Naisten MM-kilpailut, Paisley

Magazine issue
Article category
Text credit
Jermu Pöllänen

Curling palaa kotiin - kisojen arvokas tunnuslause oli kääntyä kisajärjestäjiä vastaan kisojen alkupuolella peliolosuhteiden taannuttua takavuosien tasolle. Suurimman ongelman taustalla sanottiin olleen tietokoneen tekemän virheen ja jäiden osittaisen sulamisen myötä jouduttiin lopulta siirtämään yksi pelikierros Tie Break otteluille varatulle ajankohdalle. 

Ilman tietokoneen aiheuttamaa vikaakin jääntekijöiden tehtävä jäiden saattamiseksi mestaruustason turnausta vastaavalle tasolle oli jokseenkin mahdoton. Vaikeuksia tuotti jäähallin lattia, joka ei suinkaan ollut tasainen vaan kupera, jolloin kahdella keskiradalla oli huomattavasti laitaratoja ohuempi jääkerros. Tämä yhdistettynä lämpimiin kevätsäihin ja jäähallin yhteydessä toimivaan uimahalliin(!) johti siihen, että jäädytyskoneita jouduttiin pyörittämään maksimitehoilla laitaratojen pitämiseksi jäässä. Samanaikaisesti keskiratojen ohuempi jää alkoi muodostaa pintaan huurua, joka hidastaa kiven liukua huomattavasti. Monet joukkueet vaihtoivatkin keskiradoilla pelatessaan vanhanaikaisiin karvaharjoihin, jotka eivät ”tukkeudu” jäästä irtoavasta kuurasta.

Kunpa olisivat ongelmat jääneet pelkästään olosuhteisiin, mutta takapakkia tuli myös kisaorganisaatiossa ajanottajien marssiessa porukalla ulos juuri ennen turnauksen alkua. Kiistan taustalla oli kateus kisojen tuomareille maksetuista palkkioista, joita kisaorganisaatiolla ei ollut varaa maksaa ajanottajille tai tilastoinnista vastaaville vapaaehtoisille. Lopputuloksena tästä muutamat ottelut venyivät jatkopäineen liki nelituntisiksi!

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta mikään ei vie Paisleyltä pois sitä tosiseikkaa, että vanhin kirjallinen todiste curlingin pelaamisesta löytyi juuri sieltä. Vuonna 1541 paikallinen munkki kirjasi luostarissaan latinankielellä ottelun tulokset ja tuli samalla kirjoittaneeksi tietämättään olennaisen osan lajimme historiaa. Nyt tämä samainen luostari, Paisley Abbey, loi hulppeat puitteet kisojen avajaisjuhlille ja curling oli palannut lopultakin tyylikkäästi kotiinsa.

Pelien ulkopuolisista seikoista itse otteluiden antiin. Suomen joukkueen turnauksen alun ohjelma tiedettiin jo ennakkoon todella kovaksi. Ennakkoluulottomasti joukkueemme lähti haastamaan vastustajiaan ensimmäisillä pelikierroksilla ja oli todella lähellä napata kisojen avausvoiton heti ensimmäisessä pelissään Sveitsiä vastaan. Yhdeksännen pään neljä pistettä ja Sveitsin kokeneen kipparin Miriam Ottin epäonnistuminen viimeisen kiven avoimessa poistossa vei ottelun jatkopäälle. Toistamiseen Sveitsi ei kuitenkaan enää epäonnistunut viimeisellä kivellään, vaan nappasi voittoon tarvittavan pisteen vastustamattomasti.

Niukasti hävityn avausottelun jälkeen joukkueemme peli ei ottanut oikein avautuakseen ja tappiokierre alkoi. Vaikka joukkueemme ei suostunut ottamaan itselleen paineita Olympiapisteiden kannalta elintärkeiden voittojen saavuttamiseksi, tuntui peliesityksistä puuttuvan tarvittava rentous ja peli-ilo. Suomen pelitaktiikka ajautui otteluissa usein sivuraiteelle muodostuen liian monimutkaiseksi ja perustuen liian vaikeisiin heittoihin. Jopa ennakkoon heikompia maita vastaan Suomella oli vaikeuksia saada omaa peliään kulkemaan halutulla tavalla ja ”suurten päiden” tavoittelu kääntyi usein viimeisillä kivillä yhden pisteen varmisteluiksi – vaihtelevalla menestyksellä sekin.

Suomen joukkueen pelin takkuillessa Olympiapaikan kannalta pahimman uhkan eli Venäjän joukkueen otteet olivat samanaikaisesti astetta vakuuttavampia. Venäjä sai ensimmäisen merkinnän voittosarakkeeseensa jo toisessa pelissään Italiaa vastaan ja vaikka venäläiset kokivat niukat yhden pisteen tappiot ennakkoon kovia Ruotsia, Kanadaa ja USA:ta vastaan, niin pelisuoritukset olivat kuitenkin selvästi joukkueen rutiinitasolla. Kolmannella pelikierroksella Suomen ottelu Kiinaa vastaan peruuntui jäiden sulamisen vuoksi ja siirrettiin pelattavaksi myöhemmin. Yllätysvapaan jälkeen joukkueemme koki iltaottelussa kirvelevän tappion Italialle, mutta onnistui kuittaamaan pistemenetyksen takaisin jo heti seuraavana päivänä turnauksen viidennessä ottelussaan voitettuaan kotikisoissaan vahvoja otteita esittäneen Skotlannin joukkueen.

Seuraavissa otteluissa Ruotsi ja USA eivät antaneet Suomelle mahdollisuuksia voittoon ja samanaikaisesti venäläisten onnistui ottaa niukat voitot aina vahvoista Norjasta ja Sveitsistä. Olympiapaikan karatessa yhä kauemmas ei voinut olla ajattelematta sitä kuinka nyt maksettaisiin kovaa hintaa siitä että edellisissä kisoissa annettiin kisapaikka rakkaille itänaapureille aivan ilmaiseksi. Nyt tuo samainen joukkue porskutti hankkimallaan kokemuksella vakuuttavasti kohti Torinoa ja peräti tämän turnauksen jatkopelejä.

Kisapaikan ratkettua jo käytännössä Venäjän hyväksi ei joukkueiden keskinäisessä ottelussa ollut etukäteen ajateltua mahtipanosta ja Suomen napattua ensimmäisestä päästä pelin ainokaisen pisteen löi Venäjä viimeisen naulan Suomen arkkuun nappaamalla ylivoimaisen 10-1 voiton. Lopputurnauksessa Suomen heikosti menneet pelit jatkuivat ja tappiot heikosti pelannutta Tanskaa sekä molempia aasialaisjoukkueita vastaan jättivät Suomen lopulta turnauksessa viimeiselle paikalle ainoastaan yhden ottelun voittaneena.

Heikosti menneen turnauksen myötä myös MM-kisojen ensikertalainen Kiina ohitti Suomen Olympiapisteissä, vaikka käytännössä tällä ei ollut mitään merkitystä. Tie Breakissä Venäjä hävisi niukasti kokeneelle Norjan joukkueelle, joka eteni mitalipeleihin ja nappasi lopulta pronssia.

Finaaliin ylsivät turnauksen selvästi kaksi parasta joukkuetta, joista USA:n todella nuori, Cassandra Johnsonin kipparoima joukkue esitti erityisen hienoja ja ennakkoluulottomia otteita läpi turnauksen. Nuorelta ja kokemattomalta joukkueelta ei ennakkoon osattu odottaa aivan näin hyvää menestystä ensimmäisistä aikuisten arvokisoistaan, vaikka samainen joukkue nappasi juniorikisoissa kultaa vuonna 2002 ja hopeaa heti seuraavana vuonna. Todettakoon tässä kuitenkin, että päästäkseen kisoihin joukkueen oli kukis ettava maansa mestaruuskisoissa Patti Lankin (neljät MM-kisat, yksi hopea) ja Debbie McCormickin (kahdet olympialaiset, kolmet MM-kisat, hopea ja kulta) kaltaiset todella kokeneet ja menestyneet joukkueet.

Aivan mestaruuteen saakka ei nuorten jenkkityttöjen rutistus kuitenkaan riittänyt ja heidän oli tunnustettava Ruotsin Anette Norbergin joukkue paremmakseen. Norberg nappasi siis lopulta pitkään jahtaamansa maailmanmestaruuden kahden hopean ja kolmen pronssin jatkoksi ja nousi näin joukkueineen yhdeksi suurimmista ennakkosuosikeista ensi talven Olympialaisissa.

Comments