Naiset putosivat B-sarjaan - EM-kisat Hempan silmin

Norja ja Suomi putosivat siis suoraan B- sarjaan. Molemmat voittivat vain yhden pelin. Anne Malmin johdolla kaatui kyllä mitalipeleihin yltänyt Tsekki, mutta  se jäi lopulta laihaksi lohduksi. Italia säilyi kahden voiton turvin A-sarjassa. Kokonaismenestys tyydytti varmasti italialaisia, kun he vielä löivät karsinnassa (pääsystä MM-kisoihin) B-sarjan voittajan Turkin. Kovassa nosteessa oleva Unkari nousi myös A-sarjaan. 

Sveitsille jääminen keskikastiin näissä kisoissa oli varmasti melkoinen pettymys. Onhan maa voittanut kaksi perättäistä maailmanmestaruutta. Viime  keväänä Kanadassa ja edeltävänä vuonna Japanissa. Tanska ja Saksa ovat ymmärtääkseni oikeilla paikoillaan sijoilla 6-8.

Anna Kubeskova nosti joukkueensa vuosi sitten A-sarjaan. Tätä taustaa vasten sijoittuminen neljän joukkoon on kova suoritus. Yllätykset loppuivat kuitenkin siihen. Ensin selvä tappio Ruotsille ja toinen perään pronssipeleissä skoteille. 

Eve Muirhead näyttää vakiinnuttaneen paikkansa Skotlannin edustusjoukkueena huipputasolla. Joukkue on nuori ja säilyttänee asemansa vielä pitkään? Runkosarjan voitto tuli puhtaalla pelillä. Huono päivä osui kuitenkin kohdalle, kun pelattiin pääsystä finaaliin.Myös edellisissä EM-kisoissa Eve koki kovia Venäjän taholta, kun se hävisi finaalin 4-6.

Finaalissa kohtasivat Ruotsin nuori Anna Hasselborg ja Venäjän Victoria Moiseeva. Tasainen ottelu päättyi Annan kohtuu helpon määriksen nousuun  päin pesän edessä olevaa kiveä. Epäonnistumisen herättämä ihmetys näkyi niin Annan kuin venäläistenkin kasvoilla, jotka vaikuttivat aidosti yllättyneiltä – ”Voitimmeko tämän?”

Voi vain ounastella, että seuraavat EM-kisat ovat Suomelle vaikeat. B-sarjasta nouseminen A-sarjaan on taas astetta hankalampaa. Naisten puolella vahvasti lajiin panostavat Turkki ja Unkari eivät ole tiellä, mutta esim naapurimme Eesti asettaa varmasti kovan haasteen. Ja muitakin löytyy. Akulle kovan vastuksen tulevat tarjoamaan ainakin Tsekki ja Tanska. Enpä usko, että Rasmus Stjerne on vielä sanonut viimeistä sanaansa.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana suomalainen naiscurling on kokenut melkoisia muutoksia. Sapporon MM-kisoissa meillä oli hyvä joukkue, jota kuitenkaan ei enää ole olemassa. Kaikenlaista on tapahtunut. Sen jälkeen kyllä silloisen joukkueen kakkonen Oona sai kasattua ympärilleen jengin, joka sitten EM-kisoissa otti tuon ”ihmepronssin”. Arki koitti sitten keväällä, kun MM-kisoissa jäätiin viimeiseksi.

Viime kauden Suomen mestaruuden voitti Anne Malmi ja sai näin edustusoikeuden EM-kisoihin. Joukkueen pari omaksi ilokseen pelaavaa harrastelijaa vaihdettiin ja kokeneiden Tuire Aution ja Tiina Suuripään lisäksi rinkiin tulivat Estzer Juhasz ja juniori-ikäinen Lotta Immonen.

Kaikki näytti mielestäni hyvältä kesällä tulevia EM-kisoja ajatellen vaikka tiedossa olikin, että epäileviä Tuomaksia menestyksen suhteen oli. Annesta huokui tyytyväisyys siihen, että M15 oli lupautunut joukkueen valmentajaksi. Samalla varakipparin rooli lankesi kuin luonnostaan Estzerille.

Kysyin kerran eräältä Suomen edustuspelaajalta jotain asiaa, joka liittyi silloin lähestyviin EM-kisoihin. Selkeää vastausta en saanut – vain ympäripyöreää puhetta, jossa tämä totesi, että maajoukkueeseen sitoutuneen pitää tarkkaan miettiä sanomisiaan. Siksi en yrittänyt kysellä, vain arvailla mielessäni. Miksi Markku ei lähtenytkään mukaan? Miksi Estzer ei pelannutkaan? Se selvisi sentään,että hän oli sairastunut paikan päällä. Jokainen urheilua seuraava ymmärtänee, että nämä seikat eivät voineet olla vaikuttamatta negatiivisesti Suomen menestykseen.