkitystä ja ranking meni pelkästään t-heittojen perusteella. Kivisarjatkin oli määrätty ennakkoon.

Uskomatonta puuhastelua. 

Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä ammensimme tästä ja universumin parhaasta videosta Youtubesta sen verran kiukkua, että onnistuimme kuitenkin voittamaan B-finaalin, vaikka pelasimmekin tuossa huonommilla kivillä kuin vastustajamme. MM-karsintakin hoitui tällä kertaa suoraan kahdessa ottelussa, vaikka Saksa antoi varsinkin jälkimmäisessä varsin hyvän vastuksen ja olisi kenties ansainnut voittaa tuon pelin. Onneksemme vastustaja kuitenkin missasi seitsemännessä päässä kohtalaisen helpon heiton kolmeen tai neljään ja antoi meille varastuksen, mikä sitten käänsi koko ottelun.

Pelien jälkeen oli jäljellä vielä päättäjäiset, voitonjuhlat ja paluumatka. Päättäjäiset olivat odotetun tavalliset, joten niistä ei sen enempää. B-sarja paras puoli on se, että ison Le Gruyere -juustokimpaleen saanti on paljon helpompaa kuin A-sarjassa. Nimittäin molempien sarjojen kolme parasta joukkuetta palkitaan juustolla mitaleiden lisäksi. Päättäjäisiä seurannut banketti oli puolestaan aika vekkuli. Ruoka ei ollut parasta mahdollista, mutta illan esiintyjä villitsi yleisön alusta loppuun esiintymisellään. Lavashow muistutti hyvin pitkälti euroviisuja.  Hauska päätös raskaalle viikolle.

Enää oli jäljellä paluumatka. Olimme ottaneet varmuuden vuoksi vasta iltalennot, jotta vuoristosta ei olisi tarvinnut lähteä laskeutumaan liian nopeasti alas. Suunnitelma ei kuitenkaan ollut veden pitävä, sillä chalet'n oli tulossa jo uudet asukkaat samana päivänä, jolloin jouduimme lähtemään aikaisin aamupäivästä. Jotain täytyi siis keksiä päivän ohjelmaksi. Suurena eläinten ystävinä päätimme etsiä matkan varrelta eläintarhan ja käydä ihastelemassa vekkuleita eläimiä. Tuollainen löytyikin sopivasti matkan varrelta. Valitettavasti Pauli kärsi selkeästi vuoristotaudista tai vastaavasta, ja tämän osalta eläintarha jäi välistä. Rehellisyyden nimissä Pauli ei kuitenkaan paljon menettänyt, sillä eläintarha oli aika vaatimaton puitteineen. Onneksemme huomasimme kuitenkin, että tarhaa oltiin laajentamassa huomattavasti ja eläimet olivat saamassa huomattavasti paremmat olot.

Kisat menivät osaltamme niin hyvin, kuin uskalsimme haaveilla. Kanadan MM-kisat olivat tavoite ennen kisoja ja se toteutui. Seuraava tavoite on uusia Suomen mestaruus. Se on ollut vaikeaa viimeiset viisi vuotta hallitsevalla mestarilla miehissä ja ei se nytkään liian hyvin alkanut osaltamme. Pelejä on vielä kuitenkin 15 jäljellä, joten vielä ei kannata laskea meitä ulos mestaruustaistosta.

                                                                                       - Janne Pitko -