Hemppa SM-sarjasta

Teksti: 
Juhani Heinonen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Ei mikään yllätys - Aku Kauste jälleen Suomen mestari....

”Miesten SM-sarja menee pitkälti taas vanhan kaavan mukaan”.
”Ei Sipilän Markuksen joukkuekaan huono ole, mutta tässä seurassa sille voi tarjota vain viidettä sijaa”.

Muutakin tuli sanottua ennen kauden alkua. Ainoana kauneusvirheenä voi joku pitää sitä, että nimesin Janin (Sullanmaa) Akun pahimmaksi haastajaksi. Hopealle yltäneet hyvinkääläiset Kiiskisen Kallen ja Mäkelän Willen johdolla olivat runkosarjavaiheen jälkeen jopa tasapisteissä Akun kanssa, joka mielestäni oli ainakin jonkinasteinen yllätys.
   Janin ja Tomin vääntö pronssista ratkesi vasta viimeisessä pelissä mahdollisimman niukasti ensiksi mainitun hyväksi 7-6. Alempaa, monien mielestä turhaakin, loppusarjaa ei nyt pelattu. Markus Sipilä oli neljästä huonoimmasta selkeästi paras. Välähdys joukkueen osaamisesta oli runkosarjapelin voitto Akusta.
     Akun mestaruus ei nyt tullut yhtä ylivoimaiseen tyyliin kuin edellinen. Arvailujakin voi esittää, että miksi? Tuskin hyvinkääläiset olivat yhtään parempia kuin viime kaudella?  Olisivatko valtavaan pettymykseen päättyneet EM-kisat ja ehkä peliväsymyskin vaikuttaneet Akun tammikuun pelaamiseen?
      Mitä niin mullistavaa voisi tapahtua, että jokin uhkaisi Akun mestaruutta ensi kaudella? Siihen en voi heittää kuin kaksi visiota. Se, että Aku päättäisi pelaajauransa tai että Jani alkaisi harjoitella - edellistä voisi pitää melkein suomalaisen curlingin kuoliniskuna, jälkimmäinen lienee toiveuniani. Ensi kaudelta voisi kuitenkin toivoa parempaa. Akun pitäisi selvitä olympiakarsinnoissa Tsekin Pilsenissä kahden parhaan joukkoon ja nousta EM-kisoissa B-sarjasta takaisin A-sarjaan. Molemmat erittäin vaativia haasteita.
     Kalle Kiiskinen tulee vielä pelaamaan SM-sarjan kärjessä, jos motivaatio riittää. Sen verran rutinoituneita ja taitavia pelaajia joukkueessa on. Todettakoon nyt vielä, että hyvinkääläiset eivät enää kierrä kansainvälisiä pelejä. Sille, että Janilta odotin tosiaan parempaa ja sain siinä mielessä pettyä, löytyy selityskin. Tiedossa on, että kauteen valmistautumiseen ei kuulunut yhtään ylimääräistä turnausta - ei kotimaassa eikä ulkomailla. Muut kiireet vaikuttivat siihen, että harjoitelukin jäi vähemmälle. 
      Joukkueen pelaajat ovat  suomalaista eliittiä, joten ainakin omassa mestaruussarjassamme ensi kaudella Sullanmaa taistelee kärkisijoituksista. Rantamäen Tomi pelasi viimeisen vaiheen kaikki pelit kolmen pelaajan voimin. Jere Sullanmaan poissaolo syö selkeästi joukkueen tehoja. Jere sai työpaikan (lennonjohtaja) Kemistä. Se tietänee sitä, että tämän lahjakkaan kaverin pelaaminen ensi kaudella ainakin vähenee. Vaikka Tomi pelaakin nautittavaa curlingia, missä on mukana nerokkaitakin elementtejä, niin joukkueen eväät eivät mestaruussarjassa riitä ykkössijaan asti.  Joukkueen kohtaloon vaikuttanee myös se, miten Tomi Mixed Doublesin MM-kisoissa Oon Kausteen kanssa menestyy. Siellä kun on panoksena Olympiapaikka ja sen saavuttamiseen parillamme on aivan realistiset mahdollisuudet. Ja vielä - toivottavasti Sipilän Markus ehtii ja jaksaa jatkaa puurtamistaan curlingin hyväksi niin, että ensi kaudellakin voidaan puhua ”tasokkaasta viiden kärjestä”.
                          Heitänpä tähän loppuun vielä yhden mieltäni askarruttavan asian. Mitäs sitten, kun Aku aikanaan lopettaa? Vaan mitäpä tässä ikävistä asioista sen enempää puhumaan….

Oheisessa kuvassa tällä kertaa seniorikisojen mestarit eli Team Manninen, eli Oiva Manninen, Jari Häkkinen, Risto Lehtinen ja Hannu Siitari, kuva Jouko Riikonen.