Ruotsin curlingin kilpakauden avasi tänäkin vuonna perinteikäs Tukholman Sundbyberg Open. Muutamia vuosia takaperin samaisessa hallissa järjestettiin kauden avausturnauksena Magnus Ladulås Classic, mutta pari vuotta sitten se jäi kerran järjestämättä ja vaipui näköjään samalla unholaan. Osin tästäkin syystä turnaukseen osallistuneet ruotsalaisjoukkueet eivät jäällä olleet montaakaan kertaa käyneet ja tämä näkyi epävarmoina otteina pelissä.
Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Jermu Pöllänen
Suomalaisedustus lepäsi tänä vuonna yksinomaan Tomi Rantamäen joukkueen harteilla. Yleensä matkassa on ollut useita joukkueita Suomesta, mutta yllätykseksemme jouduimme huomaamaan että tänä vuonna oli toisin. Ennen reissua ehdimme harjoittelemaan muutaman kerran ja jokainen jäällä vietetty tunti tuli kyllä tarpeeseen. Reissuun lähdettiin Turun kautta, jolloin ehdimme vielä menomatkalla pysähtyä Lohjalle treenaamaan.
Suomen lisäksi edustettuna oli Wales maajoukkueensa voimin ja paikallista parhaimmistoa edusti kahdeksan Elitserien-tason joukkuetta. Näiden lisäksi mukana oli yksi naisjoukkue ja neljä alemman tason ruotsalaisjoukkuetta.
Suomalaisittain pelit lähtivät hyvin käyntiin, kun edelliskeväänä MM-kisoissa Ruotsin joukkuetta kipparoinut Eric Carlsén kaatui uuden joukkueensa kanssa aamupelissä 9-7 (Eric pelaa tässä nuoressa joukkueessa kolmosheittäjänä ja varakipparina). Hyvän alun jälkeen alkoikin sitten joukkueemme vaikeampi kausi. Ensin ryhtyi menopeli temppuilemaan ja sitä pähkäillessä myös peli takkusi. Tappio turnauksen toisessa pelissä selvin lukemin 7-2 ei kuitenkaan joukkueen henkeä lannistanut, ja olihan tässä triple-knock-out systeemissä varaa vielä hävitä yksi peli lisää. Iltapuhteina yritimme selvittää ajokkiamme vaivannutta käyntihäiriötä ilman suurempaa menestystä.
Lauantain aamiaiselle noustiin hyvissä ajoin, sillä aikomuksenamme oli hankkia alle vuokra-auto ja siirtää näin keskittyminen takaisin meneillään olevaan turnaukseen. Pienien vaikeuksien kautta saimme kuin saimmekin auton vuokrattua, kiitos joustavan henkilökunnan, ja erittäin pikaisen aamupalan hotkaistua. Aamupelissä vastaamme asettui Walesin joukkue, jonka ykkösheittäjä poti polveaan niin pahasti, että joutui jättämään leikin kesken jo parin
pelatun pään jälkeen. Pelissä ote pysyi joukkueellamme ja pääsimme lopulta kostamaan parin vuoden takaisen EM-kisojen B-sarjaan putoamisen selvin lukemin 8-4. Voitto Walesista aamupelissä vei joukkueemme kaaviossa ottelemaan Peter "Peja" Lindholmin uutta joukkuetta vastaan.
Pejan nykyjoukkueen pelikunto tuli todettua, ja huomioon ottaen vähäisen yhteisen pelikokemuksen se todettiin vähintäänkin kohtalaiseksi. Pelin aikana ei voinut olla vertaamatta tämän joukkueen edesottamuksia siihen Pejan edelliseen, vuosikymmenten aikana yhteen hitsautuneeseen nelisoluiseen organismiin. Selvästi uusi joukkue haki vielä yhteistä säveltä ja etenkin varakipparina toimineen James Dryburghin kanssa Peja tuntui käyvän pitkällisiä keskusteluja pelin tiimellyksessä. Yhtä kaikki jouduimme tunnustamaan kohdanneemme parempamme tuossa ottelussa, joka varmisti Pejan joukkueelle jatkopaikan sunnuntain ratkaisupeleihin.
Meillä pelit jatkuivat jälleen lounaan jälkeen ja tällä kertaa vastaan asettui isäntäseuran Mats Nybergin hallitseva Loimaan Country Curling -mestarijoukkue. Ottelusta tuli todella tiukka ja lopulta väänsimme sen voitoksi viimeisen kiven määrämittaisella parin sentin turvin. Joukkueemme pelit jatkuivat siis jälleen sunnuntaiaamusta, kuten muutamana aiempanakin vuotena. Edelliskausien alkulohkotyyppinen sarjamuoto vei joukkueemme jatkoon parina edellisvuonna onnekkaasti T-heittojen turvin, nyt sinne mentiin "rehdisti" voittamalla, vaikkakin äärimmäisen pienellä marginaalilla.
Sunnuntaiaamusta pelit alkoivat puoli tuntia lauantaita myöhemmin, joten tällä kertaa aamiaisen saannissa ei esiintynyt ongelmia. Joukkueemme pelikin lähti kulkemaan entistä paremmin ja turnauksessa hyviä otteita esittänyt Södertäljen nuori joukkue joutui taipumaan käsittelyssämme lukemin 6-3. Puolen tunnin tauon jälkeen semifinaaliottelussa vastaamme asettui turnauksen ensimmäisessä pelissä voittamamme Eric Carlsénin joukkue, joka oli parantanut peliään pitkin turnauksen kulkua. Semifinaaliottelussa ei ihmeellisen hyvää peliä esittänyt kumpikaan joukkue ja tulostaulu pysyi pieninumeroisena. Ottelun viimeisessä päässä onnistuimme nappaamaan viimeisen kiven turvin voittoon tarvittavan pisteen ja finaalipaikka irtosi lukemin 4-3.
Finaaliin rynnättiin pikaisen lounaan jälkeen aikomuksena ottaa takaisin aikaisemmin turnauksessa koettu tappio Peja Lindholmin joukkuetta vastaan. Ruotsalaisjoukkue oli ottelun alussa kuitenkin paremmin hereillä ja se hankkiutui nopeasti tuntuvaan 3-0 johtoon. Ottelun ratkaisu nähtiin jo sen neljännessä päässä, jossa ruotsalaisilta onnistui kaikki ja meiltä ei taas mikään. Viimeisellä kivellä napattu viisi pinnaa varmisti voiton Pejan joukkueelle lukemin 8-2.
Kotimatkalle päästiin lopulta hyvillä mielin. Kauden aloitus oli joukkueellemme paras kautta aikain, joten kovin kauaa ei tuota finaalitappiota tullut märehdittyä. Todettiin ykskantaan, että muutama treeni kannattaa näköjään järjestää pohjalle ennen kuin tuonne Ruotsiin asti lähtee turnaamaan!
P.S. Pejan uutuusjoukkue Team Bet4e.com joutuu tuoreiden tietojen mukaan muuttamaan nimensä, sillä Ruotsissa urheilijat eivät saa mainostaa ulkomaista vedonlyöntitoimistoa.
Kommentit