Tänään ehdin katsomaan livenä esitetyn NS:n Darceyn ja BC:n Geallin matsin kokonaan. Livematsit tulee toki priorisoitua ja Ontarion edesottamuksia katsellaan, kun on aikaa, ellei ne tule livenä. Tänään tuli kaksi viimeistä päätä Ontarion ja tundran ( NWT/YT ) pelistä, kun varsinaisessa lähetyksessä ollut matsi lapasteltiin kasipään jälkeen, Geallin otettua vasaralla neljä. )-4 tilanne riitti Darceylle. Ei todellakaan ollut tänään Darceyn päivä. Pahin munaus oli kai nelospään heitto kahteen pisteeseen, jossa osuma pesään riitti, kun oma pesäkivikin oli ihan takapesässä. Lyhyeksi jäi ja yhteen tyytyminen. Kyllähän näitä kapteenin heittoja, joissa lisäpisteitä saisi napsittua, jos vaan pesään saa viimeisen kiven, Suomen divareissa, ainakin kakkosessa aika useinkin, mutta kai jonkilaista lohtua voi saada siitä, että näitä nähdään Brierissäkin, jops sen taannoin voittaneen kapteenin toimesta.
Varsinaisen ottelun ohella mukavasti tuli kuvia naapuriratojen ratkaisuheitoista. Ontario oli jäänyt perhejuhlavaihteelle alkupuolella peliä, mutta viitospään tauon jälkeen palasi taas tuttu taisteleva Team G. Howard. pakotus yhteen hammerilla kolme, välissä nollapää pakotus yhteen ja ysissä hammerilla kolme, helppoa, kun sen osaa. Toki ainakin näytetyssä ysipäässä ei kaukaisten territorioiden skippi vähän osaltaan helpotti Glennin peliä. Kymppipää oli sitten eurosporttia ja Glennin ei viimeistä kiveään tarvinnut heittää lainkaan.
Tässä vaiheessa ajallisesti kelailin taaksepäin Ontarion ja Manitoban väliseen matsiin. Sehän ratkesi jo aikalailla alkupuolella peliä, vaikka kaikki kymmenen päätä pelailtiinkin. Howardin jengi voi välillä pelailla vähän löysällä asenteella, ainakin siltä vaikuttaa, mutta ei kuitenkaan koko matsia. Se pystyy huikeisiin ratkaisuihin varsinkin kahden viimeisen heittäjän avulla. Käsittääkseni joukkueen heikoin, eikä todellakaan heikko on ollut ykkösheittäjä Savill, joka on "vasta" neljänneksi paras ykkösten tilastoissa. Laingin sijoitusta en kakkosten tilastoissa muista, mutta aika vahvaa peliä on ollut. Hart on ehkä se ratkaisevin tekijä, miksi Ontaro on tarvittaessa niin vahva. Paitsi, että hänen ja Glennin dialogi on uskomatonta kuultavaa, kipparin ja vicen marssijärjestys on selvä, mutta kapteeni tietää, että "förstiin" voi luottaa ja siksi kapteenni "förstiä" kuunteleekin, vaikka itse lopulta päätösket tekee. Hart myös heittää uskomattomia heittoja. Viitospäässä nähtiin kirurgisen tarkka tuplapoisto, joissa takakivi oli hyvin, hyvin lähellä omia kiviä. Kyseinen poisto jätti Glennin heitoille hyvän sauman kolmeen, joka hyödynnettiin. Tauolle tilanteessa 6-1 ja voittajasta ei enää ollut epäselvyyttä. Selostamossa Cathy O. tuumi, että ei halua väheksyä Team Uimalakkia, mutta sellaisiin heittoihin, mitä Brierissä on nähty Hartilta ja Howardilta, ei pysty mikään muu tiimi. Cathy O. on fiksu nainen ja pelaa hyvässä jengissä ; ) Mulle mieluisaa kuultavaa....
Koko ajan vahvemmin näyttää siltä, että ennakkoonkin vahvimmat, jo rahalistojen perusteellakin, jengit Uimalakki-Martin ja G. Howard homman ratkoo keskenään. Ei kai väärinkään voi olla, jos kaksi parasta jengiä kaudelta ratkoo myös Brierin, tylsää se voi olla, vaan ei väärin.... Vaikka finaalin on pakko, ihan pakko, voittaa eri mies kuin viime vuonna.
Ja sopivasti hehkutuksen
Martin on ykkönen
Martin vs Howard
Sen verran vahva mielipide, että tähän on pakko tarttua ja penkoa hieman tilastoja ettei mennä ihan fiilispohjalta ajalta jolloin sekä Martin, että Howard pelasivat eri joukkueilla kuin nykypäivänä. Kehitystä lienee tapahtunut Salt Laken jälkeenkin?
Itseasiassa, jos katsotaan keskinäisten pelien voittoja Brierissä niin tuo yksi viidestä ei edes riitä. 2006: 1-0 Martinille (Martin pelasi tuolloin vielä vanhalla kokoonpanolla), 2007: 1-0 Martinille, 2008: 2-0 Martinille, ja 2009 toistaiseksi 2-0 Martinille. Kun otetaan huomioon, että Howard on hävinnyt näiden neljän Brierin aikana vain kuusi runkosarjan pelliä joista neljä Martinia vastaan ja päälle kaksi finaalia, joista viimevuotisen Martinille on aika selvää, että Martinilla tuntuu olevan selvä yliote. Martin on näillä neljällä yrittämällä hävinnyt 6 runkosarjan ottelua, sekä kahdesti 3-4 pelin. Toistaalta pelit eivät ole olleet kovinkaan selviä. Viimevuoden finaalissa Martinille riitti hammerin turvin yksi piste viimeisestä päästä. Tämän vuoden runkosarjan päätöskierroksella Howard missasi niukasti tuplan viimeisellä kivellään joka olisi tuonut voiton. 1-2 pelissä Howard missasi loistavan pelinsä päätteeksi kymppipään ekan heiton runnomalla ratsunsa omalla ekallaan hiuksen hienosti Martinin kivien välistä ja joutui ottamaan yhden ja menemään jatkopäälle, jossa tuli tappio Martinin heittäessä määriksen viimeiselllään sentin tai pari paremmaksi. Maailman todennäköisesti parhaasta harjamieskaksikosta on joskus hyötyä.
Toistaalta, jos katsotaan muutakin kuin Brier menestystä tilanne ei ole lainkaan näin selvä. Howard johtaa tämän kauden CTRS-tilastoa sekä rahalistaa vaikka on pelannut pari kisaa vähemmän kuin Martin. Samoin Howard voitti viimevuoden CTRS-rankingin Martinin nenän edestä ja sitä edellisellä kaudella taas toisinpäin. Koska WCT-sivut bugaavat pahasti, ei keskinäisiä tilastoja ole sieltä kovin helppoa tarkastaa, mutta tilanne on ainakin jonkin verran valoisampi Howardin osalta kuin Brierissä.Eikä ihan pelkällä hyvällä tuurilla olla vahvasti menossa neljättä kertaa peräkkäin Brier finaaliin.
Ja tuosta Martinin ennennäkemättömästä voittoputkesta vielä. Kyseessä on tosiaan uusi ennätys. Edellinen (22 voittoa) oli Randy Ferbeyn nimissä alkaen vuodelta 2002 ja päättyen vuoden 2004 runkosarjassa tappioon Mark Dacey:a vastaan. Jokaisen voittoputken ongelma vain on, että joskus sekin tulee päätökseen. Jännittävää finaalia odotellessa.
Näin on ...
Oma suosikki
Oma suosikki on ollut jo ennen kisoja herra Martin ja loistavasti on esiintynyt. Tuntuu puheiden perusteella että kaverilla on onnistunut tuo keskittyminen siihen oikeaan kohtaan. Raha kiertueella ei ehkä mene niin hyvin mutta on sentään osattu asennoitui oikein siihen tärkeään turneeseen.
Canadan senioreiden mestaruuskisoissa pelaa muuten Northern Ontarion kolmosena Juha Kantovaara. Hieman suomalaisväriä siis.