Brierin seuraaminen on jäänyt tällä viikolla luvattoman vähiin. Onneksi Boris, Antti ja qdes ovat paikanneet mainiosti täällä blogissa ja kirjoitelleet syväluotaavia analyysejä uimalakeista ja sammakoista. :)
Viikon hiljaiselon taustalla on omalta osaltani viimeinen työviikko vanhassa duunissa. Murphyn lain mukaisesti samaan aikaan päälle puski vielä aika räkäinen flunssa, joten pitkien työpöydän siivoussessioiden jälkeen sänky kutsui aika varhaisessa vaiheessa eikä Brierin seuraamisesta oikein tullut mitään. Onneksi nyt on pari viikkoa lomaa, niin voi tsekkailla parhaat matsit jälkikäteen.
Wow, what a great shot to win a curling game: double raise take-out stick
Tänään tuli katseltua page 3 vs. 4 -matsi, jossa olivat vastakkain Jeff Stoughtonin Manitoba ja Brad Gushuen New Foundland & Labrador. Matsin alkupuolisko oli aika selkeää Stoughtonin hallintaa: Gushue ei onnitunut ottamaan hammerilla yhtä pinnaa enempää ensimäisessä, kolmannessa ja viidennessä päässä. Samaan aikaan Stoughton otti hammerilla kolme kertaa peräkkäin 2 pinnaa ja johti siis 6-3 kuuden pään jälkeen.
Loppua kohti peli kääntyi kuitenkin päälaelleen. Gushue nappasi ensin seiskapäästä hienolla viimeisellä heitollaan 2 pistettä, paremmalla tuurilla tuloillaan olisi ollut kolmaskin piste. Kahdeksannessa päässä Gushue heitti ensimmäisellä kivellään loistavan tökkisratsuhenkisen heiton ja sai kuin saikin taiottua oman kivensä ykköseksi. Kahdeksannen pään viimeistä kiveä ennen huikealla 98% heittoprosentilla heittänyt Stoughton missasi viimeisen ratsunsa ja niinpä Gushuen poppoo sai tasoitettua pelin ryöstämällä yhden.
Manitoban vaikeudet jatkuivat yhdeksännessä päässä, kun kipparille jäi viimeiselle heitolleen määris kahta vastaan siten, että kiven pitää osua nännin reunaan. Stoughtonin viimeisen heiton voima oli täydellinen, mutta kivi ei noussut tarpeeksi - tasan teelinjalle pysähtynyt kivi jäi keskelle sivupunaista, mutta Gushuen toinen varastuskivi jäi paremmaksi.
Viimeisessä päässä nähtiin monta todella hienoa heittoa. Ensin Gushuen kakkosheittäjä Mark Nichols heitti millin päästä suojasta ja nappasi todella hienon tuplan (5:15), jonka Rob Fowler kuittasi nätillä heitolla heti perään. Kun Manitoban kolmosheittäjä Kevin Park missasi viimeisellä heitollaan tuplaratsunsa, alkoi tilanne näyttää Gushuen New Foundlandin & Labradorin kannalta todella hyvältä. Gushue pääsikin heittämään ensimmäisellään suojaa ja kun Stoughton ratsasti ensimmäisellä heitollaan oman parhaan kivensä pois, pääsi Gushue heittämään toisella kivellään lisää suojia varastusasemissa olevalle ykköskivelleen.
Matsin viimeinen heitto (14:00) on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Manitoban joukkue pohdikseli aikalisän verran jäikö ykkönen näkyviin portista ja tuli lopputulokseen että ei jäänyt. Siispä Stoughtonille jäi "helppo" namupala: tuplaratsu ja jälkimäisenä ratsukivenä olleen oman kiven pitää vielä jäädä pistekiveksi. Wow, what a great shot to win a curling game: double raise take-out stick.
Vaisu semifinaali Manitoballe
Manitoba eteni voitollaan semifinaaliin, jossa vastaan asettui uimalakki Martinille ensimmäisessä page-matsissa hävinnyt Glenn Howardin kipparoima Ontario. Matsin ratkaisuhetki nähtiin toisessa päässä (10:30) Ontarion viimeisellä kivellä. Howard oli hädissään siitä, että Manitoballe jäisi viimeiselleen tuplapoistolla mahdollisuus kolmeen pisteeseen. Niinpä Howard lähti heittämään viimeisellään todella vaikeaa poistoa, jonka seuraus oli täydellinen katastroooooofi. Heitto poisti oman kiven ja Stoughtonille jäi viimeiselle heitolleen avoin määris neljään pisteeseen. Tämän lahjan Manitoba myös otti vastaan ja naputti taululle 4-2 johdon.
Tämän jälkeen pelin henki oli jokseenkin sellainen, että Ontariolla ei ratkaisuheitot napsuneet ihan kohdalleen ja Manitoba sai pakotettua Ontarion aina yhteen pisteeseen silloin, kun Ontario pelasi hammerilla. Vastaavasti luonteenomaista oli se, että Manitoballe oli kolme kertaa peräkkäin tarjolla kaksi pistettä silloin, kun joukkue pelasi vuorostaan hammerilla, mutta joka kerta Stoughton onnistui pupeltamaan nämä ratkaisevat määrikset siten, että joukkue joutui tyytymään yhteen pisteeseen.
Viimeiseen päähän lähdettiin Manitoban hammerilla ja 7-6 johtoasemassa. Pää alkoi surullisissa merkeissä Howardin kannalta, kun heti ensimmäinen suojaheitto otti roskan. Harjamiehet saivat kuin saivatkin painettua kiven peliin, mutta se taipui kulmasuojaksi eikä jäänyt keskilinjalle kuten oli tarkoitus.
Peli ohjautui tämän ensimmäisen kulmasuojan seurauksena sivupesään ja Stoughton sai pidettyä keskustan avoimena. Howard sai venytettyä pelin viimeiseen kiveen saakka, Ontariolla oli ykkönen ja kakkonen samalla linjalla etu- ja takavalkoisella. Stoughtonille jäi siis viimeiselle heitolleen avoin määris, joka piti saada punaiselle. Koko pelin määristensä kanssa takellellut Jeff Stoughton onnistui kuitenkin tässä viimeisessä määriksessään ja kivi pysähtyi nännille.
Finaalissa kohtaavat siis Kevin Martinin Team Alberta ja Jeff Stoughtonin Team Manitoba. Mainittakoon vielä sellainen TSN:n selostajien mainitsema knoppitieto, että Brieriä ei ole vielä kertaakaan onnistunut voittamaan joukkue, joka on joutunut raivaamaan tiensä tie-breakin kautta. Mikäli Manitoba aikoo tämän tilaston heittää romukoppaan, on joukkueen esitettävä finaalissa aika paljon varmempia otteita kuin semissä.
