Jussi Uusipaavalniemi aloitti menestyksekkään curling-uran 25 vuotta sitten. Kymmenen Suomen mestaruutta, yksi MM-pronssi ja lukuisat arvokisaedustukset ovet tehneet Jussista yhden tunnetuimmista ja pidetyimmistä curling-persoonista maailmalla.
Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Tommi Häti
1980-luvun puolivälistä 90-luvun alkupuolelle asti laji nimeltä curling oli yleisön silmissä yhtä kuin kuin Jussi Uusipaavalniemi. Legendaarinen Four Boys koottiin nuorista koululaisista Heinosen Jussin toimesta 70-luvun lopussa ja joukkue puhkesi lopullisesti kukkaansa vuonna 1985 ensimmäisen Suomen mestaruuden muodossa. Tästä jatkui yhtäjaksoinen putki 90-luvun alkupuolelle. Four Boys oli pitkään kaikille nouseville kyvyille ihannoinnin ja vertailun kohde. Allekirjoittanut kuului siihen samaan fanien sarjaan ja kentän reunalla tutkittiin tarkasti Jussin edesottamuksia koittaen ottaa oppia.
Ensimmäisen kerran osallistuit ulkomaiseen turnaukseen niinkin aikaisin kuin 1981 (Sundbyberg Open) ja olet siitä lähtien tasaisesti käynyt lukuisia kertoja arvo kisoissa ja turnauksissa ympäri maailman. Mikä saa edelleen innostumaan ja lähtemään merta edemmäs pelaamaan?
Tiivistetysti voisi todeta että hyvät olosuhteet, hyvät pelit, hyvä seura ja itse matkustaminen. Suomessa ei ole vieläkään valittavasti vastaavia puitteita tarjota ja niinpä sitä tulee lähdettyä mieluusti ulkomaille asti pelaamaan. Samalla siinä pääsee loistavasti irti arjesta. Kerran erehdyin ottamaan mukaan tenttikirjat ja aika meni kärvistellessä kirjojen parissa. Kaiken kukkuraksi se tentti meni aika puihin. Sen koommin en ole ottanut arkiaskareita mukaan. Kun ollaan reissussa niin on parempi vaan keskittyä olennaiseen.
Pyörit verrattain paljon kansainvälisissä kisoissa, iskeekö välillä into palata huipulle?
Itse asiassa kun Markun poppoo lopetti olympialaisten jälkeen pari vuotta sitten niin oli ajatus palata kärkikuvioihin. Jonkin verran panostettiinkin, mutta homma meni lopulta aika mönkään. Wille ja kumppanit tulivat ja veivät potin. Jotta tähän hommaan taas kunnolla innostuisi niin ympärille tarvittaisiin motivoitunut ja loistavasti keskenään toimeentuleva ryhmä. Ja toisaalta ei homman kliimaksi ole pelkästään edustusjoukkueeksi pääseminen. Onhan Eurooppa pullollaan kovatasoisia turnauksia. Kanadasta puhumattakaan. Eli jos virtaa riittää niin ovet on auki.
Pitkän peliurasi varrella olet päässyt aitiopaikalta seuraamaan curlingin kehitystä meillä ja maailmalla. Mihin suuntaan se on mielestäsi kehittynyt?
Kyllähän 80-luvulla moni perusti pelinsä pelkästään hyvään poistopeliin. Ainoastaan kanadalaiset uskalsivat pelata hyökkäävämpää peliä, jossa määrispeli näytteli myös merkittävää osaa. Free guard zone -säännön tultua 90-luvun alussa pelin luonne muuttui merkittävästi etenkin Euroopassa. Samalla taktiikkapuoli monipuolistui ja tuli haasteellisemmaksi. On selvää, että kun yhtä kiveä poisteltiin vuoron perään niin ei siinä kummoisia taktiikkakiemuroita tarvittu. Taitotaso on tietenkin noussut ja curlingin suosion kasvaessa on kilpailu kiristynyt. Euroopassa miesten puolella on kärkimaiden määrä kasvanut ja erot tasoittuneet. Enää ei ole kovin helppoa veikata mitalimaita kisojen alla. Naisten puollella ovat asetelmat pysyneet astetta enemmän aloillaan. Ainoastaan Venäjä on noussut määrätietoisella työllä kärkikahinoihin. Muuten vanhat kärkimaat ovat pitäneet asemansa. Suomessakin ollaan menty valtavasti eteenpäin 80-luvun päivistä lähtien. Tietotaito on kasvanut ja yhä laajempi joukko vierailee ulkomaan turnauksissa oppia hakemassa. Tietotaidon kanssa on toki se ongelma, että se on melko harvojen käsissä. Sitä ei ole kyetty tai haluttu jakaa laajempaan käyttöön ja sitä kautta suomalaisen curlingin tason nostamiseen. Kun vertaa tilannetta Ruotsiin niin siellä ovat asiat paljon paremmalla tolalla. Organisoituminen ja tiedon hyödyntäminen on viety ihan eri tasolle.
Olet paitsi kunnostautunut pelikentillä niin viime vuosina myös Eurosportin selostajana. Kuinka homma lähti oikein käyntiin?
Vuoden 1999 EM-kisat käytiin Chamonix’ssa ja silloin lähetettiin suomenkieliset selostukset ensimmäistä kertaa. Asian tiimoilta lähestyttiin Suomen Curlingliittoa ja he suosittelivat Rantamäen Tomia. Hän ei kuitenkaan toimeen tarttunut ja seuraavaksi he pyysivät minua. Valitettavasti olin jo sopinut lähteväni suomalaisen kannattajajoukon mukana paikan päälle seuraamaan kisoja ja minun oli pakko kieltäytyä. Suosittelin Perttu Piiloa ja vakuutin olevani jatkossa kiinnostunut kyseisestä pestistä. Niinpä kevään 2000 MM-kisoissa Glasgow’ssa selostin ensimmäistä kertaa ja nyt lähtee kymmenennet arvokisat mikrofonin ääressä.
Kuinka paljon ja kuinka valmistaudut ennen kisoja?
Tärkeintä on että tuntee riittävän hyvin itse lajin, pelaajat, heidän taustansa ja perustietoa kustakin maasta. Tämä tieto on tullut pääosin jo hankittua oman aktiiviuran ajoilta. Eurosportin päämajasta Pariisista toimitetaan meille hyvät perustiedot pelaajista ja maista. Lisäksi jonkin verran haalimme faktoja internetin kautta. Välillä saadaan informaatiota jopa ns. online, eli esimerkiksi ruotsalaiset ja norjalaiset selostajat soittavat suoraan joukkueen katsomossa olevalle valmentajalle ja sieltä saatu tieto pannaan jakoon muillekin selostajille.
Millaista palautetta olette saaneet suomalaisista selostuksista?
Ei palautetta nyt kovin paljon tule, mutta se mitä on tullut, on ollut pääosin positiivista ja sitä tulee ympäri Suomen. Ruotsalaiset saavat huomattavasti enemmän palautetta, mikä kertoo lajin suuresta suosiosta naapurimaassamme.
Kun ajatellaan, että Eurosport on näyttänyt jo vuosia curlingin arvokisat suomalaisen selostuksen kera ja olympialaisten aikaan saama innostus lajia kohtaan on ollut suuri, niin siitä huolimatta lajin suosio on pysynyt maassamme melko marginaalisena. Mistä se mielestäsi johtuu?
Tietenkin suorituspaikkojen suhteellinen harvalukuisuus rajoittaa harrastustoimintaa, mutta lajissa olisi paljon potentiaalia. Jotta asioihin saataisiin vauhtia niin olisi varmaankin aika pohtia tosissaan Liitolle kokopäiväisen henkilön palkkaamista hoitamaan asioita. Hyvä esimerkki on naapurimaamme Ruotsi, jossa ollaan saatu hyviä tuloksia. Harrastepohjalta toimiessa resurssit ovat tunnetusti rajalliset ja aktiivien käytettävissä oleva aika kuluu pitkälti pakollisiin rutiineihin. Paljon olisi tekemätöntä työsarkaa markkinoinnin, medioiden, liikuntapäättäjien ja muiden sidosryhmien suuntaan. Talous asettaa tähänkin rajoituksensa. Oman vaikeutensa tuo myös se tosiseikka, että vaikka rahat jostain löytyisikin niin tähän haasteelliseen tehtävään soveltuvia henkilöitä ei istu joka oksalla.
Curlingin lisäksi sinulla on aikaa ilmeisesti myös muillekin harrastuksille?
Onhan noita kaiken näköisiä harrastuksia. Sählyä tulee pelattua kerran viikossa, samoin kaukalopalloa talviaikoina ja vieläpä kori- sekä pesäpalloa. Kesäisin ajelen paljon moottoripyörällä ja talvisin moottorikelkalla.
Palataanpa vielä curlingiin. Olet pelannut lukuisissa kokoonpanoissa ja jos niistä pitäisi nimetä yksi suosikki niin mikä se olisi?
Joukkueena ehdottomasti Pingviinit, jossa olen jo vuosia pelannut. Joukkueen sisäinen henki on ollut aina loistava ja kaikki tulevat saumattomasti keskenään toimeen. Hauskaa hyvässä seurassa.
No entäpä curlingurasi kliimaksi?
Kyllä se pelillisesti taitaa olla 1992 MM-kisat Saksan Garmisch-Partenkirchenissä. Orraisen Mikko, Aron Jori, Heinosen Jussi (valmentaja) ja veljeni Markku muodostivat kanssani Suomen joukkueen ja hienojen peliesitysten päätteeksi pääsimme karsimaan paikasta semifinaaleihin. Skotlanti oli kuitenkin liian kova vastus ja sijoitukseksi tuli viides tila, mikä oli tuolloin ehdottomasti Suomen kaikkien aikojen paras tulos. Muuten hienoimpana hetkenä taitaa olla ensimmäisen Collie Campbell –palkinnon saaminen samoissa kisoissa. Sain kyseisen palkinnon toistamiseen -97 kisoissa Bernissä.
Ensimmäisen kerran osallistuit ulkomaiseen turnaukseen niinkin aikaisin kuin 1981 (Sundbyberg Open) ja olet siitä lähtien tasaisesti käynyt lukuisia kertoja arvo kisoissa ja turnauksissa ympäri maailman. Mikä saa edelleen innostumaan ja lähtemään merta edemmäs pelaamaan?
Tiivistetysti voisi todeta että hyvät olosuhteet, hyvät pelit, hyvä seura ja itse matkustaminen. Suomessa ei ole vieläkään valittavasti vastaavia puitteita tarjota ja niinpä sitä tulee lähdettyä mieluusti ulkomaille asti pelaamaan. Samalla siinä pääsee loistavasti irti arjesta. Kerran erehdyin ottamaan mukaan tenttikirjat ja aika meni kärvistellessä kirjojen parissa. Kaiken kukkuraksi se tentti meni aika puihin. Sen koommin en ole ottanut arkiaskareita mukaan. Kun ollaan reissussa niin on parempi vaan keskittyä olennaiseen.
Pyörit verrattain paljon kansainvälisissä kisoissa, iskeekö välillä into palata huipulle?
Itse asiassa kun Markun poppoo lopetti olympialaisten jälkeen pari vuotta sitten niin oli ajatus palata kärkikuvioihin. Jonkin verran panostettiinkin, mutta homma meni lopulta aika mönkään. Wille ja kumppanit tulivat ja veivät potin. Jotta tähän hommaan taas kunnolla innostuisi niin ympärille tarvittaisiin motivoitunut ja loistavasti keskenään toimeentuleva ryhmä. Ja toisaalta ei homman kliimaksi ole pelkästään edustusjoukkueeksi pääseminen. Onhan Eurooppa pullollaan kovatasoisia turnauksia. Kanadasta puhumattakaan. Eli jos virtaa riittää niin ovet on auki.
Pitkän peliurasi varrella olet päässyt aitiopaikalta seuraamaan curlingin kehitystä meillä ja maailmalla. Mihin suuntaan se on mielestäsi kehittynyt?
Kyllähän 80-luvulla moni perusti pelinsä pelkästään hyvään poistopeliin. Ainoastaan kanadalaiset uskalsivat pelata hyökkäävämpää peliä, jossa määrispeli näytteli myös merkittävää osaa. Free guard zone -säännön tultua 90-luvun alussa pelin luonne muuttui merkittävästi etenkin Euroopassa. Samalla taktiikkapuoli monipuolistui ja tuli haasteellisemmaksi. On selvää, että kun yhtä kiveä poisteltiin vuoron perään niin ei siinä kummoisia taktiikkakiemuroita tarvittu. Taitotaso on tietenkin noussut ja curlingin suosion kasvaessa on kilpailu kiristynyt. Euroopassa miesten puolella on kärkimaiden määrä kasvanut ja erot tasoittuneet. Enää ei ole kovin helppoa veikata mitalimaita kisojen alla. Naisten puollella ovat asetelmat pysyneet astetta enemmän aloillaan. Ainoastaan Venäjä on noussut määrätietoisella työllä kärkikahinoihin. Muuten vanhat kärkimaat ovat pitäneet asemansa. Suomessakin ollaan menty valtavasti eteenpäin 80-luvun päivistä lähtien. Tietotaito on kasvanut ja yhä laajempi joukko vierailee ulkomaan turnauksissa oppia hakemassa. Tietotaidon kanssa on toki se ongelma, että se on melko harvojen käsissä. Sitä ei ole kyetty tai haluttu jakaa laajempaan käyttöön ja sitä kautta suomalaisen curlingin tason nostamiseen. Kun vertaa tilannetta Ruotsiin niin siellä ovat asiat paljon paremmalla tolalla. Organisoituminen ja tiedon hyödyntäminen on viety ihan eri tasolle.
Olet paitsi kunnostautunut pelikentillä niin viime vuosina myös Eurosportin selostajana. Kuinka homma lähti oikein käyntiin?
Vuoden 1999 EM-kisat käytiin Chamonix’ssa ja silloin lähetettiin suomenkieliset selostukset ensimmäistä kertaa. Asian tiimoilta lähestyttiin Suomen Curlingliittoa ja he suosittelivat Rantamäen Tomia. Hän ei kuitenkaan toimeen tarttunut ja seuraavaksi he pyysivät minua. Valitettavasti olin jo sopinut lähteväni suomalaisen kannattajajoukon mukana paikan päälle seuraamaan kisoja ja minun oli pakko kieltäytyä. Suosittelin Perttu Piiloa ja vakuutin olevani jatkossa kiinnostunut kyseisestä pestistä. Niinpä kevään 2000 MM-kisoissa Glasgow’ssa selostin ensimmäistä kertaa ja nyt lähtee kymmenennet arvokisat mikrofonin ääressä.
Kuinka paljon ja kuinka valmistaudut ennen kisoja?
Tärkeintä on että tuntee riittävän hyvin itse lajin, pelaajat, heidän taustansa ja perustietoa kustakin maasta. Tämä tieto on tullut pääosin jo hankittua oman aktiiviuran ajoilta. Eurosportin päämajasta Pariisista toimitetaan meille hyvät perustiedot pelaajista ja maista. Lisäksi jonkin verran haalimme faktoja internetin kautta. Välillä saadaan informaatiota jopa ns. online, eli esimerkiksi ruotsalaiset ja norjalaiset selostajat soittavat suoraan joukkueen katsomossa olevalle valmentajalle ja sieltä saatu tieto pannaan jakoon muillekin selostajille.
Millaista palautetta olette saaneet suomalaisista selostuksista?
Ei palautetta nyt kovin paljon tule, mutta se mitä on tullut, on ollut pääosin positiivista ja sitä tulee ympäri Suomen. Ruotsalaiset saavat huomattavasti enemmän palautetta, mikä kertoo lajin suuresta suosiosta naapurimaassamme.
Kun ajatellaan, että Eurosport on näyttänyt jo vuosia curlingin arvokisat suomalaisen selostuksen kera ja olympialaisten aikaan saama innostus lajia kohtaan on ollut suuri, niin siitä huolimatta lajin suosio on pysynyt maassamme melko marginaalisena. Mistä se mielestäsi johtuu?
Tietenkin suorituspaikkojen suhteellinen harvalukuisuus rajoittaa harrastustoimintaa, mutta lajissa olisi paljon potentiaalia. Jotta asioihin saataisiin vauhtia niin olisi varmaankin aika pohtia tosissaan Liitolle kokopäiväisen henkilön palkkaamista hoitamaan asioita. Hyvä esimerkki on naapurimaamme Ruotsi, jossa ollaan saatu hyviä tuloksia. Harrastepohjalta toimiessa resurssit ovat tunnetusti rajalliset ja aktiivien käytettävissä oleva aika kuluu pitkälti pakollisiin rutiineihin. Paljon olisi tekemätöntä työsarkaa markkinoinnin, medioiden, liikuntapäättäjien ja muiden sidosryhmien suuntaan. Talous asettaa tähänkin rajoituksensa. Oman vaikeutensa tuo myös se tosiseikka, että vaikka rahat jostain löytyisikin niin tähän haasteelliseen tehtävään soveltuvia henkilöitä ei istu joka oksalla.
Curlingin lisäksi sinulla on aikaa ilmeisesti myös muillekin harrastuksille?
Onhan noita kaiken näköisiä harrastuksia. Sählyä tulee pelattua kerran viikossa, samoin kaukalopalloa talviaikoina ja vieläpä kori- sekä pesäpalloa. Kesäisin ajelen paljon moottoripyörällä ja talvisin moottorikelkalla.
Palataanpa vielä curlingiin. Olet pelannut lukuisissa kokoonpanoissa ja jos niistä pitäisi nimetä yksi suosikki niin mikä se olisi?
Joukkueena ehdottomasti Pingviinit, jossa olen jo vuosia pelannut. Joukkueen sisäinen henki on ollut aina loistava ja kaikki tulevat saumattomasti keskenään toimeen. Hauskaa hyvässä seurassa.
No entäpä curlingurasi kliimaksi?
Kyllä se pelillisesti taitaa olla 1992 MM-kisat Saksan Garmisch-Partenkirchenissä. Orraisen Mikko, Aron Jori, Heinosen Jussi (valmentaja) ja veljeni Markku muodostivat kanssani Suomen joukkueen ja hienojen peliesitysten päätteeksi pääsimme karsimaan paikasta semifinaaleihin. Skotlanti oli kuitenkin liian kova vastus ja sijoitukseksi tuli viides tila, mikä oli tuolloin ehdottomasti Suomen kaikkien aikojen paras tulos. Muuten hienoimpana hetkenä taitaa olla ensimmäisen Collie Campbell –palkinnon saaminen samoissa kisoissa. Sain kyseisen palkinnon toistamiseen -97 kisoissa Bernissä.
Jussin ura lyhyesti
- aloitti curlingin vuonna 1979
- 10 Suomen mestaruutta (85-91, -94, 96-98)
- 1 MM-pronnssi (-98)
- 10 kertaa EM-kisoissa
- 6 kertaa MM-kisoissa
- saanut MM-kisoissa 2 kertaa Collie Campbell –palkinnon
- kotiseura: Hyvinkää Curling
Kommentit