Kahden kauppa?

Tämän vuoden keväällä oli ensimmäinen olympiapisteiden jakotilaisuus Ruotsin Karlstadissa. Oona ja Tomi pelasivat siellä itsensä seitsemänsiksi ja näin Suomi on myös seitsemäntenä ranking-pisteissä ja omaa erinomaiset mahdollisuudet päästä Etelä-Korean Pyeongchangiin vuonna 2018. Mukaan pääsee kahdeksan maata = seitsemän + Korea isäntämaana. Spekuloinnin tuloksena voidaan sanoa, että Suomelle riittäisi seuraavissa MM-kisoissa yhdeksäskin sija. Kaikki curlingin ystävät tietävät, mitä tässä ennakoinnissa merkitsee se, että Englanti oli kahdeksas Karlstadissa.

Ruotsi, joka on lajin rankingykkönen, epäonnistui kotikisoissaan. Se jäi lohkossaan viidenneksi ja putosi jatkopeleistä. Päästäkseen olympialaisiin, sen on sijoituttava seuraavissa MM-kisoissa mitaleille. Vastaavassa jamassa ovat myös vahvat MD -maat Sveitsi ja Unkari.

Oudolle tuntui, että lajin MM -kisoissa keväällä oli mukana 42 maata! Olisiko 20 oikea määrä, kun tasoerotkin ovat melkoisia?

Sitten puhtaasti kotimaan asioihin ja selittämään valitsemaani jutun otsaketta. Meillä joukkuemäärät ovat hieman hiipuneet. Nyt Suomen mestaruudesta halukkuutensa kilpailla on ilmoittanut vain kuusi joukkuetta. Olisi voinut kuvitella Olympiastatuksen olevan lisäkiihotin? Joku voi kaivata mukaan esim. pelaajia Akun joukkueesta, mutta on järkeenkäypää, että pelaajat panostavat vain miesten SM-sarjaan.

Kaksi paria on ennakkoon ylitse muiden – Kauste/Rantamäki ja Juhasz/M15. Molemmilla pareilla on takanaan jo yhdet lajin MM-kisat. Paljon muitakin perusteita olisi, joilla suosikkiasemaa voisi perustella. Mielenkiintoista on nähdä Maken panos nyt, kun hän ei enää pelaa ”nelimiehisten” curlingin SM-sarjaa. Yksi yllättävä parikin on mukana – Ellen Vogt ja Teemu Salo!