Muut

Suomen curlingkulttuurin nuoresta historiasta on löydettävissä avainkohtia, joilla on ollut suuri vaikutus curlingin nykytilaan Suomessa. 

Tähän artikkeliin on koottu suomalaisen curlingin merkittävät ja kauaskantoisimmat teot tai tapahtumat. Ponnistelua, intoa ja paneutumista vaatineita tekoja, jotka ovat vieneet Suomen curlingia eteenpäin. Tämä lista ei todellakaan ole kattava, on myös paljon muita tekoja tai saavutuksia, jotka ovat vieneet jonkun henkilön, ryhmän, seuran tai liiton asiaa eteenpäin. Kukin edustusjoukkue on vuorollaan panostanut harjoitteluun ja matkustamiseen, liiton hallituksen jäsenet ovat tehneet hyvää työtä ja seuroissa on ponnisteltu peliolosuhteiden ja junioritoiminnan kehittämiseksi.

Kun Iiro Sippolan johdolla pojat voittavat MM-karsinnat ja Tiina Kölhin nuori naisjoukkue korjaa potin Baltic Cupissa, niin voitaneen puhua jostakin poikkeuksellisesta maamme curling-rintamalla.

Monelle penkkiurheilijalle saattaa tulla yllätyksenä että curling oli mukana jo ensimmäisissä virallisissa talviolympialaisissa vuonna 1924. Curlinglehti kollasi lajin taipaleen olympialaisissa.

Suomen menestys Torinon kisoista vuonna 2006 sai aikaan suoranaisen mediamyrskyn maassamme. Markkua oltiin jo nostamassa niin suurelle jalustalle että korkeammalla oli enää itse jumala.

Moni lajiliitto pähkäilee päät punaisena kuinka saada oma laji nousuun ja menestykseen. Näitä asioita on varmaan mietitty Suomen Curlingliitossakin tasaisin väliajoin, mutta ilmeisesti reseptiä säilytetään kassakaapissa koska siitä ei ole julkisesti muille kerrottu. Rantamäki toki tarjosi kesällä auttavaa kättään oman listauksen muodossa. Päätin kantaa korteni kekoon kollaamalla mediassa esitettyjä menestyksen syistä ja puristin niistä neljän ydinkohdan version.

Pengoin curling-arkistoja ja omia muistikuvia 80-luvulta alkaen siitä kuinka menestyjät ja menestymättömät ovat analysoineet suorituksiaan jälkikäteen. Suomalaisessa curlingissa menestysten jälkeen on pääosin keskitytty selkään taputteluun ja penkin alle menneiden kisojen jälkeen on tarjolla pitkä lista toinen toistaan painavampia syitä. Erityisesti kun tarkasteli näitä menestymättömyyden syitä, niistä muodostuu selvä resepti kuinka menestyä.

Kauden kynnyksellä moni joukkue pohtii kuumeisesti yhtenäistä peliasua tulevan kauden koitoksiin. Kyseessä ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö, vaan osattiin sitä jo 70-luvulta alkaen.

Alkuunsa yhtenäiset peliasut olivat harvojen ja valittujen joukkueiden ylellisyyttä. Useimmiten ne olivat toppa-asuja koska pitkään pelattiin vain ulkojäillä ja suojautuminen talven viimoihin oli syytä hoitaa kunnolla.

Anette Norbergin hallitseva olympiavoittajajoukkue on lopettamassa Vancouverin kisojen jälkeen. Anetten pikkusisko Catherine Lindahl on jo päättänyt, että tulevat olympialaiset ovat hänen viimeiset suurkilpailunsa ja niiden jälkeen on aika siirtyä muiden asioiden pariin.

Kolminkertainen maailmanmestarijoukkue Ruotsista, Peter "Peja" Lindholmin joukkue tekee paluun curlingjäille. Joukkue löi pelihanskat naulaan pieleen menneiden Torinon olympialaisten jälkeen maaliskuussa 2006. Nyt joukkue on kokoontumassa jälleen yhteen pelatakseen Sundbyberg Openissa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Tilanne 15 vuoden takaa muistuttaa yllättävän paljon nykyistä tilaa suomalaisessa curlingissa. Rantamäki on hallitseva mestari, puhkuu intoa sekä tarmoa kehittää suomalaista curlingtekemistä ja aiheen tiimoilta tehdään kirjallisia strategiasuunnitelmia.

Alkavan kauden uudet pelipaikat tuovat peliolosuhteiden loihtimisen lisäksi haastetta myös Curlingkanavalle. Lajimme harrastajien keskuudessa varsin suuren suosion saavuttaneet viime kaudella aloitetut nettilähetykset saavat jatkoa aina, kun pelipaikan Internet-yhteys ne mahdollistaa.