Kaikki hyvä loppuu aikanaan, sanotaan. Hyvästä en niinkään tiedä, mutta nyt on tullut aika allekirjoittaneen astua sivuun Suomen curlinglehden päätoimittajan pallilta ja antaa tilaa tuoreemmille voimille. Kuluva kausi on ollut äärimmäisen raskas, kun työkiireiden ja kotiaskareiden lomassa olen yrittänyt saada lehteä toimitettua - tuleva kausi on curlingin suhteen vieläkin työntäyteisempi. Ajan puutteessa on tullut oikaistua sieltä sun täältä ja uskon, että väistymiseni on jälleen suunta parempaan lehtemme kannalta.
Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Jermu Pöllänen
Kuvat
-
Aikeissani oli koostaa Tomi Rantamäen taannoista tapaa seuraten kaikkien kirjoittamieni artikkelien sivumäärät ja julkaistujen kuvien lukumäärät, mutta tämäkin jäi ajan puutteen vuoksi nyt tekemättä. Toiveissa olisi, että kevään viimeiseen lehteen saisimme selville jo uuden päätoimittajan, jolloin tehtävien siirto kävisi luontevasti pienen johdattelun merkeissä. Käsissänne saattaa siis parhaassa tapauksessa olla viimeinen lehti, jonka allekirjoittanut on (pää)toimittanut.
Oscarin arvoisia suorituksia ja sitä valtaisaa glamouria emme sentään ole vuosien saatossa nähneet, mutta lyhykäisen kiitospuheen sentään ajattelin rustailla. Eli kiitokset kaikille lehden parissa viimeisen viiden vuoden aikana työskenneille. Erityiskiitokset menevät Pekariston Jupelle ja Tuularin Karille, jotka kumpainenkin hoitivat vaativimman työn eli lehden taittamisen varsin ammattimaisesti ja mallikkaasti - joka kerta lehden ilmestyttyä oli juhlava hetki avata aviisi ja selata se ensimmäisen kerran läpi, vaikka sen olisi ruudulla leiskoina jo aiemmin nähnytkin. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, menevät kiitokset suuren maailman tyyliin kotiväelle, joka on jaksanut kaikki nämä vuodet ymmärtää touhun tarpeellisuuden. Osa kiitoksista toki kuuluu myös teille arvon lukijat, sillä teitä vartenhan tätä lehteä ylipäätään toimitetaan!
Haikein mielin jätän paikkani lehden toimituksessa, mutta voitte olla varmoja, että jatkossakin saatte "nauttia" kirjallisesta ja kuvallisesta tuotannostani lehden sivuilla työskennellessäni satunnaisesti aivan tavallisen keikkareportterin ominaisuudessa.
Mustanaamio on kuollut, eläköön uusi mustanaamio!
Kommentit