Ninni Pöllänen - missä hän on nyt?

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Jari Laukkanen
Kuvat
-

Veikko Ahvenainen on tuttu nimi harmonikan soittajille - onhan hän Suomen kuuluisin alan taitaja. Hänen tyttärensä Ninni on tuttu curlingpelaaja monille niistä, jotka tahkosivat suomalaisia curlingjäitä 90-luvulla. Ninni ja Jokelan Jaana ovat käytännöllisesti katsoen merkittävimmät naispelaajat, jotka tähän mennessä historiastamme löytyy. Tämä erottamaton parivaljakko hallitsi naiscurlingiamme 80-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuun saakka.

Paljon pelikavereita

Ninnin peliura alkaa vuodelta 1985, jolloin ensi kosketus lajiin tapahtui Hyvinkään tekojäällä. Tuolloin kasattiin hänen ensimmäinen joukkueensa ja porukkaan liittyi Jaanan lisäksi Hirvosen Kirsi sekä Jeskasen Taru. Tällä joukkueella sitten koluttiin EM- ja MM-kisoja aina vuosikymmenen loppuun, jonka jälkeen pelikavereiksi liittyivät mm. Aron Terhi, Ripatin Marita ja Koskiheimon Heidi. Myöhemmin mukana ovat pelanneet Ninnin ja Jaanan kanssa Malmin Anne, Tsutsusen Laura, Julkusen Tiina ja Nykäsen Kirsi muiden muassa.

Uralle mahtuu seitsemän MM-kilpailua ja kymmenen EM-kilpailua vuosien 1985 ja 2001 välillä. Otteluita arvokisoissa on kunnioitettavat 139. Parhaiten pelit sujuivat vuonna 1997, jolloin Füssenin EM-kisoissa joukkue pelasi hienosti neljännelle sijalle. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun suomalainen joukkue aikuisten sarjassa ylsi arvokisojen välieriin. Tuloksena oli karvas neljäs tila, joka eniten ehkä onkin jäänyt sapettamaan Ninniä muuten niin mahtavalla uralla. ”Silloin oli mahdollisuudet mennä finaaliin, mutta niin ei vain tapahtunut. Se hivenen korpeaa” sanoo Ninni muistellessaan uran pettymyksiä ja parhaimpia hetkiä.

Toinen asia, josta hivenen on jäänyt hampaankoloon, on olympiakomitean päätös jättää naisten joukkue kotiin Salt Lake Cityn 2002 olympiakisoista, vaikka naisilla oli maapaikka Suomelle hankittuna. OK katsoi silloin, ettei joukkueella ollut realistisia saumoja 8 parhaan joukkoon eikä lähettänyt naisjoukkuetta lainkaan kisoihin. Sen jälkeen ei ole sitten naisilla ollut edes paikkaa olympiakisoihin, joten harmillistahan se oli Suomen naiscurlingin kannalta.

Curling on joukkuepeli

Vaikka pettymyksiä on matkan varrella tullut koettua, on ura huippucurlingin parissa tuonut Ninnille paljon positiivistakin. ”Paljon ihania kokemuksia on tullut koettua, sellaisia ei muuten olisi päässyt kokemaan. Hienoa on ollut kantaa Suomipaitaa niin monessa paikassa” toteaa Ninni uransa vaiheita muistellessaan. Parasta curlingissa on Ninnin mielestä se, että laji on joukkuepeli. Hän haluaa korostaa juuri tätä seikkaa nykyisille ja tuleville pelaajille.

Ura huipulla loppui kauteen 2001-2002. Sen jälkeen Ninniä on nähty harvemmin tositoimissa kivien kanssa. Joskus on kivi liikkunut Hyvinkään paikallissarjassa satunnaisesti tai joissain yksittäisissä turnauksissa. Pelaamista on rajoittanut suuri selkäleikkaus vuonna 2005, jolloin paikkoja leikeltiin parempaan kuntoon. Selän kunto myös rajoittaa liikkumista edelleen, kovin tiukkaan treeni- ja pelitahtiin ei selän kunto anna mahdollisuuksia. Ironisesti Ninni toteaakin, että ”nyt periaatteessa olisi enemmän aikaa pelata kun lapsetkin ovat kasvaneet jo niin isoiksi, ettei äitiä tarvita joka hetki kotona”. Nykyisin liikunta on pääasiassa kävelyä luonnossa, mutta joskus veri vetää turnaamaan myös jäälle.

Työkseen psykiatrista hoitotyötä fysioterapeutin koulutuksen omaava Ninni tekee Kellokosken sairaalassa. Työporukalla on myös monet kerrat osallistuttu sairaaloiden SM-kisoihin ja menestystä on tullut sieltäkin. Tänä keväänä Ninni bongattiin myös Bonspiel-jäiltä vanhojen pelikavereidensa keskeltä jäähallilta. ”Leikeltyyn selkäytimeen” aikanaan harjoiteltu heittotaito toimikin hienosti: Bonspielista oli tuomisina hieno toinen sija.