Eläkeläinen miettii paluuta

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Tommi Häti
Kuvat
-

Matti Kartano muistetaan mukavana herrasmiehenä Pieksämäen curling-kuvioista. Tie vei sittemmin Kuopioon ja liiketoimien ajauduttua konkurssiin sai curling myös jäädä. Nyt on kuitenkin alkanut veri vetää jäille.

Matti on syntynyt Kuopiossa 1944 ja työn perässä on menty ympäri Eurooppaa. Hän on työskennellyt Saksassa ja Sveitsissä sekä ollut rauhanturvaajana Kyproksella. Kotimaassa Matti on työskennellyt pääosin hotellialalla ja toimiessaan 80-luvulla Joensuussa Kimmelin hotellipäälikkönä hän sai ensikosketuksensa curlingiin.

– Kyllä kipinä varmaankin siellä Kimmelin terassilla syttyi, mutta liekkiin harrastus roihahti vasta Pieksämäellä talvella 1986, Matti muistelee.

Lentopalloilusta tunnetulla Pieksämäellä curling sai hyvän kasvualustan. Seura perustettiin 1987 ja harrastajia oli parhaimmillaan satoja. Toiminta laajeni ja olosuhteita paranneltiin. Matille parasta aikaa olivat juuri nuo Pieksämäen ajat. Hän oli innolla mukana seuratoiminnassa ja paljon hauskoja muistoja on noilta ajoilta.

– Oli kaunis maaliskuun viikonloppu, aurinko lämmitti, lumivallit sulivat silmissä. Savon Solmun rannassa pelataan kauden tärkeintä curling-ottelua, kaupungin mestaruusottelua. Kippari valmistautuu heittoon, ensin lähtee kolamies työntämään vesikerrosta radalta, kippari heittää heti perään ettei vesi kerkiä valua takaisin radalla, kivi pesässä, mestaruus on ratkennut. Silloin tehtiin päätös hallin rakentamisesta, Matti muistelee huvittuneena.

Rättihalli nousi talkoilla ja harrastustoiminta harppoi eteenpäin. Sarjassa oli joukkueita parhaimmilla 44. Vuonna 1995 järjestettiin Pieksämäellä jo SM-kisat, jossa kaupungin oma naisjoukkue vei mestaruuden.

Takaisin Kuopioon

Kuopiossa homma käynnistyi lupaavasti 90-luvun puolivälissä ja intoa riitti ratojen tekemiseen talkoilla tyhjillään olleeseen kaupungin parkkihalliin.

– Pari vuotta siinä sinniteltiin, kunnes kaupungin älytön vuokrapyyntö ja muutaman virkamiehen ymmärtämättömyys pakotti toiminnan lopettamiseen.

– Innostus lajiin ei osaltani 90-luvun lopulla suinkaan hiipunut, mutta elämä opetti rankalla kädellä ettei elämä pelkää peliä ole. 90-luvun lama, uuden pubin rakentaminen, loppuun palaminen, konkurssi ja luetteloa voisi vielä jatkaakin, mutta lehdessähän on rajoitettu sivumäärä, hän kertailee takavuosien käännekohtiaan.

Matin jälkikasvusta Mikko ja Johanna olivat myös noihin aikoihin aloittaneet lajin harrastamisen. Johanna oli erittäin lahjakas ja innostunut lajista. Hän jopa muutti lukion kynnyksellä Hyvinkäälle, jossa oli koulun ohessa paremmat harjoittelumahdollisuudet. Hän pelasi junioriedustusten lisäksi myös naisten maajoukkueessa Kööpenhaminan EM-kisoissa 1996.

– Johanna otti 90-luvun puolenvälin jälkeen curling-harrastuksen tosissaan ja tulostakin tuli. Curling antoi paljon, uusia kavereita, pelimatkat Jenkkeihin ja Saksanmaalle, itsenäistymisen ja lopuksi rikkonaiset leikkausta vaativat polvet. Siinäpä se silloinen ura oli, nyt uusi ura urkenee Kuopiossa. Naisjoukkueen muodostuminen on hyvässä vauhdissa, Minttu 8 vuotta ja Peppi 6 kuukautta, tuohon pari lisää niin voin itse keskittyä valmentajan hommiin.

Curling on tehnyt Mattiin lähtemättömän vaikutuksen ja syystäkin hän pitää sitä yhtenä hienoimmista urheilulajeista jossa ei ikä ole mikään este harrastamiselle.

– On tuskin muita joukkuelajeja, joissa voi yhdessä pelata vaikka ikäerot pelaajien välillä ovat vaikkapa 70 vuotta. Ruotsissa on eräs curling-joukkue jonka keski-ikä on 85 vuotta. On harvoja joukkuelajeja jossa 65-vuotias harrastaja voi todeta peliaikaa olevan jäljellä vielä 20 vuotta, kuten minulla.

Vaikka Matilla onkin takana jo pitkä tauko curlingista niin tänä syksynä on vanha kipinä taas herännyt.

– Nykyään meillä huippu-urheilijoilla on tapana pitää välivuosia, minun välivuoden pitoni alkoi 1997, mutta muutamia viikkoja sitten suunniteltiin Salovaaran Matin kanssa taas joukkueen kasaamista joihinkin turnajaisiin. Olisihan se taas kiva kiusata nuorempia!