Divarikatsaus

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Antti Männynväli
Kuvat
-

Miesten curlingin SM-sarjassa on tällä hetkellä kolme sarjaporrasta: mestaruussarja, I-divisoona ja II-divisioona. I-divisioona toimii eräänlaisena vedenjakajana, jossa käydään vuosittain tiukkaa nousemistaistelua mestaruussarjaan, sekä kamppaillaan II-divisioonaan putoamista vastaan. Nykyisellä pelisysteemillä ratkaiseva ero selviää, kun kolme neljäsosaa kaudesta on pelattu, ja joukkueet jaetaan alempaan ja ylempään jatkosarjaan.

Tällä kaudella tasapisteissä olleet Jari Saarelaisen ja Antti Männynvälin joukkueet ratkaisivat I-divisioonan jatkosarjapaikat yhden ottelun tie-breakerilla, joka tärkeälle pelille tyypillisesti oli viiden pelatun pään jälkeen vasta 1-1 tilanteessa. Peli ratkesi kunnon curlingklassikon mukaisesti kymmenennen pään viimeiseen heittoon. Saarelainen jäi alempaan jatkosarjaan mutta varmisti siellä paikkansa ensi kauden I-divisioonassa sijoittumalla alemman jatkosarjan ensimmäiseksi, eli koko divisioonan viidenneksi.

Tänä vuonna Olli Rissasen joukkue voitti I-divisioonan, eikä siis joudu karsimaan oikeudestaan pelata korkeimmalla sarjatasolla. Nykyinen pelisysteemi tekee divarista mielekkään ja merkityksellisen sarjan, josta ei puutu panosta. Vaikka ykkösdivarin voittaja pokkaakin päätösbanketissa pystin, varmasti suurin syy voiton tavoitteluun on himoittu suora paikka mestaruussarjaan. Paikat kovatasoiseen pääsarjaan ovat kiven alla, ja tuskin yksikään SM-sarjaan osallistuneesta 26 joukkueesta korkeimman sarjatason paikasta kieltäytyisi.

Myös II-divisioonan loppuasetelmat olivat mielenkiintoiset. Lauri Perkiön joukkue voitti lopulta sarjan ja ansaitsi suoran nousun I-divisioonaan, mutta heidän takanaan yhden voiton päässä vaani viisi joukkuetta tasapisteissä. Jossittelu on tunnetusti turhaa mutta näin herkullisessa tilanteessa se sallittakoon. Mikäli Perkiö olisi hävinnyt viimeisen ottelunsa Miikkolaa vastaan, olisi kärjessä ollut kuusi joukkuetta tasapisteissä. Kuuden joukkueen tie-breakereiden järjestäminen tarjoaisi kilpailuvaliokunnalle melkoisen haasteen.