Curlingin historiaa Suomessa

Curlingin alkuperä

Vaikka nykyään olemme lähes yksimielisesti hyväksyneet, että curling on alkanut Skotlannista, niin curlingin kaltaisia lajeja on harrastettu eri puolilla Eurooppaa. Tunnettu hollantilainen maalari Pieter Brügel on kahdessa maalauksessaan 1500-luvun puolivälissä kuvannut lajia, joka muistuttaa suuresti curlingia. Tämä Saksan, Itävallan ja Sveitsin alueilla pelattava laji vastaa ehkä eniten petankia.

Kiistatta Skotlantia voidaan pitää lajin kotimaana, sillä siellä lajilla on vanhimmat perinteet. Vanhin tunnettu curling-kivi on vuodelta 1511. Kirjallisissa lähteissä curling mainitaan ensikerran 1541. Vanhimmat kivet olivat luonnonkiviä, joiden painot ja mitat vaihtelivat suuresti. Niihin oli saatettu kaivertaa kolot peukalolle paremman otteen saamiseksi ja pohjia oli mahdollisesti hiottu alkeellisesti.

Curling-nimi ei kuitenkaan ole alkuaan tullut kiertämisestä tai kaartamisesta, vaan kielitieteilijöiden mukaan vanhasta "curr"-sanasta, joka on tarkoittanut matalaäänistä jyrinää, jota karkea kivi on synnyttänyt jäällä liukuessaan.

Graniittia sen olla pitää

Alkuaikoina sääntönä oli, että uusi pelaaja tuo seuraan liittyessään kiven tai kaksi, jotka sitten ovat seuran omaisuutta. Kivien ollessa eri kokoisia pelitulos on voinut olla pelkkää hyvää tai huonoa onnea.

Paikalliset kivenveistäjät tekivät kiviä, jotka vaihtelivat mitoiltaan ja ominaisuuksiltaan suuresti. Koska pelikausi oli kuitenkin suhteellisen lyhyt, osaa kivistä käytettiin myös muuten hyödyksi, kuten verkonpainona.

Vasta 1800-luvun lopulla curling-kivet alkoivat saada muotonsa, jotka vastaavat lähes tämän hetken kiviä. Vanhimmat kivet olivat hyvin harvoin graniittia, jota 1800-luvun lopulla alettiin käyttää yksinomaan uusissa kivissä. Uusimmat kivet ovat useimmiten ns. Trevor-graniittia, jota louhitaan Walesin pohjoisosista.

Sääntöjen ja liittojen synty

Alkuaan pelin säännöt olivat hyvin suurpiirteiset ja ne vaihtelivat eri puolilla Skotlantia. Skotlannin Curlingliitto perustettiin vuonna 1838 tarkoituksenaan mm. sääntöjen yhdenmukaistaminen. Laji sai kuninkaallisen perheen suojelijakseen ja 1842 alkaen liiton nimenä on ollut Royal Caledonian Curling Club. Vanhimmat skottiseurat ovat kuitenkin jo 1700-luvulla perustettuja.

Ensimmäisiä parannuksia oli nykyisen hakin edeltäjän syntyminen. Aikaisemmin pelaajat olivat käyttäneet piikkipohjia kengissään, mikä vaurioitti jäätä. Ensimmäiset "hakit" olivat metallialustoja, jotka oli helppo asentaa ja poistaa käytön jälkeen. Nykyiset kumihakit ovat kanadalaisen kehityksen seurausta.

Alkujaan harjat olivat oikeastaan rehellisiä luutia, joita käytettiin kotitalouksissa yleisesti. Harjasharjojen käyttö alkoi Skotlannissa 1920-luvulla, mutta uudella mantereella luutimista harjoitettiin aina 1980-luvulle saakka. Kanadalaisten luutien käyttö on kieltämättä paljon näyttävämpää kuin harjaaminen, mutta harjauksen parempi lopputulos tässäkin voitti vastustuksen.

Lajin leviäminen

Kanadaan curling tuli skotlantilaisten sotilaiden mukana. Kerrotaan, että sotilaat sulattivat tykinkuulia ja muotoilivat niistä "kivet", joilla pelattiin Quebeckissä keväällä 1759. Kanadan ensimmäinen seura perustettiin Montrealiin 1807. Pelipaikkana oli St. Lawrence -joen jää. Kanadassa yritettiin muutenkin ylläpitää skotlantilaisia perinteitä. Nykyään Kanadassa on maailman suurin curlaajien yhteisö - nykyisten arvioiden mukaan vuosittaisiin turnauksiin osallistuu 1,2 miljoonaa pelaajaa.

Laji levisi Eurooppaan brittien mukana ensiksi heidän talviurheilukeskuksiinsa Alpeilla. Siellä lajiin ovat tutustuneet monet pohjoismaiset kävijät. Ruotsissa lajia on esitelty ensi kerran 1840-luvulla ja vanhin seura on perustettu 1852. Ruotsin Curlingliitto on perustettu jo 1916 ja siihen kuuluu nykyään noin 100 seuraa.

Kansainvälinen liitto syntyi aluksi Royal Caldonian Curling Clubin osaksi (International Curling Federation) vuonna 1965. Vuonna 1991 ICF oli laajentunut ja saanut jalansijaa kansainvälisessä urheiluliikkeessä ja se muutti nimekseen World Curling Federation. Lajin kasvulle merkittävänä tekijänä on ollut 1990-luvulla saatu olympialajin status, joka tuo lajille jatkuvasti uusia harrastajia sekä uusia maita kansainväliseen curling-yhteisöön.

Lisätietoja: Warren Hansen: Curling, the history, the players, the game, Key Porter Books, Ontario, 1999; www.royalcaledoniancurlingclub.org, www.curling.se, www.icing.org/game/history

Curlingin alkutaival Suomessa

Ei ole sattumaa, että Suomen curlingin esi-isänä on skotti. Tosin hänestä ei ole suoraa linjaa vedettävissä nykyisiin harrastajiin tai seuroihin. Viipuri oli viime vuosisadan alussa vireä teollisuuden ja kaupan keskus, jonka palvelukseen hakeutui useita ulkomaisia asiantuntijoita. Yksi heistä oli skotlantilainen Geoffrey W.Easton, joka oli innokas urheilun harrastaja.

Viipurin Reipas oli voimakas urheiluseura, jonka piirissä harrastettiin useita lajeja. Ensisijaisesti Easton toimi seuran jalkapallovalmentajana. Mutta kunnon skottina ja hyvien olosuhteiden äärellä (jäätä joka talvi) hän hankki seuralle ensimmäiset kivet ja tarvittavat pelivälineet talvella 1909.

Suomen ensimmäisen kansainvälisen curling-ottelun voidaan katsoa pelatun 1910, jolloin Moskovasta saapui sikäläisiä englantilaisia curling-harrastajia pelaamaan Salakkalahden jäälle Viipurin Reippaan talvikisoihin. Viipurilaiset voittivat pelin Eastonin johdolla 15-0.

Harrastajamääristä ja lajin myöhemmästä asemasta Viipurissa ei ole löytynyt dokumentteja, mutta Joensuussa olevien curling-kivien sanotaan olevan Viipurista kotoisin.

Seuraavan kerran curlingia tuotiin vahvistamattomien tietojen mukaan 1930-luvulla Helsinkiin. Tästä ei ole myöskään löytynyt asiakirjoja, mutta Talin Golfklubin ullakolla oli vanhoja kiviä, joiden alkuperää seurassa ei tunnettu. Kivet ovat nyttemmin Suomen Urheilumuseon suojissa.

Curling-kivisarjan luovuttaminen Suomen Urheilumuseoon. Luovuttajina Olavi Rahela, Nils-Robert Sjöblom ja Kari Sundell. Kivet vastaanotti museonjohtaja Pekka Honkanen.

Suomalaiset yritysjohtajat osallistuivat 1950- ja 1960-luvulla useina talvina Davosissa kansainvälisille yritysjohtajapäiville. Niiden aikana he tutustuivat curlingiin. Sen seurauksena he hankkivat syksyllä 1961 ensimmäisen kivisarjan ja seuraavana vuonna toiset 16 kiveä. Helsingin Curlingklubi - Helsingfors Curlingklub ry perustettiin keväällä 1962. Tämän seuran perinteitä Helsingissä jatkaa Eläintarhan Curlingklubi ry.

Seuran harjoittelupaikkana oli Eläintarhan urheilukenttä, josta 1970-luvun lopulla siirryttiin Pirkkolaan ja sittemmin Kallion urheilukentälle ja viimeksi 1990-luvulla Myyrmäkeen pois Helsingistä.

Helsinkiläiset curlaajat olivat vuonna 1970 käyneet esittelemässä lajia Hyvinkäällä, jossa se saikin varsin suopean vastaanoton. Jo 1971 oli perustettu seura ja hankittu kivet ja pelaaminen aloitettu Sveitsin uimalan edustalla. Hyvinkään tekojäälle päästiin 1978, mikä merkitsi todellista edistysaskelta lajille.

Suomen Curlingliitto perustettiin vuonna 1977 hyvinkääläisten seurojen voimin. Nykyisin liittoon kuuluu seuroja Helsingistä Ranualle. Uusia seuroja on vireillä lukuisia, kun lajin tunnettuisuus on kasvanut olympialaisten ja saadun televisioajan myötä.

Lisätietoja: www.curling.fi/elaintarha, www.curling.fi/hyvinkaa