Mixed Doubles pohdintoja

Kumpikin joukkue heittää viisi kiveä, joita ennen peliin on asetettu kaksi kiveä. Pään aloittajan kivi on suojana keskiviivalla hoglinen ja teen puolivälissä ja vastaavasti viimeisen kiven haltijan kivi on heti teen takana. Pään häviäjä saa valita kumpi joukkue aloittaa seuraavan pään.

Ilmeisesti poikkeuksetta jokainen valitsi viimeisen kiven edun. Valmis suoja ja pesäkivi saivat aikaan sen, että nollapäät olivat harvinaisia. Nollapää sitä paitsi vaihtoi viimeisen kiven edun, joten nollaa ei välttämättä kannattanut pelata. Suurinumeroisia päitä nähtiin paljon, harvinaisuutena ilmeisesti maailman ensimmäinen kuuden pisteen varastus. Pään aloittajallahan on omilla heitoillaan mahdollisuus vain viiteen pisteeseen.

Suurestakin tappioasemasta siis on mahdollista nousta. Mikäli toinen joukkue epäonnistuu pari kiveä ja toinen saa hyvän hyökkäyksen päälle, syntyy herkästi 3-4 pistettä.

Kumpi joukkueen kahdesta pelaajasta heittää ensimmäisen kiven? Toinenhan heittää kolme keskimmäistä kiveä. Joukkueittain tässä näytti olevan erilaisia ratkaisuja. Joissain joukkueissa järjestystä muutettiin esimerkiksi silloin, kun heitot eivät tahtoneet sujua. Kolmen perättäisen heiton myötä saa ainakin määrämittaisista paremman tuntuman. Tai jalkakipuja on helpompi sietää, jos ei tarvitse heittää kolmea kiveä peräkkäin. Järjestyksen valintaan voi vaikuttaa myös se, missä järjestyksessä vastustaja heittää.

SM-viikonlopun pelijärjestelmä tarkoitti finaaliin pääsijöille vähintään seitsemää peliä viikonlopun aikana ja muutamat joukkueet saivat pelata lauantaina neljä peliä. Se on paljon, vaikka alkusarjojen pelit usein päättyivätkin selvään eroon jo 5-6 pään jälkeen.

Yhden viikonvaihteen pelien perusteella voittaja pääsi edustamaan Suomea MM-kisoihin. Sama tilanne on normaalissa Mixed-SM turnauksessa. Ensi vuonna voisi myös molemmat Mixed-kisat pelata sarjamuotoisena loppupeleineen 2-3 viikonloppuun jaettuna. Sen verran mukavista pelimuodoista on kysymys.