Perkiölle seniorien SM-kultaa

Onnittelut vielä Lassen joukkueelle voitosta.

Toinen kiiteltävä ja onniteltava ryhmä on jäänhoito ja tuomarointi- Leo, Olli, Pirjo ja Annekin. Kaikki hoitui taas aivan loistavasti aikaa ja vaivoja säästämättä.

Jääolosuhteet eivät olisi voineet olla paremmat. Paras joukkue voitti, ja sehän se onkin kai tarkoitus tällaisessa turnauksessa löytää.

T. Team T. Kauste

Huomatkaa taustalla kuvan taustalla huomiotaherättämättömään vaaleaan maastopukuun pukeutunut Curlingkanavan kameramies puomin kimpussa!

Onnea tosiaan Lassen poppoolle voitosta! Finaali lienee katsottavana Curlingkanavan arkistossa lähiaikoina.

Tuli tässä mieleen, että miten nykyään näissä yhden viikonlopun kisoissa ratkotaan lopulliset sijoitukset neljän parhaan ulkopuolella? Onko niin, että niillä ei ole mitään väliä kenellekään?

Edellistä sivuten kun kisoissa ei nykyisin näytä olevan sijoitusotteluita, niin osalla joukkueista pelit päättyvät todella aikaisin. Kun kisoissa kuitenkin on paljon osallistujia jotka eivät ehkä ihan voittoa lähde hakemaan ja jäällä tilaa on hyvin loppua kohden, niin miksei myös sijoituspelejä pidettäisi ohjelmassa?

Joku fiksumpi voinee siirtää tämän omaksi topiciksi, jos keskustelua virkoaa. Mutta tästä asiasta jo vähän keskusteltiin viime liiton kokouksessa. Eli kun pelataan SM-turnausta, niin pitääkö/tuleeko tarjota myös kivaa kaikille? Mukana on näissä kaikissa turnausmuotoisissa tapahtumissa monta joukkuetta, jotka pelaavat vain mestaruudesta ja kun heidät sitten "velvoitetaan" pelaamaan sijoista x, niin seuraa luovutuksia tai muuten ikäviä pelejä. Ei sekään palvele ketään, että pakotetaan pelaamaan. Nythän kuitenkin kaikille taataan se kolme peliä. Ja Suomesta sekä lähinaapureista löytyy jo melko lailla turnauksia, joissa voi käydä pelaamassa kivaa kaikille -pelejä.

Vaihtoehtona tuli itselle mieleen, että muissakin pelimuodoissa siirrytään useamman viikonlopun systeemiin, eli esim. pelataan karsintaviikonloppu, josta menee jatkoon vaikka neljä joukkuetta, jotka sitten ratkovat mestarin toisena viikonloppuna. Karsintaan saataisiin kaikille tasaisemmin pelejä ja voitaisiin ratkoa muitakin sijoja. Tässä tullaan sitten siihen, että tuollaisia mestaruusturnauksia pitäisi pelata toisten kanssa samaan aikaan ja silloin ei kaikki voisi välttämättä osallistua kaikkeen. Ja tullaan tilanteeseen, että vapaaehtoisvoimin pitää pyörittää lähes joka viikonloppu jotakin turnausta.

Hyviä ideoita, miten tämä ratkaistaisiin?

Joo olis voinu tän omaksi aiheekseen laittaa. Tosin nyt taitaa olla myöhäistä, kun ei softa taivu. Tai sitten mulla ei vaan oo riittäviä oikeuksia =)

Mulla ei missään tapauksessa olisi mitään sitä vastaan, että tämänkaltaiset turnaukset pelataan useampana viikonloppuna. Ongelma lienee tuo mainittu, että näin eri turnauksia pitäisi järjestää päällekäin, koska muuten nykyresurssit eivät vain yksinkertaisesti riitä. Tosin ehkäpä sellainen kuvio toimisi, jossa seniorikisojen alkukarsinnoille varataan yksi viikonloppu ja sieltä jatkoon pääsee vaikka neljä joukkuetta. Nämä sitten pelaavat finaaliturnauksen samaan aikaan Mixed Doublesin alkuturnauksen kanssa. Mixed Doublesin alkuturneesta taasen vaikka neljä joukkuetta pelaavat finaalinsa jossain, missä on mahdollista järjestää hyvissä olosuhteissa muutaman joukkueen lopputurnaus. Kai Suomesta sellaisia paikkoja löytyy jo nyt?

Tosin edelleen mulle jää hieman auki miten tämä auttaisi Temen mainitsemaan motivaatio-ongelmaan. Jos joku "vain mestaruutta tavoitteleva" joukkue karsiutuu karsinnassa, niin onko tällä kiinnostusta siellä sitten pelata sijoituspelejä jos yhden viikonlopun turneessa ei ole? Toisaalta onhan nykyisin SM-sarjassakin pakko pelata kausi loppuun, vaikka karsinnasta ei Mestaruussarjaan selviäisi ja mahdollisuudet mestaruuteen ovat menneet. Ehkä näissä lyhyemmissä mestaruuskisoissakin voisi hieman korostaa edellisvuoden sijoitusten merkitystä, jos se auttaisi motivoitumaan paremmin. Samalla tosin pitäisi ehkä harkita jotain muuta pelisysteemiä kuin triple cuppia, josta luopuminen taitaa olla kilpailuvaliokunnalle vaikeaa =)

Mutta siis mun pointti on se, että niin kauan kuin peliviikonloppuina on jäätä hyvin vapaana eivätkä aikataulut esteenä, niin en näe mitään perusteltua syytä olla pelaamatta sijoituspelejä ainakaan jossain määrin. Ja olisihan se ihan SM-kisankin kannalta hienoa tietää ne lopulliset sijoitukset.

mutta triple cuppi on helpoin tapa ratkoa viikonlopun aikana joukkueita jatkoon ilman teoreettisia tie-break otteluita. Mikä tahansa määrä joukkueita lohkossa ja pitää varata kaksi kierrosta tie-break otteluille. Ellei sitten mennä maailman tyyliin siihen, että tee-heitot ratkaisee. Mutta ei sekään kivalta kuulosta, kun vaihtoehtojakin on. Mutta tuo teoreettisten pelien lisääminen kaavioon on ainakin itsellä se syy, miksi ennemmin kannatan cup-kaavioita.

ollu ihan jutun pointti. Esimerkiksi nää sennukisat olis ollu ihan mahdottomat millä tahansa muulla systeemillä yhteen viikonloppuun. Tai no ehkä jopa cupin pelaaminen vain tuplana olis ollu vaihtoehto. Toisaalta taas sitten vaikka mixed doublesissa lyhyempien pelien, hallin suuremman ratamäärän ja vähempien joukkueiden takia joku muukin ois saattanut toimia.

Mutta edelleen palataan siihen varsinaiseen asiaan, eli sijoituspeleihin ja lopullisten sijoitusten määrittämiseen. Onko olemassa joku syy miksi tässä seuraavassa turneessa mixed doublesissa osalla joukkueista loppuvat pelit lauantaina puoliltapäivin? Onko näiden joukossa oletettavasti joukkueita, jotka ovat kisassa vain pelaamassa mestaruudesta? Jos on, niin ehkä jonkun kannattaisi tarkistaa henk. koht. tavoitteensa. Jos sitten joku c-kaavion finaalin hävinnyt ei jaksa syttyä pelaamaan enää sunnuntaina toista peliä, niin haittaako se loppujen lopuksi hirveästi vaikka tulisikin yksi luovutus? Tietysti sen verran voi pelisilmää käyttää, ettei muitakaan sijoituspelejä laiteta minnekään sunnuntaiaamulle kukonlaulun aikaan jos/kun kuitenkin on tilaa.

Jaakko takaisin kilpailuvaliokuntaan! :)

Jos tässä yritetään keskustella siitä, pitäisikö sijoituspelejä pelata SM-turnauksessa vai ei, niin esitän kolme ratkaisuaihiota, joissa jokaisessa on haasteensa ja hyvät puolensa:

1 Järjestetään hupiturnaukset ja SM-turnaukset erikseen. SM-turnauksessa voittomahdollisuuksien mentyä ei ole pelejä, hupiturnauksissa on.

2 Annetaan joukkueille mahdollisuus valita jatkavatko sijoituspeleihin pudottuaan varsinaisesta mestaruustaistelusta. Halukkaat pelaavat keskenään vaikka valomerkkiin saakka.

3 Annetaan jokaisesta voitetusta pelistä palkkio. (esimerkiksi Luzernin WCT-E -luokan turnauskessa jokaisesta voitosta sai 100 frangia, näin alkulohkon viimeiselläkin merkityksettömällä pelillä oli jokin panos.) En pidä tätä kovin potentiaalisena lääkkeenä.

Näistä ja muista ratkaisuaihioista voivat viisaammat veistellä jotain, joka ehkä päätyy vielä käyttöön.

Atomi kirjoitti:

1 Järjestetään hupiturnaukset ja SM-turnaukset erikseen. SM-turnauksessa voittomahdollisuuksien mentyä ei ole pelejä, hupiturnauksissa on.

Lopetetaanko samalla I- ja II-divarit ja myös Mestiksen pelit sitä myötä kun joukkueet menettävät teoreettiset mahdollisuudet mestaruuteen? Helppoa olisi toki pelata koko sarja saman tien cup-muotoisena. Jos kyse on vain muista turnauksista kuin SM-sarjasta, niin miksi vain voitolla on merkitystä? Tätä kysymystä itse olen tässä kysellyt jo tovin.

Atomi kirjoitti:

2 Annetaan joukkueille mahdollisuus valita jatkavatko sijoituspeleihin pudottuaan varsinaisesta mestaruustaistelusta. Halukkaat pelaavat keskenään vaikka valomerkkiin saakka.

Eroaako ehdotus jotenkin siitä, että turnausohjelmaan vain yksinkertaisesti sisällytetään sijoituspelit? Kieliasusta päätellen tämä vaihtoehto ei ole mieleinen?

Atomi kirjoitti:

3 Annetaan jokaisesta voitetusta pelistä palkkio. (esimerkiksi Luzernin WCT-E -luokan turnauskessa jokaisesta voitosta sai 100 frangia, näin alkulohkon viimeiselläkin merkityksettömällä pelillä oli jokin panos.) En pidä tätä kovin potentiaalisena lääkkeenä.

Olisihan se jollain tavalla ajateltuna oikein, että paremmat joukkueet maksavat pelaamisesta vähemmän. Tosin onko meillä Suomessa oikeasti ongelmaa siinä, että sarjoihin osallistuu liian paljon joukkueita tai liian paljon "hupijoukkueita" ja niitä pitäisi karsia? Seniorien kisoissa oli ehkä sinänsä "liikaa", mutta toisaalta jos osallistujamäärä olisi tiedetty aiemmin, niin pelit olisi saanut jaettua kahdelle viikonlopulle ja kokonaisratkaisu olisi varmasti palvellut kaikkia.

Sitä koitin kysyä jo aiemmin, että pitäisikö myös muut mestaruudet ratkaista sarjamuotoisena, jolloin joukkueille tulisi pelejä enemmän ja tasaisemmin. On totta, että nuo sijoituspelit sijoille x olisivat mahtuneet kaavioon, mutta esim. C-lennolta putoaa ekalla kertaa kolme joukkuetta. Sitten putoaa neljä joukkuetta ja jälleen kolme. Joukkueita siis putoaa eri tahtiin eri määrä, mutta samalla tuloksella.

No pointti ei ollut tuo, koska itse ainakin ajattelin, että tämä turnaus menisi tällä kertaa ilman sijoitusotteluita. Tähän asti eniten on tullut ongelmia juuri siitä, että joku pakotetaan pelaamaan ja sitten he luovuttavat. Sinällään tuo Tomin toinen ehdotus siitä, että halukkaat joukkueet voivat pelata ei kuulosta ollenkaan huonolta idealta, edes tähän turnaukseeen. Lista seinälle, jossa on mahdolliset ylimääräiset peliajat ja lisäpelejä haluavat voivat lisätä itsensä sinne.

Jos palataan nyt ensin tähän seniorikisojen ohjelmaan, niin kyseessä oli oikeasti tupla cup, ei tripla cup, mestaruutta ajatellen. Tämä siksi, että joukkuemäärä kasvoi ennätyssuureksi ja triplacupin pelaaminen osoittautui käytännössä mahdottomaksi. Cup-systeemi tuntui kuitenkin mestaruuden ratkaisemisen kannalta paremmalta systeemiltä kuin lohkojako, jossa olisi ollut joko eri kokoiset lohkot, tai kolmella kuuden joukkueen lohkolla ohjelmasta olisi tullut erittäin raskas kaikille ja tie-break kuvioista olisi voinut tulla kohtuullisen haasteelliset. Lisäksi tuossa tapauksessa esimerkiksi tee-heitoille olisi saattanut tulla paljonkin merkitystä pudotuskaavioon sijoitettaessa. Tätä vaihtoehtoa mietin kuitenkin niinkin pitkälle, että tein kaavion jotakuinkin valmiiksi tie-break kaavioita myöten kilpailuvaliokunnalle esitettäväksi vaihtoehdoksi.

Palaan takaisin kuitenkin toteutuneeseen kaavioon. Kyseessä siis oli tupla-cup mestaruuden osalta, johon oli lisätty tripla-cupin C-kaavio jota tietä pystyi etenemään vielä pronssiotteluun. Lisäksi kaaviossa oli ylimääräiset sijoitusottelut sijoista 15-16 ja 17-18. Kaikki nämä lisäykset tehtiin siltä pohjalta, että joukkueille saadaan enemmän kuin kaksi peliä. Tässä siis päädyttiin takaamaan joukkueille vähintään neljä peliä eli yksi enemmän kuin tavallisessa tripla-cupissa.

Henkilökohtaisesti en pysty pitämään missään muotoa mielekkäänä, että kaikki sijoitukset tulisi ratkoa loppuun. Itse pidän täysin riittävänä, että sijoitukseksi tulee esimerkiksi 5-6 tai 11-14. Edelleen, seniorikisoista puhuttaessa tuohon sijaan 11-14 päätyneet joukkueet olivat siis pelanneet jo tuohon mennessä viisi peliä mikä on vähintään samanverran tai enemmän kuin mitä nykyisin yleisesti käytetyissä schenkel-kaavioissa eri hupiturnauksissa. En pysty mitenkään perustelemaan itselleni, miksi näille joukkuille olisi pitänyt kaavioon lisätä vielä kaksi peliä lisää.

Myönnän kyllä, että katson kaavioita kilpapelaajan näkövinkkelistä, jolloin mielekkyys katoaa, kun mahdollisuudet mitaleille ovat mennyttä. Itse menen sunnuntaina katsomoon mieluummin katsomaan sitä finaalia, kuin jäälle pelaamaan sijoista 9-10. Jos on edessä pidempi kotimatka niin ajoissa kotiin pääsy voi olla ymmärrettävästi se paras kakkosvaihtoehto. Kaikkien sijoitusten loppuunpelaaminen on minun mielestäni täysin idioottia. Jonkin asteinen kompromissi on kuitenkin pyrittävä löytämään pelkän mestaruuden ratkaisemisen ja sopivan taattavan pelimäärän välille. Mielestäni Triplacupin kolme peliä ei ole mitenkään kohtuuttoman vähän, joskaan en pidä mitenkään pahana vaihtoehtona sitä, että suorinta tietä putoaville joukkueille tarjotaan vielä yksi ylimääräinen keskinäinen jumbofinaali.

Teme kirjoitti: . Tähän asti eniten on tullut ongelmia juuri siitä, että joku pakotetaan pelaamaan ja sitten he luovuttavat. Sinällään tuo Tomin toinen ehdotus siitä, että halukkaat joukkueet voivat pelata ei kuulosta ollenkaan huonolta idealta, edes tähän turnaukseeen. Lista seinälle, jossa on mahdolliset ylimääräiset peliajat ja lisäpelejä haluavat voivat lisätä itsensä sinne.

Jos tuo oli ehdotuksen takana, niin en todellakaan kannata. Olen tässä ajanut takaa sitä, että sijoituksilla on arvoa muuallakin kuin ykkösen osalta ja tuollainen tekisi homman ihan pelleilyksi. Vai kuka ehtisi kesken kisaviikonlopun järjestää halukkaille erilliset sijoituspelit ja sovittaa ne vielä aikatauluun?

Myös ihmettelen mikä suuri ongelma sijoituspelin luovuttamisissa on ollut? Tietysti vastustajajoukkueelle on ikävää, jos sunnuntaiaamuna pelin jo virallisesti alettua tulee tekstari vastustajalta, että ei huvita pelata, lähdettiin himaan. Tässä voisi se luovutuksen antaja nyt lähtökohtaisesti käyttää pelisilmää ja ilmoittaa asiasta vaikka edellisenä iltana. Jos näin käy, niin tuskin kyseessä mikään katastrofi on kenenkään kannalta.

Eli lyhyesti mitä ajan takaa:
Mikäli kaaviossa on tilaa ja turnauspaikalla jäätä tehdään kaavioon myös valmiiksi kaikki sijoituspelit. Mikäli joku joukkue ei halua omaa sijoituspeliään/-pelejään pelata, ilmoittaa tämä asiasta sekä vastustajalle että tuomaristolle etukäteen ja se siitä. Vastustaja saa luovusvoiton ja voi tarvittaessa lähteä tyytyväisenä kotiin (tai vaikka käyttää jääajan treenaamiseen jos siltä tuntuu). Kaikki sijoitukset saadaan ratkottua ilman sen suurempaa säätämistä kesken turnauksen. Kenen muroihin tämä systeemi kusee?

(Markus voisi siirtää tämän keskustelun pois tuosta alkuperäisjutusta jota tämä vain etäisesti koskettaa)

Tähän keskusteluun voisi osallistua ne, jotka noita sijoituspelejä ovat viimevuosina enimmäkseen pelanneet, tai olisivat pelanneet, jos niitä olisi kaaviossa ollut niin saataisiin vähän laajempaa näkemystä asiaan.

jaakko kirjoitti: Kenen muroihin tämä systeemi kusee?

Minun. Silloin, jos on kisat menneet huonosti. Tässä vielä omia muisteluita Mixed-rintamalta:

Vuosi 2007, mixed SM: 7 peliä pelattu jo valmiiksi (sairastumisen takia 5½ niistä kolmella), ja meidät pakotettiin pelaamaan Hellevaaraa vastaan 5:stä sijasta. Olisin mieluummin katsonut Tomin ja Jussin välisen finaalin. Pelasimme kuitenkin pelin ja voitimme 5. sijan. Jipii!

Vuosi 2008: Mixed SM: 6 peliä pelattu (itse pelasin Panacodin voimalla, mikä kenties näkyi myös tulostaululla). Sijoitusottelu klo 8 sunnuntai-aamuna omia vanhempia vastaan sijoista 9-10. Saimme luvan luovuttaa terveydellisistä syistä ilman sanktioita, ja näin 10. sija. Masentava viikonloppu kaikenkaikkiaan.

Muina vuosina, kun on pelannut viimeisessäkin pelissä edelleen mitalista on tilanne ollut erilainen. Toki esim. viime kauden doublesissa semi-tappio oli monella tasolla erityisen musertavan tuntuinen ja pronssimatsiin paluukin oli astetta vaikeampaa.

Vielähän nuo ehtii lisätä tähän doubles-kaavioonkin tuolla Jaakon ehdottamalla tavalla. Kuten Akulla, niin itselläkin on vielä pahasti noi kilpapelaajan linssit silmillä ja ehkä juuri siksi nämä kivaa kaikille pelit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Ja omassa mielessä on vain viiime vuosilta nämä tapaukset, joissa joukkueita on lähtenyt kotiin ja siitä on seurannut harmia.

Onhan se niin, että pelaaminen sijoituspeliä siinä vaiheessa, kun viikonloppuna on takana jo kuusi peliä aivan eri asia kuin että takana on vain kolme. Toisaalta jos edellisvuoden sijoituksia halutaan käyttää jotenkin hyödyksi esim. tulevaisuudessa kaksiviikonloppuisessa turnauksessa ja siellä sijoitettuina joukkueina, niin jokaiselle sijalle olisi hyvä saada yksi joukkue.

Siksi sijoituspelien sijaan voisi osittain käyttää myös teeheittoja sijojen ratkomiseen. Joukkueet heittävät heitot ensimmäisen pelinsä jälkeen ja osa sijoista kaaviosta putoamisen jälkeen ratkotaan näillä. Esim. juuri sijat 5-6 voisi ratkoa teeheitoilla, kun joukkueilla jo muutenkin on pelejä takana. Tai mainituissa sennukisoissa olisi sijoille 11-14 voinut laittaa teeheittojen jälkeen yhden sijoituspelin sunnuntaille. Aiemmin pudonneet taas epäilemättä olivat tyytyväisiä ohjelman sijoitusmatseihin.

EDIT: Noihin Akun esimerkkitapauksiin viitaten oma edellinen ehdotushan oli, että sijoituspelin voi luovuttaa halutessaan, kunhan kertoo asiasta vastustajalle etukäteen. Eli jos ei halua pelata niin ei tarvitse pelata. Onko se ongelma, että luovuttamalla "menettää" yhden pykälän sijoituksen? Tai siis ei käytännössä menetä, kun eihän sijoitusta muuten olisi ollutkaan.

jaakko kirjoitti:

Atomi kirjoitti:

1 Järjestetään hupiturnaukset ja SM-turnaukset erikseen. SM-turnauksessa voittomahdollisuuksien mentyä ei ole pelejä, hupiturnauksissa on.

Lopetetaanko samalla I- ja II-divarit ja myös Mestiksen pelit sitä myötä kun joukkueet menettävät teoreettiset mahdollisuudet mestaruuteen? Helppoa olisi toki pelata koko sarja saman tien cup-muotoisena. Jos kyse on vain muista turnauksista kuin SM-sarjasta, niin miksi vain voitolla on merkitystä? Tätä kysymystä itse olen tässä kysellyt jo tovin.

Atomi kirjoitti:

2 Annetaan joukkueille mahdollisuus valita jatkavatko sijoituspeleihin pudottuaan varsinaisesta mestaruustaistelusta. Halukkaat pelaavat keskenään vaikka valomerkkiin saakka.

Eroaako ehdotus jotenkin siitä, että turnausohjelmaan vain yksinkertaisesti sisällytetään sijoituspelit? Kieliasusta päätellen tämä vaihtoehto ei ole mieleinen?

Atomi kirjoitti:

3 Annetaan jokaisesta voitetusta pelistä palkkio. (esimerkiksi Luzernin WCT-E -luokan turnauskessa jokaisesta voitosta sai 100 frangia, näin alkulohkon viimeiselläkin merkityksettömällä pelillä oli jokin panos.) En pidä tätä kovin potentiaalisena lääkkeenä.

Olisihan se jollain tavalla ajateltuna oikein, että paremmat joukkueet maksavat pelaamisesta vähemmän. Tosin onko meillä Suomessa oikeasti ongelmaa siinä, että sarjoihin osallistuu liian paljon joukkueita tai liian paljon "hupijoukkueita" ja niitä pitäisi karsia? Seniorien kisoissa oli ehkä sinänsä "liikaa", mutta toisaalta jos osallistujamäärä olisi tiedetty aiemmin, niin pelit olisi saanut jaettua kahdelle viikonlopulle ja kokonaisratkaisu olisi varmasti palvellut kaikkia.

1 Tarkoitin pelkästään viikonlopputurnauksia, en sarjoja.  Muillakin asioilla kuin turnauksen voitolla on merkitystä, mutta kilpapelaajilla muita vähemmän. Jos turnauksen voittaja pääsee edustamaan arvokisoihin, on ero sen ja muiden sijojen välillä suuri. Joukkue, joka tavoittelee voittoa, kokee  kaikki muut sijat keskenään samanarvoisiksi. Tämän voivat parhaiten ymmärtää ne, jotka ovat joskus voittaneet.

2 Teknisesti ei juurikaan eroa. Henkisesti kylläkin. Ehdottamassani systemissä ei synny luovutuksia, joita joku voisi paheksua tai josta joku voisi loukkaantua tai pettyä.

3 On hyvä, että mahdollisimman moni osallistuu SM-turnauksiin, kunhan turnauksen pelimuoto vain mahdollistaa mahdollisimman luotettavan tavan löytää edustusjoukkue. Hupijoukkueiden pitäisi sopeutua SM-turnauksen pelimuotoon eikä pelimuodon hupijoukkueisiin. Samoin kilpajoukkueiden pitää sopeutua hupiturnauksen pelimuotoon, jos sellaiseen haluaa osallistua.

Itseäni eivät sijoitusottelut ole koskaan häirinneet. Mikäli turnaus on mennyt pieleen ja pelaan jumbofinaalissa, niin sitten pelaan. Yritän kunnioittaa kuitenkin pelisysteemiä ja vastustajaa, joka ehkä haluaa tuon pelata. Toisaalta en pane vastaan vaikka sijoitusotteluista luovuttaisiinkin, varsinkin jos turnauksiin osallistuu paljon joukkueita, niin sijoitusottelut lienee vaikea (mahdotonta) järjestää käytettävän jääajan puitteissa.

Hyvä, että asiasta keskustellaan, mutta Kilpailuvaliokunta tekee lopulliset päätökset ja minusta niiden mukaan mennään.