Kommentit MM-kisoista: Eihän ne nyt niin hyvin menneet, vai menivätkö?

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Teemu Salo

MM-kilpailut pelattiin tänä keväänä Yhdysvaltain Lowellissa, lähellä Bostonia. Paikka tähän turnaukseenhan saatiin joulukuun EM-kilpailuista, joissa joukkueemme onnistui hankkimaan paikan vasta karsintojen jälkeen.

Jo kauden alussa oli tiedossa, että Mäkelän Wille ei osallistu MM-kilpailuihin. Näin ollen lehdistössäkin mainittu "unelmajoukkueen hajoaminen" oli huomioitu hyvissä ajoin. Joukkueen viidentenä pelaajana olympialaisissa ollut Jani Sullanmaa siirtyi pelaavaan kokoonpanoon. Viides pelaaja oli pitkään avoinna, kunnes mukaan lähti Rouvisen Jari.

Kisoissa oli myös ensimmäistä kertaa kotimaista mediaa, kun YLE lähetti paikalle toimittajan. Hänen juttujaan näytettiin päivittäin Aamu-tv:ssä sekä Urheiluruudussa. Näiden lisäksi joukkue hoiti itse liiton sivuille ja STT:lle otteluraportit.

Muutama viikko ennen kisoja tuli kokonaisuuden kannalta varsin harmittava muutos, kun Markku loukkasi kätensä. Tämä tarkoitti sitä, että oikeastaan ensimmäisiin harjoituksiin asti oli epäselvää, pystyykö hän pelaamaan ja jos niin millä paikalla. Ensimmäisissä harjoituksissa sitten todettiin, että Markun käsi ei oikein kestä heittämistä ja varsinkaan kiven nostamista. Niinpä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että Markku huilaa ensimmäiset ottelut ja joukkue heittää kokoonpanossa Jari, Teemu, Jani ja Kalle. Jani toimi varakipparina ja Kalle kipparoi.

Avausottelussa oli vastassa Sveitsi, kuten taisi olla olympialaisissakin. Ottelu ei ollut meiltä mitään hyvää peliä ja vastustaja käytti paikkansa vieden ottelun varsin selvin numeroin. Toisessa pelissä joukkueemme avasi kuitenkin jo voittosarakkeen kaatamalla hienosti Norjan joukkueen. Ottelu pelattiin varsin vaikeissa olosuhteissa ja onneksemme olimme hereillä ennen ottelua ja meillä oli todella huuruisella jäällä karvaharjat käytössä. Tämä ei ollut mitenkään ratkaisevaa, mutta helpotti pelaamista.

Kolmannessa ottelussa vastassa oli Saksa, joka ei esittänyt mitään ihmeellisiä otteita. Valitettavasti joukkueemme tuli koko ajan askeleen perässä ja näin pelistä kirjattiin jälleen merkintä tappiosarakkeeseen. Pelejä edeltävissä treeneissä ja myöskin iltatreeneissä Markku testasi kättään ja opetteli heittämään nostamatta kiveä liikkeelle lähdössä. Neljännessä pelissä hän oli valmis hyppäämään takaisin pelaavaan kokoonpanoon. Joukkue jatkoi nyt pelaamista niin, että Jasu siirtyi viitoseksi ja Teemu ykköseksi. Markku heitti kakkosena ja kipparoi ja Kalle toimi varakapteenina.

Tällä kokoonpanolla kaadettiin seuraavassa pelissä Ruotsi varsin jäätävällä viimeisellä heitolla. Johdimme viimeiseen päähän lähtiessä yhdellä ja meillä oli viimeisen kiven etu. Pää eteni kuitenkin loppujen lopuksi niin, että ennen viimeistä heittoa Ruotsilla oli kaksi kiveä pesän keskellä, niin että molemmat osuivat nänniin ja Suomella ei oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin heittää määris nännille niiden viereen. Tämä heitto onnistui ja Ruotsi oli kaadettu minkä jälkeen mentiin kiireellä syömään ennen Japani-peliä, josta tulikin hyvä esimerkki siitä että näissä kisoissa ei ole enää helppoja pelejä. Ilmeisesti osa latauksesta jäi edellisen pelin viimeisen heiton huumaan tai mistä lie johtunut aneemisuus. Joka tapauksessa Japani oli koko ajan vähän edellä ja nappasi ansaitun voiton Suomesta. Tuloksia seuratessa tietysti ihmettelee, että miten voi hävitä jollekin Japanille, mutta jos olisi seurannut peliä katsomosta, toteaisi vain että helposti. Japani- peliin vaihdettiin myös järjestystä niin, että Jani siirtyi kakkoseksi ja Markku kolmoseksi.

Seuraavissa peleissä kaatuivat Australia ja Irlanti, jonka joukkue ajautui turnauksen aikana keskenään riitoihin. Juuri ennen peliä meitä vastaan valmentaja oli kertonut kapteeni Douglas Dryburghille, että he olivat jutelleet joukkueen kanssa ja hänellä ei ole kuulemma enää luottoa. Näin ollen hänet siirrettiin syrjään ja varapelaaja hyppäsi tilalle. Syrjään siirto huipentui loppubanketissa, jossa joukkue oli myös hoitanut kapteeninsa istumaan toiseen pöytään. Aika harmittava tapaus, jota varmaan käsitellään joukkueessa vielä pitkään.

Turnauksen kahdeksas peli oli Tanskaa vastaan ja Suomi pelasi ottelun erittäin hyvin. Heti alusta joukkue oli hereillä ja varasti kahdesta ensimmäisestä päästä viisi pistettä. Tanskan pojat naureskelivat epäuskoisena peliä, kun pesässä oli jatkuvasti kasa Suomen kiviä. Ottelu päättyi lopulta kuudessa päässä Suomelle 12-3.

Seuraavissa peleissä tuli tappio Skotlannille ja voitto USA:sta. Näistä mieleen jäivät David Murdochin vahvat otteet. Ennen viimeistä ottelua sarjatilanne oli todella tasainen ja ottelussa Kanadaa vastaan oli paljon pelissä. Voittamalla Suomi olisi keskinäisten ottelujen perusteella suoraan mitaleilla.

Otteluun lähdettäessä tällä ei kuitenkaan ollut juurikaan merkitystä, koska tiedossa oli myös että tappiolla ollaan suht varmasti pihalla jatkopeleistä. Ottelu kulki tasaisena aina viimeiseen päähän asti. Kanada oli ehkä aavistuksen edellä koko ajan ja joukkueemme jätti käyttämättä sille tarjotut paikat. Pelin bravuuriheitto oli Kallen viidennessä päässä heittämä neloisratsupoisto, joka väänsi vastustajan naamat miellyttävästi mutrulle.

Viimeiseen päähän lähdettiin Kanadan johtaessa yhdellä ja lisäksi heillä oli viimeinen kivi. Suomelle avautui viimeiselle kivelle paikka heittää ryöstöön tarvittava heitot, mutta kivi ei taipunut odotetusti ja heitto suhahti ohi. Näin tappio ja turnaus oli ohi.

Otsikossa mainittu "eihän ne nyt niin hyvin menneet" on kommentti, jonka olen kuullut kisojen jälkeen useasta suusta. Itse olen kyllä mieluusti korjannut, että yllättävän hyvinhän ne menivät. Kun tarkastelee loppusaldoa, eli kuusi voittoa ja viides sija, niin mielestäni tulos oli hyvä. Kanada-pelin voitto olisi tuonut mitalin ja se olisi ollut kyllä aika paukku joukkueelta, joka pelasi ilman normaalia viimeistä heittäjäänsä ja ensi kertaa yhdessä. Positiivinen seikka oli myös se, että pystyimme haastamaan huippujoukkeita ilman Markkuakin. Toki olympialaisten jälkeen odotukset olivat yleisesti kovat, mutta uskoisin että lajia pidempään harrastaneet ymmärtävät mikä muutos on pelata uudella joukkueella ja eri kapteenin komennossa. Tässä onnistuimme mielestäni varsin hyvin. Valmistautuminen kisoihin jäi kuitenkin melko lyhyeksi Olympiahuuman jälkeen. Kun pelit olivat ohi, oli aikaa tehdä myös muita asioita.

Kuljettajamme Tony Colacchio oli viimeisen päälle mukava mies ja järjesti ohjelmaa, kun sitä halusimme. Kisaviikon aikana meillä oli yhtenä iltana sen verran aikaa, että ehdimme testaamaan minigolfi a ja baseballin lyömistä lyöntihäkissä. Viimeisen pelin jälkeen suuntasimme kohti Bostonia, josta kuljettaja oli järkännyt meille liput NHL-otteluun Boston Bruins - Toronto Maple Leafs. Tämän lisäksi kävimme loppuviikosta pelaamassa golfi a sekä tutustumassa Bostonin ja lähialueen nähtävyyksiin. Matkasta jäi pelien lisäksi monta uutta mukavaa kokemusta mieleen. Ai niin, kisat voitti Skotlanti, joka kaatoi Kanadan fi naalissa. Pronssille ylsi Ulsrudin joukkue, joka oli pitkästä aikaa valittu edustamaan Norjaa MM-kilpailuhin. Hyvä homma myös heidän kannaltaan.