Curlaajia museoitu

Curlinglehden numero
Juttutyyppi
Kirjoittaja
Daley Nevantaus
Kuvat
Daley Nevantaus

On tietysti aikakin, että niinkin vanha laji, kuin Curling pääsee myös Suomen urheilumuseoon.

CURLAAJIA MUSEOON

Curlingseuran pyörittäminen on näin puheenjohtajan näkökulmasta välillä ainakin pääosin mukavaa ja leppoisaa puuhaa. Yleensä selvitään muutamalla seurapalaverilla vuodessa ja virallisella vuosikokouksella normaalien rutiinien, treenien, pelien, rahaliikenteen kanssa taistelun, joukkueiden kokoamisen ja turnausjärjestelyjen lisäksi. Aina välillä kuitenkin seurapuheenjohtaja saa piristäviä yksityiskohtia päivittäiseen puurtamiseen. Tällä kertaa HC Kiviaita, lempinimeltään jo tutuksi tullut "Keltainen sukellusvene", sai yhteydenoton, jonka seurauksena ei enempää eikä vähempää, joukko pelaajia päätyy museoesineistöksi jo ennen, kuin varsinainen "parasta ennen" -päivämäärä on curlaajalle ajan raatelevilla laineilla koittanut.
  
     Sinänsä, noin inhimillisesti katsoen, olisi ollut todennäköisempää, että museoon olisi joutanut jokin muu, ehkä hieman vanhempi druidi. Tai mahdollisesti vaikkapa lajissamme kilpailullisesti meritoituneempi seura tai sellainen seura, joka jo  ikärakenteen ukkouduttua joutaisi muutenkin museoon. Semminkin, kun Suomeen tietojemme mukaan puuhataan jo yli 100-vuotiaitten senioreiden Suomen mestaruuskisoja. Kaikki kunnia toki ikäpresidenteille, jotka jaksavat lajia puurtaa, kovakuntoisia ihmisiä. Mutta ei, musovirasto kontaktoi vireän ja nuorekkaan HC Kiviaidan.

   Ehkä kyseessä oli toisaalta Stonehengen maailmankehän sisäpuolella asustelevien druidien kehittelemä humoristinen piikki "keltaista sukellusvenettä" kohtaan. Mahdollisesti tulee mieleen myös veikeiden ja äärisarkastisten lajitoverien organisoima käytännön pila kilpakumppaneita kohtaan ja vihje siitä, että valitun tiimin olisi ehkä aika vaihtaa lajia johonkin muuhun. Tai poistua sinne museoon.

      Koska kirjoittaja tässä samaan aikaan yrittää kuitenkin ohjastaa mainittua keltaista sukellusvenettä yhä mittavampiin suorituksiin kieltämättä sangen liukkailla ja alati pettävillä curlingjäillä, on tämä huhu lajinvaihdosta tai edes sen harkinnasta kuitenkin kumottava. Keltaiset pääsivät nähtävästi museoon edustamaan lajiamme, ei välttämättä siksi, että menestys Suomen ja pohjoisen Euroopan jääkentillä olisi ollut sitä parasta lajia, mutta varmasti sen takia, että joukkueen miespelaajat ovat siitä lajiharrastajiemme innokkaimmasta, edustavimmasta ja erityisesti komeimmasta päästä.

      Asiasta erikseen kysyttäessä, seuran puheenjohtaja vastasi : "Tämä ei ole mikään uusi asia, seuramme edustajia on usein kysytty esiintymään mediassa. Se tosiaan johtuu siitä, että keskimäärin seuran jäsenet ovat varsin komeita. Olemme tästä syystä aikaisempina vuosina päässeet edustavuutemme vuoksi mediaan  mm. kisaselostajiksi ja radiohaastatteluihin."

      Koska Curlinglehti on historiansa aikana esitellyt monia seuroja ja seuratoimijoita, mutta jättänyt hienovaraisesti toistaiseksi keltaiset esittelemättä, emme tee sitä nytkään. Mainittakoon lyhyesti vain se seuran sihteeriltä saatu tieto, että seuran miespelaajat on valittu ensisijaisesti fyysisen komeuden perusteella. Tästä on ilmeisesti ollut etua siinä vaiheessa, kun Suomen museovirasto on valinnut seuraa, joka olisi kelvollinen jopa Suomen urheilumuseon seinustoja ja webbisivuja koristamaan.

    Asiallisesti ottaen, taannoisissa harjoituksissa keltaisen sukellusveneen pelaajat esittivät erityisestä pyynnöstä parhaita puoliaan museoviraston videokameroille. Museovirasto kävi nimittäin videoimassa lajin harjoituksia keltaisten kotiluolassa Oulunkylän curlinghallissa erinomaisissa olosuhteissa. Museovirastolla on meneillään projekti, jossa se rakentaa uutta mediaa hyödyntävää näyttelyä urheilumuseolle. Näyttelyä valmisteltaessa eri urheilulajeja kuvataan videolle urheilijan otsaan kiinnitetyn, eräänlaisen selfie -keppiä simuloivan kameran avulla. Tällaisella action-kameratekniikalla - sanatarkasti lainaten - tuotetaan, tallennetaan ja jaetaan videoita museossa eri lajien suorituksista ja harjoittelusta itse liikkujan näkökulmasta.

   Näin ollen lajimme suorituksia on näin ikuistettu myös urheilumuseon tuleviin virtuaalisiin näyttelyihin, jotka ilmestyvät vuoden 2017 alkupuolella. Ehkä monien lajiharrastajien kauhuksi esiintymään pääsivät lajin rääväsuisimman seuran urheilijat. Toivottavasti museokoordinaattori tai mikä lie preparoija tai indententti ikuistaa lajidemot kuitenkin suodatettuina treenien räväkimmistä sutkauksista ja seuratoverien taitoa pilkkaavista treenien tuoksinassa annetuista ja keskittymiskykyä herpaannuttavista ja vielä yösydämellä curlaajaa riivaavista lausunnoista.
       Esille museoon päätynee lopulta kuitenkin lähinnä komeita heittoja, erinomaista teknistä lajiosaamista ja komeavartaloisia nuoria miehiä, joiden harjausfrekvenssi on tarkkaa ja tiheää, harjat ovat ryhdikkäästi tanassa ja kivet graniittia.
 

Kommentit