Kellotus – hyötyä vai haittaa?

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Jari Laukkanen
Kuvat
-

Tässä jutussa koetan paneutua kellotuksen problematiikkaan. Kellot ovat yleistyneet curlingradoilla niin tavallisiksi kapistuksiksi, että niitä kulkee jo joka toisen taskussa. Kellotuksesta on siis tullut olennainen osa peliä ja senkin olemusta voidaan siis hyvällä syyllä pohdiskella. Esitän tässä jutussa omia mielipiteitäni eri kellotustavoista ja lukija voi itse kumota väittämäni eri tapojen heikoista puolista ja eduista omilla ajatuksillaan.

Mitä kellotetaan?

Kellotuksen ideana on saada tietoa pelin aikana tapahtuvista asioista. Tavallisin kellotuksen kohde on kivet ja kellotuksen avulla yritetään ymmärtää luistoa. Kellottaa voidaan oman joukkueen kiviä ja vastustajan kiviä, joskus jopa viereisten ratojen kiviä. Kiviä kellottamalla koetetaan siis ymmärtää jään luistamista muuttamalla termit "aika hyvä luisto" tai vastaava numeromuotoon, jotta luistoa olisi helpompi ymmärtää ja vertailla.

Miten kellotetaan?

Kellotus tapahtuu useimmiten siten, että otetaan sekuntikellolla aikaa kiven kulkiessa jonkin tietyn matkan. Tavallisin kellotus lienee käynnistää kello kiven ylitettyä pelilinjan irrotuksen jälkeen ja pysäyttää ajanotto kiven pysähtymiseen (hog to tee).

Toinen yleinen tapa on ottaa aikaa kiven kulkiessa pelilinjojen välillä (hog to hog). Usein poistoheittoja mitataan juuri tällä systeemillä.

Kolmas nykyisin yleistynyt tapa on ottaa aikaa kiven ollessa heittäjän kädessä liu'un aikana takalinjalta (backline to hog) tai teelinjan (tee to hog) ylityksestä pelilinjalle. Yhteisnimityksenä tälle ajanmittaustavalle on intervallikellotus (interval timing/split timing). Muitakin radassa olevia merkkejä voi hyödyntää, jos niin parhaaksi katsoo, mutta nämä edellä mainitut lienevät nykyisin yleisimmät.

Miksi kellotetaan?

Kuten aikaisemmin totesin, kellotuksen tavoitteena on auttaa pelaajia ymmärtämään luistoa paremmin. Kellotuksen avulla voidaan ymmärtää luistoeroja radan eri kohdissa, eri kivien erilaista luistoa sekä luiston muuttumista esim. pelin aikana. Kellotuksen avulla voidaan havaita luistoerot heitettäessä rataa eri suuntiin, sellaistakin joskus tapahtuu. Sama kivi luistaa toiseen suuntaan paremmin kuin toiseen. Ilman kellotusta kaikki olisi "mutu-tietoa".

Millaisia asioita kellotuksessa kannattaa ottaa huomioon?

On joitakin asioita, joita kannattaa pohtia ajanotossa. Kellotuksessa on helppo tehdä virheitä ja ne virheet voivat kostautua virhearviointeina myöhemmin. Riippumatta kellotussysteemistä on olemassa pikkuasioita, joissa voi skarpata. Ensinnäkin: kellotuksen antama informaatio on täsmälleen niin luotettavaa kuin kellottajan ajanottotaidot ovat. Jotkut ovat tässäkin asiassa tarkempia kuin toiset. Toiset osaavat painaa "terävästi" kellon käyntiin, joillakin napin painallus on paksun peukalon vetelä painanta. Joku ennakoi aina kellolla ja painaa kellon käyntiin liian aikaisin. Joku painaa kellon käyntiin silloin kun kiven etureuna osuu viivaan, josta ajanotto on tarkoitus aloittaa. Toinen käynnistää kellon vasta kiven ylitettyä viivan. Varmistakaa joukkueen kanssa yhteinen tapa.

Toiseksi: mitä enemmän kellotat, sitä enemmän saat tietoa ja virheiden vaikutus kokonaisuuteen pienenee. Kellottamalla jatkuvasti saat kerättyä tietopankkiin luistotietoa aina enemmän. Mitä enemmän sinulla on tietoa pankissasi, sitä luotettavampaa on tehdä johtopäätöksiä.

Kolmanneksi: kellotetut ajat tulevat sitä luotettavammiksi, mitä paremmat olosuhteet ovat. Joskus jään luistaessa huonosti voi syntyä paljonkin eroja kellotettujen kivien välille ja syy siihen voi olla jäässä. Jossain kohdassa ei ole heitetty kertaakaan ja luistoero kuluneempaan kohtaan on suuri. Mutta kellon avulla voidaan selittää tuotakin eroa. Neljänneksi: kellotetut ajat ovat vain suuntaa antava apuväline luiston ymmärtämiseen. Saadut ajat eivät takaa sitä, että joka kohdassa ja jokaisella kivellä luisto on sama. Eli kellon aika ei ole "raamatun sana", johon uskotaan niin, että unohdetaan arviointi silmällä kokonaan.

Mitä eroja eri kellotussysteemeissä on?

Image removed.

Yleensä käytettävä tarkkuus on kymmenysten tarkkuus. On turha mitata ja huudella sadasosia, koska edellä mainittu mittaustarkkuus jo vaikuttaa sadasosilla kellotustulokseen. Jopa sekunnin tai puolen sekunnin tarkkuuskin on melko hyvin suuntaa antava, kun puhutaan radan yleisestä luistosta.

Hog to tee

Kellotettaessa hogilta teelle systeemillä ongelmana on kiven pysähtyminen jonnekin muualle kuin teelle. Miten arvioida saatua aikaa, kun kivi jäi puolentoista metrin päähän teelinjasta ja saatiin jokin aika? Kivi pysähtyi esimerkiksi pesän etureunaan aikaan 23,5 s. Siitä voidaan päätellä noin 24,5 luisto keskiviivalle eli ero on noin 1 s puoltatoista metriä kohden, kun ollaan pesässä ja pebli ei ole kulunut ihan loppuun. Sama pätee pitkäksi menneeseen kiveen, mutta toisin päin. Tällä systeemillä saadaan kuitenkin kohtuullisen hyvä kuva jään yleisestä nopeudesta. Samoin luiston muutokset tulevat hyvin esiin tällä systeemillä. Puolen sekunnin mittatarkkuus riittää useimmiten tällä mittatavalla (vrt. 22 s tai 24,5 s luisto).

Hog to hog

Käytettäessä hogilta hogille kellotusta voidaan saada lisää tietoa jään luistosta. Varsinkin jos kellotetaan hogilta hogille väliaikatoiminnolla ja stopataan vasta pysähdykseen. Näin voidaan hivenen vertailla luistoa ja luiston huononemista kiven loppuliu'ussa. Keskellä rataa liu'utaan heitoissa ja pebli kuluu nopeammin pois aiheuttaen kivien nopeaa "hyytymistä" lähellä pesää. Kun on kellotettu hogilta hogille, voidaan arvioida luiston muuttuneen lopussa huonommaksi ja se taas on tärkeä tieto harjaajille. Harjaajat voivat varautua huonoon loppuluistoon ja aloittaa viimeiset vedot hivenen aikaisemmin. Toki pitää tietää kohdat, joissa luisto on huonontunut. Määrämittaisessa heitossa 25 sekunnin radalla hog to hog aika on yleensä noin 14,5 sekuntia.

Hog to hog -kellotus on käyttökelpoinen mitattaessa poistojen voimia. Näin voidaan esimerkiksi harjoitella erilaisia poistovoimia joukkueen kesken ja myös pelissä tehdä johtopäätöksiä jäästä. Jos poistovoima oli pyydetty, niin epäonnistuneen heiton syitä voi lähteä etsimään jostakin muualta esim. ennakosta, heitosta, kivestä tai jäästä. Tai päinvastoin: voidaan arvioida poistosta liian hiljaisen voiman aiheuttama ylimääräinen kiertäminen jne. Tässä mittatavassa kymmenyksen tarkkuus on tarpeen, jotta informaatio olisi hyödyllistä.

Interval timing (split timing)

Intervallikellotus (takalinjalta tai teelinjalta hogille) on yleistynyt kulovalkean tavoin curlingmaailmassa. Periaatteessa idea on hyvä, mutta hankalaksi käytössä siitä tekevät muutama seikka. Hyvää on sen harjoitteluun tuoma lisä: voit harjoitella jotain tiettyä voimaa lähes olosuhteissa kuin olosuhteissa. Hyvää siinä on myös se, että harjamiehillä periaatteessa on mahdollisuus saada informaatio heiton voimasta heti kiven irrottua ja tähän mielellään vedotaan puolustettaessa systeemiä. Mutta, mutta ... mittaustapahtuma on nopea ja on luonnollista mitata se pari kymmenystä väärin. Silloin saatu tieto ei olekaan niin luotettavaa kuin haluaisi. Joku on laskeskellut jossakin, että kymmenyksen heitto ajanotossa tarkoittaa noin 1 metrin heittoa kiven pysähtymispaikassa. Jokainen joukkue voi kokeilla ajanottoa samasta heitosta ja huomata, ettei ole niin kauhean helppoa saada samaa aikaa tai edes samalle kymmenykselle.

Joskus heittäjä voi heittää siten, että liukuu liian lujaa ja ikään kuin jarruttaa irrotushetkellä kiveä. Silloin jokainen harjaaja tietää, että on erittäin vaikeaa arvioida kuinka paljon vauhti hidastui. Kello saattaa näyttää kiven menevän teelinjalle, jonne se ei kuitenkaan mene jos jarrutusta on liikaa. Ei kello muissakaan systeemeissä kerro, jos heittäjä jarruttaa kiveä, mutta muissa systeemeissä ei luotetakaan heittäjän vauhtiin vaan kiven vauhtiin pitemmällä matkalla.

Tilanne on sama heitoissa, joissa heittäjä viime tingassa työntää kädellä lisävauhtia. Ajanotosta näin ei voi saada mitään hyötyä. Kukaan ei osaa sanoa kuinka paljon työntö lopussa lisäsi kiven kulkemaa matkaa vaikka aika olikin ihan normaali määriksen aika tässä systeemissä.

Intervallikellotus ei myöskään juuri kerro radan luiston muutoksista. Erot ovat liukuessa niin olemattomat, että ei voi mittausvirhemarginaalin takia sanoa mitään radan luiston muutoksesta. Samoin tämä systeemi ei erottele eri kivien erilaisia luistoja. Eri kivillä liukuessa ajat eivät ole erilaisia eli kivien luistosta ei pysty sanomaan mitään, jos harrastaa vain tätä mittaussysteemiä. Jotta saisi tietoa radasta ja kivistä, pitää käyttää toistakin systeemiä. No alunperinhän interval- timing olikin suunniteltu harjamiesten avuksi.

Ongelmia harjamiehille tuottavat myös erilaisilla kengillä liukuvat pelitoverit. Luistavilla kengillä kiven ja heittäjän vauhti hidastuu vähemmän ja näin ollen luonnollista jarrua on vähemmän heitossa kuin huonommin luistavilla kengillä pelaavalla joukkuetoverilla. Huonommin luistava kaveri potkaisee lujempaa hakilta ja vauhti hidastuu nopeammin, joten on vaikea arvioida jarrun määrää. Ja siitä on seurauksena kellon antaman ajan luotettavuuden laskeminen.

Ongelmia tuottaa myös kellon katselu kiven irrotuksen jälkeen. Harjamiehen silmä sanoo nopeammin heti heiton alussa pitääkö kiveä harjata vai ei. Jos kellosta katsoo ajan ja mietiskelee kellon lukemaa, niin helposti kivi ehtii kulkea pari kolme metriä ennen kuin ehtii laittaa harjan jäähän ja aloittaa harjaamisen. Joskus ne metrit ilman harjaa voivat olla kohtalokkaat.

Johtopäätöksiä

Miksi siis kellottaa, jos näin monta sudenkuoppaa vaanii kyseisessä hommassa? Mittaaminen on hyödyllistä, jos sen antama informaatio osataan käyttää oikealla tavalla hyödyksi ja ymmärretään kellotuksen antaman informaation merkitys. Mittaaminen on hyödyllistä, jos sen avulla on saanut muutettua luistoa vertailukelpoiseen ja itselle sopivaan muotoon. Mittaaminen on hyödyllistä, kun teet sitä tarpeeksi usein. Näin kerrytät itsellesi tietopankkia ja vertailupohjaa. Mittaaminen on hyödyllistä, jos osaat erotella eri tekijät mittatulokseen (kivet, radan kohta, paljonko pebliä jäljellä, ollaanko pelin lopussa vai alussa, oliko jää jyrätty kunnolla jne.). Mittaaminen ei kuitenkaan koskaan voi kokonaan korvata pelisilmää ja kykyä reagoida nopeasti muutoksiin, varsinkaan harjaajilla. Oli mittaamissysteemi mikä hyvänsä, pitää aina muistaa, että se on vain apuväline. Varsinainen työkalu on pelisilmä, joka kehittyy harjoittelemalla ja pelaamalla.

Kommentit