Hemppa miesten MM-kisoista

Teksti: 
Juhani Heinonen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Palataanpa ensin ajassa taaksepäin. Vuoden 2006 Olympialaisissa Kanadan joukkue pelasi Brad Gushuen nimellä.

. ”Kuka ihmeen Gushue” ihmeteltiin, kun joukkueen kapteenin hommia hoiteli kuitenkin Russ Howard. Mitään isompia meriittejä ei kaverilta löytynyt aikuisten sarjoissa – saavutuksena kyllä junioreiden maailmanmestaruus vuodelta 2001. Selvisi, että nuori Brad Gushue oli pyytänyt kaksinkertaisen maailmanmestarin ja edellisen vuosisadan parhaaksi pelaajaksi valitun Howardin Kanadan olympiakarsintoihin viidenneksi pelaajaksi tuomaan näin kokemusta joukkueeseen. Aluksi Russ olikin varamies, mutta silloinen kakkonen Mike Adams teki hänelle vapaaehtoisesti tilaa. Loppu onkin sitten historiaa Torinon osalta.

Kevään MM-kisathan pelattiin Kanadan Edmontonissa. Kun seurasi pelejä, niin tuskin koskaan on joukkue tehnyt niin vakuuttavaa vaikutusta kuin Gushue. Alusta saakka olin hiljaisessa mielessä varma siitä, että joukkue on finaalissa ja senkin Brad hoitaisi kotiin.

Siihenkin kasvoi usko kisojen edetessä, että finaalivastustaja on mitä todennäköisimmin Ruotsi, vaikka Niklas Edin ei ihan parhaimmillaan ollutkaan. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Tasaisen loppuottelun ratkaisu tapahtui yhdeksännessä päässä, kun Gushue vei sen vaikeahkolla heitolla 2-0. Loppunumerot 4-2. Näin Brad Gushue samalla teki sen, minkä maannaisensa Rachel Homan – voitti maaimanmestaruuden häviämättä ainuttakaan peliä.

Ottelun jälkeisessä haastattelussa Gushue kertoi, että tämä voitto oli kirsikka kakun päälle ja viimeinen silaus uskomattomaan vuoteen. Edin sanaili, että ei luettu jäätä tarpeeksi hyvin, mutta parempi joukkue voitti. Totesi myös jo aiemmin mainitun asian – emme pelanneet ihan parasta peliämme.

Round-robinin jälkeen kärkinelikon muodostivat Kanada, Ruotsi, Sveitsi ja USA. Kaksi viimeksi mainittua ratkaisivat lopulta pronssin kohtalon. Siinä Sveitsi oli parempi numeroin 7-5.

Arvokisojen – EM, MM ja Olympialaiset – ensikertalainen oli Norjan Steffen Walstad. Näissä ympyröissä viime vuosina on totuttu näkemään Thomas Ulsrud. Walstadin voi kuitenkin katsoa menestyneen ainakin kohtalaisesti – saldona 5 voittoa ja 6 tappiota. Mielenkiintoista nähdä, kumpi nousee olympiakoneeseen vuoden kuluttua.

Toinen kokematon, kylläkin yhdet EM-kisat käynyt, oli Hollannin Jaap van Dorp. Tämä nuori joukkuehan ilmoitti pari vuotta sitten tavoitteekseen Olympialaiset vuonna 2018. Sitä se pääsee yrittämään tämän vuoden joulukuussa.

Loput joukkueet olivatkin sitten jo tutumpia. Jenkkien John Shuster tuntuisi vakiinnuttaneen paikkansa maan ykkösenä. Hyvä joukkue, jonka peli kuitenkin ailahtelee liikaa. Sveitsin kippari Peter de Cruz on kokenut kisakävijä. Kiinan Riu Liu ja Skotlannin David Murdoch jakoivat sijat viisi ja kuusi, molemmat voittivat runkosarjassa kuusi peliä. Yksi curlingin harrastajia kiinostava kysymys on, että pystyykö Tom (Brewster) olympiavuonna syrjäyttämmän Davidin.

Nimet Yusuke Morozumi (Japani), Joel Retornaz (Italia) ja Alex Baumann (Saksa) ovat myös esiintyneet aiemmin. Oma erillinen maininta vielä Venäjän Alexey Stukalskiylle, joka ei voittanut kisoissa yhtään peliä. Venäjän urheiluministeri ruoti joukkuetta tylyyn tyyliin haukkuen suoritusta häpeälliseksi.

TULEVAT OLYMPIAKARSINNAT

MM-kisojen jälkeen olivat suorat kahdeksan paikkaa Olympialaisiin selvillä. Kanada, Iso-Britannia (Skotlanti), Japani, Korea (isäntämaana), Norja, Ruotsi, Sveitsi ja  USA miesten puolella ja naisista kisapaikkansa olivat varmistaneet Kanada, Skotlanti, USA, Japani, Ruotsi, Korea, Sveitsi ja Venäjä.

Tsekin Pilsenissä 5.12-10.12  on vielä jaossa kaksi paikkaa. Suomi on mukana näissä karkeloissa. Naisten puolella Oona Kausteen kanssa kisaavat Kiina, Tsekki, Tanska, Saksa, Italia, Latvia ja Norja. Aku saa vastaansa Kiinan, Tsekin, Tanskan, Saksan, Italian, Hollannin ja Venäjän.