Tilanne 15 vuoden takaa muistuttaa yllättävän paljon nykyistä tilaa suomalaisessa curlingissa. Rantamäki on hallitseva mestari, puhkuu intoa sekä tarmoa kehittää suomalaista curlingtekemistä ja aiheen tiimoilta tehdään kirjallisia strategiasuunnitelmia.
Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Tommi Häti
Kuvat
-
- Jotain samaa saattaa olla tilanteessa. Silloin minulla oli runsaasti opiskelijapojan pohjatonta intoa. Ei aina välttämättä taitoa. Nyt on intoa, mutta myös paljon matkan varrella opittua kokemusta. Isoin saavutus taisi olla noihin aikoihin Curlinglehden perustaminen, joka yhtenäisti hyvin erillään toiminutta curlingyhteisöä. Sitä kautta minun näkemyksiäni alettiin ottaa Liitossakin tosissaan, Tomi muistelee.
Vuonna 1992 Rantamäki syrjäytti opiskelijoista koostuvalla joukkueellaan pitkään kenttiä suvereenisti hallinneen Jussi Uusipaavalniemen nelikon. Rantamäki oli tehokkaasti hyödyntänyt uusia tuulia maailmalta ja tavallaan tuli samalla kääntäneeksi uuden luvun suomalaisessa huippucurlingissa. Tämän jälkeen mestari vaihtui vuosittain ennen kuin Jussin velipoika Markku aloitti oman valtakautensa. Tomi palasi vielä kertaalleen mestariksi Pieksämäen SM-kisoissa 1994.
- En ole koskaan tullut ajatelleeksi että tosiaan noihin aikoihin harjoittelua vietiin Suomessa uudelle tasolle, vaikkakin se oli vielä täyttä näpertelyä Markun menestysjoukkueiden harjoittelumäärien rinnalla. Ruotsalainen valmentajamme oli tietenkin jo luku sinänsä ja vietimme useita viikkoja Ruotsissa harjoitellen. Ajatus oli jopa osallistua Suomen köykäisiksi koettujen sarjojen sijaan Ruotsin mestaruussarjaan. Selvittelin asiaa Håkan Sundströmin kautta eikä estettä asialle sinänsä ollut heidän taholtaan. Tosin olisi pitänyt aloittaa vitosdivarista ja siihen sitten se ajatus kuopattiin, Tomi muistelee.
Kommentit