Onko välineillä väliä?

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Tommi Häti
Kuvat
-

Monessa urheilulajissa välineillä on suuri merkitys tuloksiin ja suorituksiin. Golfissa esimerkiksi on markkinoilla mailoja, jotka antavat normaalia enemmän virheitä anteeksi ja uintikisoissa on mahdotonta pärjätä ilman huippuunsa viritettyjä uimapukuja. Mitenkä on curlingin laita?

Curlingissa välineistö koostuu harjasta, kengistä, peliasusta sekä monien hyödyntämästä kellosta. Kehitys näiden parissa on ollut melkoinen lajin syntyaikoihin nähden. Toki ensimmäiset sadat vuodet pelattiin ulkojäillä ja vasta kun sisähallit alkoivat kehittyä, alkoi myös välineiden puolella ote ammattimaistua.

Välineitä tarvitsemme heittosuoritukseen, harjautuksiin ja kipparoinnin tueksi. Pääosassa ovat kuitenkin meidän omat taitomme ja arviomme. Esimerkiksi ponnistuksen suunta ja voima ovat puhtaasti heittäjän oman osaamisen varassa eivätkä kengät korjaa voimaa oikeaksi tai auta suuntauksessa. Irrotus määrittää loppupelissä mihin heittomme lähtee ja se tapahtuu heittäjän omalla näppituntumalla ilman apuvälineitä. Harjauksissa on usein enemmän merkitystä harjaajien fyysisillä ominaisuuksilla, yhteistoiminnalla, luiston arvioinnissa, kipparin suunnanarviolla ja niin edelleen.

Hyvä kenkä antaa vakautta

Curling-kengät ovat ehkäpä keskeisin varuste lajissa ja niihin kannattaa kohtuudella myös panostaa. Keskeiset ominaisuudet ovat hyvä pitopohja, joka helpottaa jäällä liikkumista sekä liukas ja vakaa liukukenkä. Vaihtoehtoja on monia, joista yleisimpiä seuraavissa kappaleissa hieman avataan.

Alkeellisin versio, jota nykyään käytetään on erilliset liukupohjat. Ne ovat oiva apu esittelytilaisuuksissa, mutta aktiivisempaan harrastuskäyttöön liian heppoiset. Liukupohjat eivät tarjoa vakaata liukua ja ovat luisto-ominaisuuksiltaan melko kehnot. Lisäksi pitopohjana toimii se kenkä, joka sattuu olemaan jalassa ja jossa harvoin on mainittavampaa pito-ominaisuutta.

Teflonpohjaiset, nahasta tehdyt liukukengät ovat vakiinnuttaneet asemansa suosituimpina kenkinä niin kilpapelaajilla kuin harrastelijoillakin. Kengät kestävät jopa parikymmentä vuotta riviharrastajalla ja kilpapelaajillakin muutamasta vuodesta ylöspäin. Hintahaitari on noin 150-300 euroa.

Pohjissa käytetään muutamia erilaisia ratkaisuja, kuten palapohjat, kaksiosaiset pohjat, vaihdettavat nappulat jne. Selkeimmän eron käyttäjälle tekee kuitenkin pohjan paksuus ja tukevuus. On ohuita pohjia jotka eivät ihmeemmin vakaata liukua tarjoa hyvästä kenkäosasta huolimatta ja sitten paksummat (n. 5-7 mm), jotka ovat erinomaiset vakautensa ja luisto-ominaisuuksiensa puolesta. Mikäli heittäjällä on taipumusta kärkipainotteiseen liukuun niin suosittelen kaksiosaista pohjaa.

Erikoisuutena mainittakoon Balance Plussan kehittämät reiät liukupohjassa. Monet ovat väittäneet niiden tuoneen vakaamman liu’un, mutta itse en ole mainittavaa eroa huomannut peruspohjiin. Kannattaa testata ristiin normaalin version kanssa ja tehdä sitten omat johtopäätökset.

Hienosäätöä kenkiin

90-luvun alusta alkaen on moni viritellyt pitokengän kärkeen muovisen ns liukuelementin. Tämä ratkaisu on sittemmin tuotu joihinkin sarjatuotantomalleihin, joskin lopputulokset ovat olleet heppoisen oloisia ja kuluvat nopeasti puhki. Monelle asiaan perehtymättömälle tällainen ratkaisu on vaikuttanut turhanpäiväiseltä kikkailulta näyttävän pitkän liu’un aikaansaamiseksi, mutta on siinä selkeä hyötykin.

Luistava kengän kärki tarjoaa liukuun paremmin hallittavan voima-arvioinnin niin heittäjille kuin harjamiehillekin (liuku etenee tasaista vauhtia joka ei juuri hidastu). Lisäksi se helpottaa ponnistamista. Balance Plussan klinikalla esimerkiksi Markku Uusipaavalniemelle, jolla ei ollut liukukärkeä, mitattiin määriksessä puolta suurempi lähtönopeus kuin muilla joukkueen jäsenillä, jotka käyttivät liukukärkeä. Voimaa on pykälää hankalampi näin arvioida kun vauhti hidastuu nopeasti heiton loppua kohden.

Harjoissa lisätty säädettävyyttä

Aluksia harjat olivat t-mallisia, joka ei ole paras mahdollinen malli mikäli halutaan saada jäähän kohdistumaan maksimaalinen voima kovissakin poistoissa. Hieman takaviistosta harjaten päästään parhaisiin tuloksiin koska harjausliikkeen suunta on enemmän kiven kulkusuunnan mukainen (harjaamatta kuitenkaan sääntöjen vastaisesti kiven yli).

Nykyisissä harjoissa on portaattomasti kääntyvät harjaosat, jotka helpottavat löytämään itselle sopivimman harjauskulman. Harjaosat ovat ns synteettiset eli ne on valmistettu kangasmaisesta materiaalista. Kankaiden ominaisuuksia on matkan varrella hieman paranneltu kestämään paremmin kulutusta ja toimimaan tehokkaammin kitkan tuottamisessa erilaisilla jäillä.

Varret on valmistettu pääosin muovista, lasi- ja hiilikuidusta joista etenkin jälkimmäinen takaa mahdollisimman kevyen painon harjalle. Tämä taas näkyy hieman harjaustehon kasvuna.

Voisi todeta että parhaat tehot tarjoilee ns synteettinen harja kunhan muistaa pestä tai vaihtaa pään riittävän usein. Likaantuneella ja kuluneella pinnalla ei kitkan muodostus ole enää kovin tehokasta. Karvaharjojakin vielä toisinaan käytetään mikäli jää on kovin huuruinen, mutta muuten niiden tehokkuus on aika laimea synteettisiin verrattuna.

Harjojen hinnat ovat suurin piirtein välillä 40 - 150 euroa. Halvimmissa harjoissa ovat ns kiinteät harjaosat eli niillä ei pääse harjaamisasentoa optimoimaan. Ne ovat varsin sopivia satunnaiselle klubipelaajalle. Keskitason harjat tarjoavat riittävän hyvät ominaisuudet lähes kaikille pelaajille. Keskitason ja huippuharjojen erot ovat niin marginaalisia että paljon enemmän on merkitystä sillä kuinka hyvässä kunnossa harjaosa sattuu olemaan (onko siis huollettu tai vaihdettu riittävän usein).

Peliasut

Yleisesti voisi todeta hyvän peliasun olevan riittävän kevyt, hengittävä ja väljä. Housujen tulee olla tarpeeksi joustavat ja väljät jotta liukuasentoon meneminen ei hankaloidu. Takissa huomion arvoista on ettei kainaloiden seutu ole liian kankea. Mikäli kädet eivät pääse liikkumaan riittävän vapaasti, se vaikuttaa liukuasentoon ja harjaamiseen. Pelipaidoissa pätevät samat ominaisuudet. Takkien osalta on etua myös jos taskut ovat vetoketjulliset jolloin taskuista ei tipu tavaroita jäälle kesken suoritusten.

Heittotuki

Jotkin pelaajat käyttävät liukuessa harjan sijaan ns heittotukea. Ideana on että se asettaisi luonnostaan heittäjän hartiatason oikeaan asentoon ja ryhdittäisi muutenkin liukua. Itse olen joskus kokeillut enkä huomannut eroa suorituksissani. Samanlaiset tuntemukset olivat maajoukkuekonkarilla Teemu Salolla. Yksi selkeä miinus sen käyttämisessä on ettei heittäjä voi tulla tällöin tarvittaessa harjaajien avuksi. Kuitenkin joka ottelussa on useita kiviä, lähinnä määriksiä, joissa kaikki apu olisi tarpeen. Mutta heittotukea kannattaa kokeilla jos joskus kohdalle osuu ja tehdä omat päätelmät.

Kello

Kello on lisäväline kapteenille ja harjamiehille jään luiston seuraamiseen ja heittovoimien tarkkailuun. Perinteisesti on käytetty kahta mallia: kaulassa/vyötäisillä roikkuva käsisekkari tai harjan varteen kiinnitettävä, varta vasten curlingiin suunniteltu sekkari. Jälkimmäinen tarjoaa selkeän edun siinä että harjaajat ovat kelloa lukiessaan jo valmiina harjausasennossa, jolloin ei menetetä metrejä kellon tuijottelusta harjaamisasentoon siirtymiseen. Muilta osin kellojen tehokkuus riippuu käyttäjän taidoista ja siitä mitä matkaa mittaa (kts. ed. Curlinglehti). Hinnallisesti kakki kellot ovat suht' edullisia.

Yhteenveto

On erehdys kuvitella että hyvät välineet tarjoavat oikotien oppimiseen ja korjaavat tehtyjä virheitä. Vain harjoittelemalla ahkerasti oppii liukumaan suoraan merkkiin oikealla voimalla ja irrottamaan oikein. Harjaamiseen saa tehoa käymällä punttisalilla ja harjoittamalla silmää voima-arviointeihin.

Curlingvälineistö on verrattain edullista käyttöikäänsä nähden ja parhaidenkin välineiden hankinta on lähes kaikkien ulottuvilla. Halvimpien ja kalliimpien ero on selkeä, mutta noin viiden kympin lisäpanostus harjaan tai kenkiin tuo ominaisuudet jo niin hyvälle tasolle ettei huonoja suorituksia voi ainakaan välineiden piikkiin pistää. Siksi suosittelemmekin hankkimaan suoraan suht’ hyvät välineet jos tietää harrastavansa lajia edes kohtuullisen paljon ja useampia vuosia.

Ennen kuin hankkii uusia välineitä kannattaa tutustua tarjontaan, testata erilaisia vaihtoehtoja käytännössä jos se on mahdollista ja tiedustella kokeneemmilta kokemuksia. Jo keskitason välineillä voi kuka tahansa nousta maailman terävimpää kärkeen.