Nykyisellään SM-sarjasysteemi on sellainen, että parhaan joukkueen selvittäminen olisi mahdollisimman todennäköinen lopputulos. Tämä attribuutti on siis painotettu likimain maksimiinsa, mutta voisiko näkökulma olla hieman toisenlainen? Tähän ideaan innoittajana toimi Ruotsin miesten elitserienin finaalin nettitallenne: http://svtplay.se/v/2318509/sm-veckan/curling__final_herrar, jossa siis koko kauden kestänyt pohjatyö huipentuu kauden viimeiseen otteluun, finaaliin.
Kysymys kuuluukin, että menetämmekö sittenkin jotain sen vuoksi, että sarjasysteemimme painottuu lähes pelkästään koko kauden ajanjaksolla parhaan joukkueen selvittämiseen? Urheilussa toki on kyse paremmuudesta ja kilpailemisesta parhaan joukkueen ratkaisemiseksi, mutta mielestäni ehdottomasti urheilussa on myös kyse äärimmäisen jännittävistä tilanteista ja asetelmista, kovan paineen alla suorittamsiesta ja suurista tunne-elämyksistä. Olisiko SM-sarjan osalta mahdollista ottaa pieni askel kohti näitä kaikkia hienoja urheiluun kuuluvia elementtejä antamatta liikaa sijaa satunnaisuudelle? Tällä hetkellä tietynlainen "urheilun suola" tuntuu olevan aavistuksen piilossa SM-sarjasysteemin verhoamana.
Esitän ehdotukseni uudeksi SM-sarjasysteemiksi. Sarjasysteemi pysyisi täsmälleen samanlaisena aina ylemmän ja alemman loppusarjan ensimmäiselle kierrokselle saakka. Kun ylemmän ja alemman loppusarjan joukkueet ovat kohdanneet kertaalleen toisensa, asetettaisiin joukkueet paremmuusjärjestykseen tarvittaessa tarpeellinen määrä tiebreak-otteluita pelaamalla. Tämän jälkeen sijoilla 1 ja 2 olevat joukkueet pelaavat finaalin ja sijoilla 3 ja 4 olevat joukkueet pelaavat pronssiottelun. Samoin alemmassa loppusarjassa sijoilla 5 ja 6 olevat joukkueet pelaavat ottelun viidennestä sijasta ja suorasta sarjapaikasta tulevalla keudelle. Sijoilla 7 ja 8 olevat joukkueet pelaavat panoksenaan paikka tulevan kauden Mestaruussarjakarsinnan pagesysteemin semifinaaliin.
Joukkueet pelaisivat 17 sarjaottelua sijoittuakseen sarjassa mahdollisimman korkealle ja sattuman merkitys on siis täysin inhimillisellä tasolla. Tämän jälkeen joukkueet pelaisivat kauden tärkeimmän ottelunsa, jossa viimeistään kohdataan urheilun elementtien koko kirjo. Sarjassa on sokerina pohjalla kaikille joukkueille tarjolla äärimmäisen tärkeä ja merkityksellinen ottelu, kauden huipentuma, ja mikä tärkeintä, kaikkia kiehtova SM-finaali!
Referenssinä voisi todeta sen verran, että esim. Ruotsissa 16 elitserienissä pelaavaa joukkuetta pelaavat yksinkertaisen round robinin, jonka jälkeen neljä parasta joukkuetta pelaavat normaalin page-systeemin maansa mestaruudesta. Kanadassa esim. olympiakarsinnoissa Olympiakisoihin edustamaan lähtevä joukkue seulotaan niinikään page-systeemillä. Lisäksi voisi todeta, että arvokisoissa vaaditaan erityisesti paineen alla suoriutumista ja kovien otteluiden pelaamista kovan paineen alla. Kauden päättävä finaali osaltaan mittaisi myös tätä osa-aluetta.
Sana on vapaa!
Karsintasysteemi
Niin, sepä se. Curlignista voi perustellusti vetää vertauksia joukkuelajeihin ja muihin pallopeleihin ja toisaalta taas pieni ja tiivis joukkue muistuttaa tietyissä kohdissa jossain määrin yksilöurheilua. Tämä ei nyt sinänsä liity tässä esillä olevaan asiaan, mutta kuvastaa ehkä osaltaan sitä, että curlingin luonne on kyllä aivan omanlaisensa ja kaikki vertaukset muualle eivät aina ole täysin pitäviä. Esim. joukkueiden sisällä tapahtuva vaihtuvuus *hehe* saattaa muodostaa uusia pelivoimaltaan vahvoja joukkueita ja sen myötä tämä karsintasysteemissä oleva reitti pääsarjatasolle on mielestäni oltava auki.
Sen vaan sanon, että
Sen vaan sanon, että ainakaan ykkösdivaria ei saa sulkea niin perusteellisesti, että paikkoja jäisi auki vain muutama. Jos mestiksen taso on suhteessa noussut, niin onko divarissa kovinkaan montaa (yhtäkään?) tavoitteellisesti harjoittelevaa jengiä? Vaihtuvuus ainakin alaspäin pitäisi olla varsin iso, kun aika läilla höntsämeiningillä lähes kaikki molemmilla tasoilla vetänee.
Oma mielipiteeni on, että
Kauden alussa pitää olla mahdollisuus nousta samana talvena vaikka Suomen mestariksi. Sen ei tarvitse olla helppoa, mutta sen pitää olla mahdollista. Mielestäni tämä on meidän lajin vahvuus. Ehkä sitä pitäisi markkinoida enemmän, että mikäli joukkue haluaa aloittaa suoraan kakkosdivarista, voi se niin tehdä ja silloin karsintaviikonloppuna pelataan kakkosdivarin pelejä. Tuossa ykkösdivarin karsinnassa noita laskettavia pelejä tulee muistaakseni jo useampi, kun jatkosta pudonneet aloittavat divarin jo kolmannella kierroksella. Merkityksettömiä pelejä saadaan vähemmäksi esim. sillä, että karsintamuoto muuttuu dubbeliksi, jolloin kahdella tappiolla on pihalla.
Kun lajimme on pieni ja kokoonpanot elävät olisi mielestäni tyhmää tuomita joku joukkue pelaamaan divareita, jos se ei tasoltaan sinne kuulu. Omaa kokemusta on ainakin salibandysta, jossa kuutosdivarista aloittelee kakkosdivaritason porukoita ja niistä peleistä ei kyllä nauttinut kukaan. Kun meillä on vielä mahdollista jakaa joukkueet tasolleen sopiviin divareihin, niin siitä kannattaa pitää kiinni.
Täällähän on
Täällähän on näköjään taas täysi tohina päällä. Tässä muutama kohta huomioitavaksi:
Mestaruuden ratkaisu päätösviikonloppuna tie-break tilanteessa:
Vaikka mentäisiin kerrasta poikki systeemiin niin syytä on sitten varata kolme ylimääräistä pelikierrosta tie-breakeihin, sillä vaikka näin ei ole toistaiseksi käynyt, että monta joukkuetta osuisi tasoihin mestaruudesta niin ei se ole mitenkään mahdotonta jatkossa. Jos katsotaan edes vuosi taaksepäin, niin 1-3 sijoijen ero oli yksi voitto per sija. Tuolloin yksi voitto kolmoselle lisää ykkösestä ja kolme joukkuetta olisi ollut tasoissa. Tuohon siis tarvitaan vähintään yksi kokonainen päivä tyhjää tilaa. Ei kuulosta mielestäni fiksulta. Kun tie-break pelataan erilläään on mielestäni parempi pysyä tuossa paras kolmesta systeemissä. En näe siinä mitään huonoa verrattuna kerrasta poikki systeemiin. Sehän lyhennettiin jo aiemmin säännöissä olleeta paras viidestä syteemistä mikä varmaan oli vähän yliampuva.
Lauantai-lopetuksesta voisi mun puolesta palata takaisin sunnuntaina pelaamiseen. Liekö tuollaisesta päätösbanketista suurempaa iloa kenellekään, kun edes mitaleita ei saada jaettua edes niille joukkueille joiden sijoitukset on selvillä.
Ylimääräinen karsinta:
Itse pistäisin tuon paikan mieluiten jakoon yleiseen karsintaan ennemmin kuin antaisin sen suoraan yhtään kenellekään. Tätä vastaan on kuitenkin selvä argumentti nykyisestä paikkajaosta jolla saadaan kaavion kannalta toimivat 8 joukkuetta kasaan. Nämä nyt on enemmän sattuman kauppaa miten minäkin vuonna osuu, mutta tänävuonnahan tuo paikan antaminen suoraan kutoselle olisi vienyt merkityksen siltä ainoalta minkään sijan kannalta ratkaisevalta peliltä miesten mestaruussarjan vikalla kierroksella.
Page systeemi puolestaan tuossa neljän joukkueen karsinnassa on mielestäni huono. Tuolla kyllä saadaan pieni etu 6-7 joukkueille mestaruussarjassa 8:tta ja divari kakkosta vastaan, mutta muuten se on hankala. Pelejä tulee mahdollisesti vain yksi ja käytännössä on kyse kuitenkin kerrasta poikki systeemistä. Itse vaihtaisin sen samanlaiseen (mutta vain 4 joukkueen) cup-systeemiin millä tuo toinen karsinta pelattiin viime syksynä. (Ehdotin tuota myös viime syksynä, mutta ehdotustani ei hyväksytty).
+1
karsinta
Kertaallen totesinkin, että jos pagella pelattava karsinta poistetaan, niin mielestäni paikka kuuluu mestaruussarjan kutoselle, ei avoimeen karsintaan. Painotan siis koko kauden kestänyttä sarjaa ja sillä saavutettua sijoitusta yhtä karsintaturnausta enemmän. Vaihtuvuus 2/8 pitäisi siis mielestäni olla riittävä.
Kommentin merkityksellisestä pelistä viimeisellä kierroksella voisi tulkita finaalipelejä puoltavaksi, miten on?
Molemmat
Eli jos tie-break kierrokset huomioidaan otteluohjelmaan niin, että finaali pelataan sunnuntain ainoana otteluna mestiksien osalta. Ilman tie-break otteluita 2-3 ottelu pelataan lauantaina klo 16 ja finaali sunnuntaina vaikka 12. Mikäli tulee tie-break pelejä, muuttuu sunnuntain ohjelma niin, että 2-3 peli on aamulla yhdeksältä ja finaali kolmelta. Vaihtoehtoisen ohjelman rakentaminen jo valmiiksi on suht helppoa, kun skenaariot on helppo ennakoida. Lauantai-iltaan saa tarvittaessa vielä kahdeksan kierroksen ja sunnuntaille kolmannen kierroksen. Tuohon lauantaille ei saada palkintojenjakoa, kuin ehkä pronssijoukkueille, mutta jos muiden kausi päättyy siihen ja se tapahtuu esim. seuraten välierää/tie-break otteluita, niin tuleehan siitäkin jonkunlainen loppubanketti...
reps
repesin... :)
vaihtuvuudesta vielä
Kun näitä sarjasysteemikeskusteluja on vuosien varrella seurannut, niin mielipiteet tuntuvat seuraavan aina senhetkisiä voimasuhteita. Kun ylimääräiseen karsintaan siirryttiin, oli Suomessa 3-4 miesjoukkuetta muiden yläpuolella ja sen jälkeen melko tasainen muutaman joukkueen rypäs, joille haluttiin antaa paremmat mahdollisuudet pelata mestaruussarjassa. Nyt noita "vakavasti otettavia" joukkueita on muutama enemmän ja niille halutaan varmistaa mestaruussarjapaikka. Ehkä näitä systeemejä pitäisi miettiä vähän pidemmällä tähtäimellä, ja musta liikkuvuuden vähentäminen sarjatasojen välillä ei ole sitä. Samaa mieltä siitä, että ylimääräinen karsinta on aikansa elänyt ja sen tilalle voitaisiin antaa edelliskaudella parhaiten sijoittuneille joukkueille selkeä etu karsintaan (ei pelkkä hammerietu, vaan esim. suora paikka toiselle kierrokselle, SM-kutoselle jopa välieriin).
En ole koskaan ymmärtänyt, millä logiikalla uudelle joukkueelle pitää antaa mahdollisuus pelata mestaruussarjassa, mutta samanaikaisesti vanhojen joukkueiden nousumahdollisuuksia pienentää. Curling ei ole verrattavissa muihin palloilulajeihin, koska viiden hengen joukkueissa isotkin tasonmuutokset kausien välillä ovat mahdollisia. Lajissa, joissa tunnustetaan isot tasonvaihtelut ja uusienkin hyvien joukkueiden syntymisen mahdollisuus 2/8 joukkueen vaihtuvuus mestaruussarjassa olisi erittäin pieni.
Tämä siis tällä kertaa täysin ulkopuolisen silmin katsottuna (vaikka vielä teknisesti pelaankin yhden viikonlopun SM-sarjaa). Minäkin noudan nyt takkini.
Uuden joukkueen mahdollisuus mestaruuteen
"En ole koskaan ymmärtänyt, millä logiikalla uudelle joukkueelle pitää antaa mahdollisuus pelata mestaruussarjassa, mutta samanaikaisesti vanhojen joukkueiden nousumahdollisuuksia pienentää. Curling ei ole verrattavissa muihin palloilulajeihin, koska viiden hengen joukkueissa isotkin tasonmuutokset kausien välillä ovat mahdollisia. Lajissa, joissa tunnustetaan isot tasonvaihtelut ja uusienkin hyvien joukkueiden syntymisen mahdollisuus 2/8 joukkueen vaihtuvuus mestaruussarjassa olisi erittäin pieni." - Honxu
Mikäli kyseessä olisi pelkkä SM-sarja, niin olisi suht ok että uudet joukkueet joutuvat kampeamaan sarjataso kerrallaan ylös mestaruussarjaan, mutta kun tähän on liitetty myös edustuspaikkakuvio niin tilanne muuttuukin dramaattisesti. Tavoite on käsittääkseni löytää paras joukkue Suomesta ja sitä kautta maksimaalinen menestys arvokisoissa sekä mahdollisesti paikka olympialaisiin. Tällöin on varmistettava että parhaat kaverit ja joukkueet pystyvät taistelemaan edustuspaikoista joka vuosi. Juuri tähän asiaan nykyinen sarjasysteemi karsintoineen ymmärtääkseni nojaa.
tarkennus
Tarkennuksena vielä ennen kuin löydän takkini, että tästä olen täysin samaa mieltä. Ihmettelyni kohdistuikin lähinnä siihen, että kun uusien ja uusvanhojen joukkueiden nopeat tasonnousut ymmärretään, niin miksi sitten halutaan sulkea mestaruussarjaa entisestään?
Juuri näin...
...ja tähän riittää käsittääkseni yksi avoin paikka karsintojen kautta. Toinen on sitten jo luksusta ;-)
- JeBa - "Ei sen heittämiseen paljo voimaa tarvitakaan, sillä kivilimppu liukuu paljon helpommin kuin lihava sika sileällä jäällä." -Päivälehti 19.2.1901