Kesällä Keski-Euroopassa

Ventspils

Latviassa järjestettiin Ventspiels Cup heinäkuun ensimmäisenä viikonlop­puna. Turnaukseen osal­listuimme Kivittäjien ja Hallihaiden yhteisjoukku­eella, jossa pelasivat Lauri Perkiö, Antti Sundholm, Lare Norri ja Peter Land­grèn. Saavuimme Riikaan torstaina, josta jatkoimme bussilla kolmen tunnin matkan Latvian länsiran­nalla sijaitsevaan Vents­pielsiin. Turnaus pelattiin ison urheilukeskuksen yh­teydessä olevassa jäähal­lissa, jonka vieressä ole­vassa hotellissa olimme majoittuneena. Mukana turnauksessa oli 24 joukkuetta, pääosin Latviasta, mutta mukaan oli mahtunut myös kolme joukkuetta Liettuasta, kaksi Suomesta sekä joukkueet Virosta ja Slova­kiasta. Suomesta meidän lisäksemme oli myös Team Timo Kauste. Turnauksen ava­jaiset olivat juhlalliset, kun joukkueet marssitettiin jonossa jäälle kisamaskottina toimivien lehmien perässä, minkä jälkeen järjestäjän edustaja sekä kaupunginjohtaja pitivät puheensa ja toivottivat joukkueet tervetulleiksi. Joukkueet oli jaettu kolmeen lohkoon, joissa pelattiin ensin kolme kier­rosta, minkä jälkeen joukkueet laitettiin paremmuusjärjestykseen pisteiden, voitet­tujen päiden ja kivipisteiden mukaan. En­simmäinen ottelumme Samrodea vastaan käytiin radalla, jonka päällä olevista pal­keista tippui vettä koko ajan radalle, sillä seurauksella, että parin pään jälkeen radal­la oli sentin muhkuroita siellä täällä. Puo­lessa väliä peliä tasoitimme pahimmat muhkurat, jotta saatiin peli pelattua lop­puun. Muilla radoilla tätä ongelmaa ei ol­lut ja ehdimme jo iloita, että pääsemme pelaaman seuraavat pelit muilla radoilla. Valitettavasti iloitsimme liian aikaisin, sil­lä muut radat valuttivat joka suuntaan. Oikeiden merkkien löytäminen tuotti pal­jon ongelmia kapteeneille. Toinen pelimme päättyi selkeään tappioon latvialaista Hanza Nekustamie Ipasumia vastaan, joka lopulta voitti koko turnauksen. Alkusarjan viimeisellä kierroksella kohtasimme latvia­laisen naisjoukkueen Lavinan, jota vastaan pelasimme heikosti vaikealla radalla ja eh­käpä oikeutetusti päädyimme tasapeliin. Tämän jälkeen joukkueet jaettiin uudes­taan kolmeen lohkoon paremmuusjärjes­tyksessä. Suomalaisista Team Kauste ylsi ainoana ulkomaalaisjoukkueena kahdek­san parhaan joukkoon, ollen lopulta hie­nosti pronssilla. Me selvisimme alkupelien jälkeen keskimmäiseen lohkoon ja viimei­sissä peleissä voitimme selvästi liettualai­sen Snaikaksen ja hävisimme lopuksi lat­vialaiselle I-AAA:lle. Näin ollen kahdella voitolla, tasapelillä ja kahdella häviöllä, turnauksen 12. sija.

Järjestelyt sujuivat melko hyvin, lu­kuun ottamatta turnauksen alkua, kun tuntui että kukaan ei tiedä pelisysteemiä eikä tuntunut löytyvän ketään, jolta sitä kysyä. Onneksi ensimmäisen pelin aikana suomalaisillekin pelisysteemi selvisi. Jäät olivatkin tosiaan haastavat. Paikalliset ei­vät juurikaan olleet ihmeissään jäistä, sillä meille selvisi, että he pelaavat paikallissar­jaa vastaavilla jäillä. Lauantai-illan ban­kettia varten oli nähty paljon vaivaa. Se järjestettiin paikallisessa vesipuistossa, jos­sa juomaa ja ruokaa oli yllin kyllin.

Jelgava

Kun vauhtiin päästiin, niin suuntasimme heinäkuun lopussa uudestaan kohti Latvi­aa ja Ondulat Cupia. Turnaus pelattiin Jel­gavassa n. 40 km Riikasta. Tällä kertaa me olimme pelaamassa Asko ja Hannaleena Korhosen Giro-joukkueessa. Lentoken­tältä oli järjestetty kuljetus suoraan hallil­le, josta oli 50 metrin matka hotelliimme. Joukkueita oli mukana 30, joista puolet oli Latviasta ja toinen puoli koostui jouk­kueista ympäri Euroop­paa. Suomesta mukana oli lisäksi M-Curling, sekä Katja Kiiskisen kipparoima sekajoukkue Priapismus. Myös täällä ottelut alkoi­vat perjantaiaamuna ja pe­lisysteemi oli sama kuin Ventspielsissä. Alkulohko­jen peleissä voitimme kak­si latvialaisjoukkuetta ja hävisimme yhdelle. Kym­menen parhaan joukkoon selvisi Suomesta M-Cur­ling sekä me, tosin meidän selviytymisemme ratkesi vasta viimeisen alkusarjan pelin ja sen viimeisen ki­ven jälkeen. Priapismuk­sen oli tyytyminen viimei­sen kymmenen joukkoon, mutta lopulta se nousi lohkonsa voitta­jaksi. Me kohtasimme jatkopeleissä en­sin virolaisen Arenarian, jolle hävisimme niukasti. Sen jälkeen taistelimme M-cur­lingia vastaan ensin lauantai-iltana, tosin keilahallin puolella, jossa M-Curling voit­ti selvästi. Jatkoa seurasi sunnuntaina, kun kohtasimme vastakkain myös jäällä. Tällä­kin kertaa M-Curling oli parempi, sijoittu­en lopulta seitsemänneksi, meidän jäädes­sämme sijalle 10. Latvialaiset joukkueet hallitsivat pelejä viimeiset kaksi kierrosta ja ottivat lopulta kolmoisvoiton. Turnauk­sen voittajaksi selvisi ehkä hieman yllättä­en Latvian juniorijoukkue JKK Juniori.

Järjestelyt ja olosuhteet Jelgavassa oli­vat erinomaiset. Jäähallin ravintolasta oli mukava seurata pelejä ja siellä olevasta TV:stä pystyi seuraamaan lohkotilanteita lähes reaaliajassa. Bankettiin oltiin taas paneuduttu kunnolla. Se alkoi ulkona hui­kealla ilotulituksella ja jatkui sisällä ruoan, juoman, tanssin ja muun mukavan mer­keissä. Sunnuntain palkintojen jaon jäl­keen kyytiä tarvitsevat vietiin vielä autolla lentokentälle, joten järjestelyihin oltiin sel­keästi panostettu.

Latvian kesäturnaukset olivat mukava kokemus. Ondulat cupissa taso oli ehkä hieman kovempi kuin Ventspielsissä. Suo­men turnauksiin verrattuna Latvian turna­uksissa joukkueiden taso oli hieman kir­javampaa. Mukaan mahtuivat niin Latvi­an mestarijoukkueet kuin aivan aloittelija­joukkueetkin. Pääasia kuitenkin oli, että kaikilla tuntui olevan turnauksissa muka­vaa.