Kokemuksia olympiakomitean valmentajakurssilta, osa 2: "Tie mielestä kiveen"

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Daley Nevantaus
Kuvat
Daley Nevantaus

Vierumäki 24.-26.10. : YLÄKOPPA TERÄVÄNÄ

Suomen olympiakomitean taitovalmentajien koulutusryhmä jatkoi opiskelua lokakuussa Vierumäellä. Paikalla olivat jälleen neljän taitolajin edustajat ja aiheena myyttinen "psykologinen harjoittelu" ja tutumpi "taitoharjoittelu".

Okei, näiden jako on helppoa. Toisessa valmennetaan ja harjoitetaan "kroppaa ja lihaksia" ja toisessa "päätä, sielua ja sydäntä". Niinhän sitä taas luulisi. Totuus on se, että koko ajan tulisi valmentaa ja harjoitella molempia puolia. Harjoitteita voi toki tehdä molemmissa ryhmissä erikseen tai yhdistää harjoitukseen osa-alueita molemmilta puolilta. Molempia on huipulle päästäkseen kuitenkin harjoiteltava jatkuvasti.

Luultavasti kaikki me ymmärrämme fyysisen harjoittelun tarpeellisuuden lajissa, jossa otteluita on pahimmillaan kolme päivässä usean tunnin mittaisina ja turnauksissa useita päiviä peräkkäin. Niin. Ymmärrämme kyllä, mutta kummallista on se, että ymmärrys loppuu silloin, kun pitäisi ymmärtää myös aivojen harjoittamisen merkitys.

Curling-turnaus on kaikkien olympialajien pitkäkestoisin laji.  8-9 päivää, jolloin 10-12 ottelua, yli 3 tuntia per ottelu verryttelyineen.

Kurssilla oli muuten mielenkiintoista havaita, kuinka muiden lajien edustajat pyörittelivät silmiään, kun ymmärsivät, kuinka pitkäkestoista keskittymistä ja hyvää kuntoa lajimme vaatii. Kunnon on oltava kliseisesti ilmaisten vähän toisenlainen kuin allekirjoittaneen toimittajan. Kondiksen on oltava graniittinen, gneissinen, timanttinen. Kondiksen on oltava peräti ylämaan spektroliittinen. Niin kova sen on oltava, siis huipulla. Joku siellä taas huutaa, että "Jaa, miksi?"

Yläkoppaan liittyviä faktoja: Se ensimmäinen pää on tärkein !!
Ensimmäinen pää jokaisella pelaajalla, tässä lajissa,  on siinä hartioiden välissä. Ja se on lajimme tärkein elementti. Oma pää on ensimmäinen huomioitava pää, ns. nollapää. Ja valitettavan usein joukkueiden näkee simahtavan pelin loppupuolella, kun päässä alkaa vipata ja tulee huonoja taktisia ratkaisuja. Ns. "Sipuli ei enää kestä." Tämä on suoraa seurausta fyysisestä rasituksesta.
Jos ajatukset ovat tulevassa banketissa, kotona, töissä tai omissa  

päivittäishaasteissa, ei tule pelistä mitään, suoritustaso laskee.

Ei silloin yleensä myöskään harjoittelu ole tehokkainta mahdollista.

Pää on siis pysyttävä mukana jokaisessa heitetyssä päässä, jokaisessa

heitetyssä ja harjatussa kivessä, yksilönä ja joukkueena.

Pääasioita VOI HARJOITELLA !!

Esitän tähän loppuun vapaassa järjestyksessä eräitä havaintoja kurssilta. Ne ovat toisaalta tutkittuja faktoja, mutta tietysti osa näistä on tarkemmin ajatellen  aivan tervettä maalaisjärkeä, jota ei ehkä ole tullut tarkemmin ajatelleeksi.

Tärkein havainto psyykkisestä harjoittelusta on se, että kaikkia tässä mainittuja asioita voi harjoitella ja ainakin huipulle tähdättäessä niitä myös pitäisi harjoitella. Toki voi jättää harjoittelemattakin ja "luulla hallitsevansa psyykettään ja kilpailutilanteita", mutta harjoittelematta jättäminen on huipputasolla suoraan tasoituksen antamista Euroopan ja maailman parhaille. Tässä asioita sekalaisessa järjestyksessä:

1.  Maailman huiput ja euroopan huiput näissä kaikissa lajeissa harjoittelevat myös yläkoppaansa, sekä yksilöllisesti, että joukkueena.

2.  Psyykkinen harjoittelu on "yhtä haastavaa" kuin fyysinenkin harjoittelu

3.  Myös psyykkisessä harjoittelussa toistojen määrä vaikuttaa.

4.  Myös psyykkisessä harjoittelussa toistojen laatu vaikuttaa tulokseen.

5. Psyykkinen harjoittelu on laajempi käsite kuin vain "keskittymisen" tai paljon puhutun "flown" löytämistä

6. Psyykkinen harjoittelu sisältää suhtautumisen koko pelitapahtuman tai jopa koko kilpailun aikaisiin tunteisiin

7. Psyykkinen harjoittelu sisältää reaktiot onnistumiseen ja epäonnistumiseen, esimerkiksi  tuulettamisen ja onnistumisen tai epäonnistumisen jälkeisen nollauksen -->Ja siis niiden reaktioiden harjoittelun.

8. Psyykkinen harjoittelu sisältää joukkueen ilmapiirin ymmärtämisen ja siihen reagoimisen, kannustamisen, myötäelämisen, läsnäolemisen ja tunneälyn --> ja siis niiden harjoittelun

9. Psyykkinen harjoittelu sisältää sen, että osaa kilpailuun lähdettäessä hahmottaa Oman itsensä lähtötilanteen (perhetausta, työ, kotiasiat, yms. päässä pyörivät päivittäiset asiat) ja ymmärtää huomioida samat asiat pelitoveria koskien.

10. Psyykkinen harjoittelu sisältää pelitoverien kuuntelemisen ja ymmärtämisen, ylipäätään joukkueen kommunikaation ja sen vastaanottamisen harjoittelun

11. Psyykkinen harjoittelu sisältää itseluottamuksen harjoittelun (sekä yksittäisen pelaajan, että joukkueen kokonaisitseluottamus)

12. Psyykkinen harjoittelu sisältää myös sosiaaliset ulottuvuudet (Miten reagoin pelitoverin huonoon päivään, hyvään päivään)

13. Psyykkinen harjoittelu sisältää päivittäisen tekemisen "mielialan". Treenamalla voi vaikuttaa mielialaan treeneissä, peleissä, turnaustilanteissa pelin ulkopuolella jne. Jokainen meistä on tullut treeneihin, jossa joukkueen kapteeni tai valmentaja on jo valmiiksi huonolla tuulella ja muistaa, oliko kyseinen treeni tehokas? Kannattaisiko siis harjoitella myös treeneihin oikealla asenteella tulemista?
 
Siinäpä alkuun muutamia "pieniä" asioita, joita voi ja pitää, uskokaa tai älkää, harjoitella.