Pokaali Edinburghista

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Kasper Hakunti
Kuvat
tuntematon

Edinburgh International 7.-9.11, Skotlanti

Edinburghin perinteinen kansainvälinen turnaus oli viimeinen turnauksemme ennen EM-kisoja. Tämä oli jo kolmas viikonloppu putkeen, kun olimme pelireissulla, mutta motivaatio oli edelleen korkealle lähestyvien EM-kisojen vuoksi. Turnaus on pieni poikkeus syksyn CCT -kalenterissa (Curling Champions Tour), sillä tourin muut osakilpailut syksyllä pelataan Sveitsissä (Baden, Basel ja Champery). 

Merkittävin ero lienee se, että osanottajista suurin osa on skotlantilaisia sveitsiläisten sijaan. Tästä kertoo myös turnauksen historia. Ennen tätä vuotta voitto oli mennyt Skotlannin ulkopuolelle vain viisi kertaa: Peter Attinger, Sveitsi, (1977); Eigil Ramsfjell, Norja (1988 ja 1996); Ulrik Scmidt, Tanska (1999) ja Andy Kapp, Saksa (2008).

Turnauksessa oli alun perin neljä kuuden hengen lohkoa, joista kaksi kutistui viiden hengen lohkoksi peruutusten myötä. Jokaisessa lohkossa oli tarjolla kaksi jatkopaikkaa. Euroopan terävimmän kärjen pelatessa samaan aikaan Kanadassa, jatkomahdollisuudet lohkostamme olivat realistiset. Sama päti myös muihin suomalaisiin, joita oli meidän lisäksi peräti kolme muuta mukana turnauksessa. Suomi olikin toiseksi edustetuin maa turnauksessa Skotlannin jälkeen.

 

Aloitimme turnauksen kokenutta Lee McLearyn (Skotlanti) joukkuetta vastaan. Ennakolta pidimme McLearya kenties lohkon kovimpana vastustajana Kyle Smithin jälkeen. Ottelu eteni alussa tasaisissa merkeissä. Keskivaiheilla pääsimme kuitenkin muutaman pisteen johtoon, joka sitten kesti aina seitsemänteen päähän asti, missä vastustaja onnistui ottamaan kaksi pistettä viimeisen kiven edulla. Viimeiseen päähän lähdettiin tasatilanteessa meidän pitäessä viimeisen kiven etua. Valitettavasti viimeinen pää ei sujunut meiltä siisteimpään mahdolliseen tapaan, mutta Aku naulasi viimeisen määriksensä kokonaan punaiselle ja tämä riitti tärkeään voittoon. Olosuhteet vaihtelivat ensimmäisen pelin sisällä varsin paljon ja viimeinen määris oli todellisuudessa vaikeampi, kuin miltä se ehkä kuulostaa.

Toisessa ottelussa saimme vastaamme  Graeme Blackin (Skotlanti) joukkueen. Vastustajasta ei ollut meillä ennakolta juuri mitään tietoa. Pelissä vaihdettiin ykköset alkuun puolin ja toisin, mutta kolmannessa päässä onnistuimme hyvän pään jälkeen ottamaan kolmosen, jonka jälkeen puolustimme johtoamme onnistuneesti ottaen vielä varmuuden vuoksi seitsemännessä päässä kaksi pistettä. Kahdeksannessa päässä vastustajan kivet eivät enää riittäneet lopussa kuromaan kiinni kolmen pisteen takamatkaa, joten toinen voitto toisessa ottelussa näki päivänvalon. Tähän päättyi ensimmäinen turnauspäivä osaltamme.

Lauantaina aamupelissä oli vastassa Unkarin Kiss. Oletimme, että vastassa olisi ollut sama Unkari kuin mitä tulevissa EM-kisoissa, mutta pelin jälkeen selvisi, että näin ei ollutkaan. Nollasimme tässä ensimmäisen pään viimeisen kiven edun turvin ja otimme sitten toisessa päässä ns. skipin kakkosen Akun ensimmäisellä kivellä heitetyllä hyvällä nojalla, jota vastustaja ei onnistunut poistamaan. Kolmannessa olimme hieman onnekkaita, kun vastustaja missasi nollausyrityksen suojaan ja varastus tuli enemmän tai vähemmän yllättäen ja pyytämättä. Neljännessä onnistuimme pakottamaan vastustajan yhteen, jonka jälkeen kontrolloimme tulostaulua ja peliä kohtalaisen helposti. Viimeisessä päässä riitti avoimen kohdekiven poisto voittoon.

Neljännessä pelissä pian edellisen jälkeen saimme vastaamme lupaavan nuoren ruotsalaisjoukkueen (Nyman). Joukkueella lienee tulevaisuudessa mahdollisuudet nousta yhdeksi Ruotsin kärkijoukkueeksi. Tässä kolmessa ensimmäisessä päässä molemmat onnistuivat pakottamaan hammerilla pelaavan joukkueen ykköseen, mutta neljännessä pelasimme erinomaisen pään ja otimme ison nelosen. Vastustaja kuitenkin kuittasi ottamalla kakkosen heti perään ja varastamalla kuutospään. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että ihan kaikki ei ollut vastustajan hyvyyttä näissä päissä. Seiskassa ja kasissa vaihdettiin sitten ykköset päittäin taululle ja pääsimme jatkopäähän viimeisen kiven edun turvin. Tässä vastustaja ei onnistunut täysin viimeisessä hyvin ohuessa tuplapoistossa ja meidän ei tarvinnut heittää viimeisestä kiveä. Tällä voitolla  varmistimme jatkopaikkamme.

Päivän viimeisessä ottelussa tuli vastaan Kyle Smithin skottijoukkue, joka oli yksi koko turnauksen ennakkosuosikeista. Pitkä päivä ja kenties jo varmistunut jatkopaikka näkyi tässä pelissä molemmilla joukkueilla, sillä pelin taso ei päätä huimannut missään vaiheessa. Rimpuilimme vielä viiden pään jälkeen tasan 3-3 tilanteessa. Kuudennessa päässä lähdimme hakemaan kuitenkin aggressiivisesti varastusta kahdella keskisuojalla, mutta varastuksen sijaan tulostaululle tuli vastustajan puolelle vitonen ja sitä myötä kättelyt.

Valitettavasti tappio tarkoitti kuitenkin sitä, että Kyle Smith vei lohkovoiton nenämme edestä ja saimme täten puolivälierissä vastaamme turnauksen ennakkosuosikki Tom Brewsterin joukkueen. Ennen tätä turnausta kyseinen joukkue oli maailman rahalistalla kakkosena voitettuaan sekä Baselin että Champeryn turnauksen. Kaiken lisäksi viimeisen kiven etu oli heillä. Muista suomalaisista puolivälieriin pääsi myös Kalle Kiiskinen ja Tomi Rantamäen joukkueet.

Peli alkoi odotetun hankalasti, kun Brewsterin joukkue onnistui ottamaan viimeisen kiven edun turvin kaksi pistettä heti ensimmäisessä päässä. Toisessa päässä onnistuimme vastaamaan ainoastaan yhdellä pisteellä, mutta tämän jälkeen kahdessa seuraavassa päässä varastimme yhteensä peräti kolme pistettä. Viidennessä päässä pakotimme vastustajamme yhteen pisteeseen ja peli oli varsin hyvin kontrollissamme. Valitettavasti kuitenkin kuudennessa päässä muutama huono heitto ja harjaus johtivat siihen, että vastustaja varasti kaksi Akun viimeisen määriksen liukuessa pitkäksi. Seitsemännessä päässä teimme päätöksen lähteä hyökkäämään aggressiivisesti sen sijaan, että hakisimme nollapäätä ja viimeisen kiven edun pitämistä viimeiseen päähän. Saimmekin rakennettua hyvillä heitoilla melkoisen härdellin ja Tom Brewsterin epäonnistuttua puolittain toiseksi viimeisellä ja vielä hieman enemmän viimeisellä, meille jäi pienehköstä portista lyhyt ratsupoisto neljään, jossa onnistuimmekin täydellisesti. Viimeisen pään puolustimme siististi ja vastustajalta loppui kivet kesken. Tämä oli ehdottomasti kauden paras voittomme toistaiseksi.

Tämän jälkeen siirryimme jännittämään nähdäänkö peräti kokonaan kotimainen välierä, kun kaavion mukaan kohtaisimme Tomin ja Hollannin van Dorpin ottelun voittajan.  Tomin joukkue oli pitkään kiinni voitossa, mutta van Dorp onnistui kuin onnistuikin ottamaan viimeisestä päästä tarvittavan kakkosen ja pakotti pelin vielä jatkopäähän, jonka he vielä kaiken lisäksi onnistuivat varastamaan. 

Van Dorp oli voittanut oman lohkonsa puhtaalla pelillä ja oli näin oikeutettu viimeisen kiven etuun, mutta mielestämme hieman oudosti he valitsivat mieluummin kivet ja antoivat täten hammerin meille. Kiitimme tästä ja otimme ottelun haltuun heti alusta alkaen parin pisteen johdon muodossa. Pidimme johtomme aina kuudenteen päähän asti, jossa vastustaja onnistui tasoittamaan pelin kolmeen-kolmeen kahdella pisteellä. Vaihtelevien vaiheiden jälkeen onnistuimme kuitenkin kuittaamaan tilanteen kakkosella heti seuraavassa päässä ja pääsimme viimeiseen päähän kahden pisteen johdossa. Kerrankin onnistuimme pitämään tilanteen varsin siistinä ja pelissä ei ollut vaarallisia suojia kertaakaan omien heittojemme jälkeen. Hollantilaiset kuitenkin onnistuivat kiertämään hienosti etupesäkivemme kolmannen heittäjän viimeisellä kivellä ja lopulta Aku joutui viimeisellään heittämään suoraan voittoon tuplapoiston, joka onnistui kuin onnistuikin. Tämä oli myös tärkeä voitto henkisesti, sillä Hollanti on ennakolta yksi kovimmista joukkueista B-sarjassa. Tässäkin turnauksessa he olivat voittaneet jo Tomin ja Kallen joukkueet sekä Skotlantia EM-kisoissa edustavan Edwardsin.

Tässä vaiheessa oli selvää, ettemme ehtisi paluulennollemme. Yritimme siirtää lentoja KLM:n kanssa, mutta epäonneksemme heidän systeeminsä oli alhaalla ja saimme ohjeistuksen soittaa uudelleen noin tunnin päästä. Pieni ongelma oli kuitenkin puolen tunnin päästä alkava finaali, joten puhelu jäi soittamatta. Kiitos kuitenkin Jerelle, joka yritti hoitaa asiaa puolestamme.

Finaalissa tuli vastaan Tšekin David Sik. Tämä oli ensimmäinen kerta turnauksen historiassa, kun finaalissa ei nähty skotlantilaista joukkuetta. Vaikka Sikin joukkue onkin vakituinen vierailija Tourin osakilpailuissa,  emme ole koskaan päätyneet pelaamaan vastakkain, joten ihan täyttä varmuutta vastustajan pelitavasta ja vahvuuksista tai heikkouksista ei ollut. Molemmat tulivat finaalin kakkossijoilta omasta lohkostaan, joten viimeisen kivi meni arvalla. Olimme tällä kertaa onnekkaita ja saimme sen ensimmäiseen päähän.

Ensimmäinen pää sujui hieman takaa-ajoasemissa melkein alusta asti, mutta onnistuimme kuitenkin lopulta saamaan nollauksen Sikin viimeisen suojakiven jäätyä liian suoraksi. Toisessa päässä saimme heti hyvän otteen alusta alkaen ja rakensimme hyvän tilanteen kulmasuojan taakse. Pää päättyikin avoimeen määrikseen, jolla otimme kolme pistettä.  Kolmannessa päässä vastustaja kuitenkin kuittasi kolmosen takaisin, kun missasimme parikin tuplaa muutamalla sentillä. Neljäs pää nollattiin taas, kun emme oikein saaneet kunnon kiertoa kulmasuojan taakse useasta yrityksestä huolimatta. Viidennessä päässä pääsimme heti kahden pisteen vauhtiin levittämällä peliä keskelle ja laidalle. Vastustaja kuitenkin epäonnistui tärkeässä rolliyrityksessään lopussa ja pääsimme kiertämään Akun ensimmäisellä toisen kiven keskelle suojien taakse. Sik yritti viimeisellään ratsua, mutta epäonnistui tässä ja toistamiseen meillä oli avoin määris kolmeen. Kuudennessa päässä pelasimme hyvää puolustusta ja onnistuimme pakottamaan vastustajan yhteen pisteeseen. Toiseksi viimeisessä päässä vastustaja pelasi isolla riskillä ja jätti meidän kiviä pesään yrittäen varastaa tosissaan. Olimme hieman perässä koko pään, mutta viimeisellä oli vielä mahdollisuus heittää ohuehko tupla ja sitä myötä kaksi pistettä. CCT -turnauksen voittaminen ei ole kuitenkaan kovin helppoa, sillä tässä vaiheessa Akun viimeinen otti roskan heti irrotuksen jälkeen ja heitto epäonnistui, minkä seurauksena vastustaja varasti kaksi ja tuli aina tasoihin asti. Varsin dramaattinen paikka koko meidän turnauksen ensimmäiselle roskalle! Tätä emme kuitenkaan jääneet liikaa murehtimaan, sillä voitto oli edelleen omissa käsissä; peli tasan ja viimeisen kiven etu. Viimeinen pää eteni kohtalaisen selkeänä ja kun vastustaja epäonnistui viimeisessä kierrossaan hieman, meille jäi avoin poisto voittoon, jota ei sitten enää missattu.

Kyseessä oli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalaisjoukkueen voitto CCT -turnauksessa. Voitto toi rutkasti itseluottamusta sopivaan aikaan ennen EM -kisoja ja myös arvokkaita euroja. Tänä vuonna olemme olleet pelkästään Suomen Curlingliiton tuen varassa Olympiakomitean lopetettua tukensa ainakin toistaiseksi. Palkintosumma ei ollut isoimmasta päästä, mutta se kuitenkin melkein tuplasi tämän kauden tulopuolemme toistaiseksi. Tätä kirjoittaessa EM-kisoihin on tasan viikko aikaa. Viimeisen viikon tavoitteena on vahvistaa jokaisen henkilökohtaisia vahvuuksia entisestään. Usko on jokaisella kova siihen, että jos pelaamme samalla tasolla kuin Edinburghissa, pystymme nostamaan Suomen takaisin A-sarjaan ja kaiken mennessä nappiin taistelemaan pääsystä MM-kisoihin.

teksti  Janne Pitko (muut joukkueen pelaajat Aku Kauste, Pauli Jäämies, Kasper Hakunti ja Leo Mäkelä)