Huippucurlingia vai harrastelua?

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Jermu Pöllänen

Seurasin päivittäin naisten ja miesten MM-kisoja netin välityksellä. Päittäin tapahtuva tulosten kirjaaminen antaa mukavasti kuvan siitä, kuinka ottelu etenee ja missä kohtaa ratkaisut tapahtuvat. Lisää informaatiota saa, kun tarkastelee heittoprosentteja. Eri heittojen jakautumasta (poistot, suojat, määrikset jne.) saa hahmotettua minkä tyyppistä peliä on pelattu. Ja ihan juhlaa on jos pääsee seuraamaan kivi kiveltä. 

Vaikka heittoprosenttien kirjaaminen ei ole ihan aukotonta (kirjaaja ei tiedä välttämättä, mitä joukkue yrittää) niin usein ne peilaavat hyvin lopputuloksia. Häntäpäähän jäänyt joukkue on usein häntäpäässä prosenteissakin ja päin vastoin.

Naisten ja miesten heittoprosenteissa oli melkoista hajontaa näissäkin kisoissa. Siinä missä miehet pyörivät keskimäärin 70-85 välimaastossa melko tasaisesti, naisissa haitari oli paljon enemmän levällään. Naisilla prosentit kirjattiin keskimäärin 60-75 tietämille ja oli siellä luvattoman paljon niitä alle 60 joukkueprosentin pelejäkin ja heilahtelut ottelusta toiseen saattoivat olla pariakymmentä prosenttia. Kun vielä muistetaan että naiset pelaavat pääsääntöisesti hyvin passiivista peliä (vältetään riskejä, mielellään poistetaan heti, kun siihen on mahdollisuus ja pidetään pelissä vähän kiviä) niin ihmetellä täytyy vaisuja onnistumisprosentteja.

Omasta kokemuksestani voin todeta että jokainen pelaaja, joka heittää MM-kisoissa alle 60 onnistumisprosentilla, on eksynyt väärään paikkaan. Sitä ei pysty selittelemään tällä tasolla ”huonolla päivällä” tai heikoilla olosuhteilla.

MARKKU PETRASI, KIRSI HIIPUI


Kun tarkastellaan suomalaisten esityksiä niin Markun joukkue saattoi olla varsin tyytyväinen suoritukseensa. Uudistunut kokoonpano petrasi peli peliltä turnauksen edetessä, eikä antanut vaisun alun vaikuttaa itseluottamukseen. Keskiarvoksi kirjattiin mukavat 81 prosenttia.

Kirsin joukkueen onnistumisprosentti sitä vastoin jäi masentavan alhaiseksi: 58! Herää kysymys, miten on käytetty ne kaikki harjoitustunnit kauden mittaan? Joukkue on lisäksi jo melko kokenut arvokisakävijä, jonka ei pitäisi häkeltyä suurista puitteista tai muutamasta epäonnistuneesta ottelusta. Suurin romahdus on ilmeisesti tapahtunut henkisellä puolella.

Vaisuista otteista ei voida syyttää rahallisen tuen puutetta. Vaikkakin suomalaiset ovat vielä kaukana huippumaiden talou dellisista panostuksista niin pohjatyön tekemistä se ei estä.

Muistanemme varmaan kuinka Markun joukkue aloitti tinkimättömän treenaamisen alkuvuodesta 1997 ja jatkoi sitä Hyvinkään pressuhallissa seuraavankin kauden tavoitteenaan arvokisamitali ennen vuotta 2000. Tavoitetta pidettiin melko utopistisena olosuhteet huomioiden. Menestys korjattiin kuitenkin etuajassa MM-pronssin muodossa keväällä 1998. Vasta tämän menestyksen myötä pääsi joukkue rahallisten avustusten piiriin. Mutta Hyvinkään ”teltta” pysyi jatkossakin joukkueen lähes päivittäisenä treenauspaikkana. Ja menestystä tuli lisää arvokisamitalien muodossa.

Toivotaan kuitenkin että suomalainen naiscurling nousee pienestä lamastaan ja Kirsin joukkue jaksaa vastoinkäymisten yli jatkaa panostustaan lajiin. Eikä se tilanne miescurlingissakaan hyvältä näytä Markun edustusjoukkueen takana.

Kommentit