Next Generation?

Lupaavia ja innokkaita nuoria ilmaantuu lajimme pariin silloin tällöin. Jostain merkillisestä syystä he yleensä siirtyvät takavasemmalle tai hyytyvät perusharrastelijoiksi kesken lennon. Tällä hetkellä SM-sarjassa päätään ovat nostaneet erityisesti 2000-luvulla aloittaneet harrastajat. Yhtenä esimerkkinä Markku Uusipaavalniemen uuden joukkueen pelaajat. Kiikarissa siis saattaa olla nippu tekijöitä, joilta voidaan odottaa menestyksekästä curling-tulevaisuutta. Ainakin kansallisella tasolla.

Pitkän päivätyön suomalaisen junioricurlingin parissa tehneen Juhani ”Hemppa” Heinosen mukaan ei vielä pidä liikaa asiasta innostua.

– Juniorijoukkueiden määrät ovat olympiavuosien tuomasta huumasta huolimatta olleet laskusuunnassa jo pitkään. Huolestuttava ilmentymä asiasta on se ettei Hyvinkäälläkään enää saatu edes suosittua koululaissarjaa käyntiin. Poikien MM-kisoihin tiensä raivannut joukkuekin on koottu kolmesta eri joukkueesta ja heitä ei siis nähdä yhdessä kuin kevään MM-kisoissa. Kasperin mukaan tulo saattoi olla ratkaiseva tekijä menestykseen.

– Käytännössä meillä on vain muutama juniorijoukkue. 90-luvulla tilanne oli täysin toinen ja niistä kavereista nousi moni maailman terävimpään kärkeen, Heinonen haikailee.

–  Kyllä meillä pitäisi olla massaa ihan eri lailla, harjoittelumäärät toisella tasolla ja sieltä sitten hiljalleen valikoituisivat lupaavimmat ja innokkaimmat lajin huipulle. Junioritoiminnan tiimoilta on aika ajoin kaavailtu suuria mutta teot ovat jääneet vähiin. Näistä nuorista joukkueista  potentiaalisin on Tiina Kölhin ryhmä, joka johtaa naisten SM-sarjaa parin turnausviikonlopun jälkeen. Muissa en juuri näe potentiaalia päästä oikeasti lajin huipulle, Heinonen kertailee.

Vaikka ilolla on pantava merkille monet nuoren polven menestykset niin Heinosen huolestuneisuuteen voitaneen yhtyä. Samoilla linjoilla tuntuu olevan poikien maajoukkueen kippari Iiro Sippola.

–  Kyllähän tilanne on huolestuttava. Junioreiden SM-kisat typistyivät yhteen otteluun ja tyttöjen puolella ei niitä edes pelattu. Ihmettelen myös että MM-karsintoihin matkannut tyttöjen joukkue ei käytännössä harjoitellut ollenkaan kisoja varten, eivätkä lähteneet mukaan SM-sarjaan, joka olisi tarjonnut hyviä otteluita. Luulisi Liittoakin tällaiset asiat kiinnostavan toisella lailla, Iiro ihmettelee.

Nähtäväksi jää tuovatko olympialaiset uutta intoa lajin pariin ja kenties Liitto keksii uusia tapoja aktivoida junioritoimintaa. Eikä tietenkään pidä unohtaa seurojen työtä eri paikkakunnilla yhdessä koulujen kanssa. Ainakin Hyvinkäällä jo parikymmentä vuotta pyörinyt koululaissarja on tuonut viime aikojen notkahduksista huolimatta tasaisesti lajin pariin nuoria.