EM-kilpailut Örnsköldsvikissä 5.-13.12.2008

Teksti: 
Jermu Pöllänen
Kuvaaja: 
-
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Suomen miesten ja naisten edustusjoukkueet pelasivat EM-kilpailuissa B-sarjassa viimevuotisen heikon menestyksen vuoksi. Joukkueiden lähtökohdat turnaukseen olivat kuitenkin selvästi erilaiset: siinä missä Kalle Kiiskisen kipparoima miesten joukkue lähti selkeästi voittamaan B-sarjaa ja hankkimaan olympialaisten kannalta elintärkeää MM-kisapaikkaa, naisten joukkue Ellen Vogtin johdolla oli matkassa lähinnä kansainvälistä kilpailukokemusta hankkimassa.

Miesten joukkue koostui pitkälti edellisvuoden joukkueen rungosta, kun pelaavassa kokoonpanossa esiintyivät jälleen Jari Rouvinen, Teemu Salo, Kalle Kiiskinen sekä viime vuoden loukkaantumisestaan selvinnyt Jani Sullanmaa. Naisten joukkueen osalta matkassa oli kansainväliseltä kokemukseltaan varsin vihreä joukkue, kun viime kaudella mestaruuden voittanut Anne Malmin joukkue joutui yllättäen vetäytymään edustustehtävästä. Edustusjoukkueeksi valittiin tällöin viimekauden SM-hopeajoukkue Ellen Vogtin johdolla. Joukkueessa pelasivat Ellenin lisäksi Laura Kröger, Riikka Louhivuori, Paula Lehtomäki ja Elisa Alatalo.

Molempien joukkueiden matkasuunnitelmat olivat yhtenevät. Matkaan lähdettiin autolautalla Helsingistä ja seuraava päivä vietettiin Tukholmasta autoillen kohti pohjoista. Harmittavasti loppua kohden jylhemmäksi muuttuneet "Höga Kusten" -rannikon maisemat jäivät pimeyden verhoamiksi ja näin ollen ihailua vaille. Matka sujui sutjakkaasti neljällä autolla, ja mukaan mahtui joukkueiden lisäksi myös liiton puheenjohtaja Olli Rissanen.

Perillä Örnsköldvikissä majoituttiin kukin omille tahoillemme. Miesten joukkue asettui omaan rauhaansa vuokramökkiin kaupungin laitamille, samaten kuin valtaosa naisista, toiselle puolelle Örnsköldsvikin lahtea. Olli hakeutui keskustan hotelliin Euroopan- ja Maailman curlingliitttojen kokousten ääreen ja meidän perheemme taas Scandic-hotelliin, josta oli sopivan lyhyt matka B-sarjan pelipaikalle Skyttishalleniin.

Perjantain ohjelmassa ei ollut muuta kuin perinteinen harjoituspäivä, mutta sitäkin tärkeämpi turnauksen kannalta. Hyvin tehty pohjatyö ratojen ja erityisesti kivisarjojen tutkimisessa on valtaisa etu ainakin sellaisia joukkueita vastaan, jotka eivät sitä ole vaivautuneet tekemään. Itse heittotekniikkaa ei tässä vaiheessa enää kannata harjoittaa ja tämä oli hyvin joukkueillamme tiedossa. Suomen joukkueilla ei ole perinteisesti ollut varaa palkata itselleen valmentajaa, eikä maakohtaista päävalmentajaakaan ole, kuten niin monilla muilla mailla jopa B-sarjatasolla. Suomen joukkueen oli tehtävä koko työ omin voimin, mutta onneksi pientä apua saatiin kotosuomesta, kun samat kivisarjat olivat olleet käytössä Mixed EM-kilpailuissa aiemmin tänä syksynä.

Naisten joukkueen valmentajaksi merkittiin miesten varapelaaja Juha Pekaristo, joka pääsi tutkailemaan kivisarjoja myös naisten pelien aikana. B-sarjassa ei ollut käytössä ajanottoa joukkueiden pelin nopeuden takaamiseksi, joten myöskään aikalisiä ei ollut käytettävissä. Valmentajan osuus pelin kulkuun oli näin ollen normaaliakin pienempi, mutta olihan onneksi käytössä viidennen pään tauko, jossa ottelun taktiikkaa voitiin vielä hienosäätää tarvittaessa.

Kisoilla lennokas alku

Miesten joukkueen pelitahti oli varsin tiivis ja alkusarjan kahdeksan ottelua pelattiin viiteen päivään. Ensimmäisen pelin vastuksena Liettua oli Suomelle vain hyvä lämmittely turnauksen alkuun, mutta jo heti toisessa ottelussa vastaan asettui Englanti, joka muuten oli Suomella vastassa semifinaalissa, kun edellisen kerran B-sarjassa pelattiin Sofiassa. Englanti-ottelussa saatiin jo merkkejä joukkueen kovasta kunnosta, vaikkakin alku ottelussa meni vielä olosuhteisiin totutellessa. Voittajasta ei ollut lopulta mitään epäselvyyttä, eikä tuokaan ottelu edennyt kymmenenteen päähän.

Naisten joukkueella sen sijaan oli heti tosi kyseessä, kun vastaan asettui ennakkoon kohtalaisen kovana vastuksena pidetty kokenut arvokisakävijä Ranska kipparinsa Sandrine Morandin johdolla. Kyseessä oli ranskattaren kymmenennet EM-kilpailut, joten aivan eilisen teeren tyttönä häntä ei voinut pitää. Ottelusta kehkeytyikin varsinainen trilleri, kun Ranska luuli jo voittaneensa ottelun alun painostuksen jälkeen, mutta onneksi Suomen joukkue oli toista mieltä. Uskomaton nousu 2-6 tappioasemasta kahden viimeisen pään aikana tasoihin ja lopulta toisen(!) jatkopään jälkeen voittoon saakka ei jättänyt yhtäkään katsojaa kylmäksi. Kylmäksi eivät jääneet myöskään ranskattaret, joiden peli meni tästä tappiosta lopullisesti sekaisin ja he sijoittuivat turnauksessa toiseksi viimeiseksi, jättäen jälkeensä ainoastaan Espanjan.

Suomen naisjoukkueen lisääntynyt itseluottamus Ranska-voiton jälkeen kantoi joukkuetta turnauksessa pitkälle - viimeistään tämän jälkeen usko omaan tekemiseen ja kärsivälliseen sekä nöyrään pelaamiseen oli lujaa tekoa. Seuraavassa ottelussa kaatuikin keveän tuntuisesti Viro. Miehillä vastaan asettui seuraavalla kierroksella kisojen selvästi heikoin joukkue. Valko-venäjän pelaajat harjoittelevat kuuleman mukaan viisi kertaa talvessa ja täytyy myöntää, että siltä se kyllä näyttikin. Tuosta ottelusta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta onnistui Valko-venäjäkin ainakin yhdessä heitossaan, jolla he lopulta ryöstivät Suomelta ottelun toisen pisteensä.

Naiset palailevat takaisin maan pinnalle

Juuri silloin, kun asiat tuntuvat sujuvan kuin rasvattuna herpaantuu keskittyminen usein helposti ja homma muuttuu vaikeaksi. Juuri näin kävi naisten joukkueelle, kun kisojen heikoin joukkue asettui vastaan turnauksen kolmannessa pelissä. Espanjan joukkueen kivet onnistuivat ja Suomen joukkueen asenne ei mitä ilmeisemmin ollut riittävän kovaa luokkaa, kun Espanja suorastaan nuiji Suomen maan rakoon kuudessa päässä kymmeneen pisteen marginaalilla! Espanjalle tuo voitto jäi kisojen ainokaiseksi ja Suomen joukkueelle se toimi sopivana herättäjänä näin kisojen ensimmäisenä aamuotteluna.

Miesten voittokulku sen sijaan jatkui hienoilla voitoilla Puolasta ja aina vaarallisen oloisesta Venäjästä. Joukkueesta huokui selkeä tavoitteellisuus ja voitontahto, kun vastauksena ottelun jälkeiseen onnitteluun sai vastaukseksi vain tokaisun "Ei tässä vielä mitään ole voitettu, ei olla vielä edes puolivälissä. Seitsemän voittoa tarvitaan vielä..."

Takaisin voittojen tielle ja siellä pysyen

Naisilla oli jälleen seuraavassa ottelussaan tiukka paikka edessään, kun neljän joukkueen kesken jaetun lohkojohdon joukkueista vastaan asettui Slovakia. Tappiostaan sisuuntunut suomalaisjoukkue pelasi jälleen omalla hyvällä tasollaan ja ottelu ratkesi lopulta yllättävänkin selvänumeroisesti suomelle 8-3. Joukkue oli selvästi ottanut opikseen Espanjaa vastaan hävitystä ottelusta, eikä luja ote pelistä herpaantunut edes selkeän tuntuisen johtoaseman myötä.

Miehille sattui aamupeliin alkusarjan tiukin ottelu Itävaltaa vastaan, kun se joutui hakemaan ratkaisua vasta viimeisen pään viimeisen kiven edun turvin ottelun ollessa tasalukemissa. Ottelussa kävi lopulta hyvin, mutta jälleen tuli muistutus siitä, että keskittymisen tulisi pysyä sataprosenttisena koko turnauksen ajan, vaikka B-sarjassa pelattiiinkin - erityisen paljon tämä pitää kutinsa Itävallan tyyppisiä joukkueita vastaan, sillä vaikka joukkueen peli ailahtelee turnauksen mittaan paljonkin, niin joukkueen peräsimessä kipparoinut Alois Kreidl pelasi nyt EM-tasolla 25-vuotisturnaustaan ollen näin yksi turnauksen kokeneimmista ketuista.

Alkulohkojen voittoon

Miesten joukkueemme napsi matkalla vielä selvänumeroisen voiton Viron joukkueesta ennen kuin alkusarjan viimeisessä ottelussa vastaan asettui niin ikään tappiottomalla saldolla alkusarjan tähän asti hienosti pelannut Hollanti. Ottelu eteni alussa näennäisen tiukkana Hollannin nollatessa pari ensimmäistä päätä viimeisen kiven etunsa säilyttääkseen. Kolmannessa päässä Suomen painostus tuotti tulosta ja Hollanti oli pakotettu luopumaan viimeisen kiven edustaan nappaamalla yhden pisteen. Neljännessä jälleen nollattiin, kunnes viidennessä päässä Kalle Kiiskisen loistava viimeisen kiven ratsupoisto toi Suomelle kolme pistettä ja kovapoistoisena joukkueena selvän johtoaseman. Tuon heiton jälkeen nähtiin kapteenimme kisojen ensimmäinen hillitty tuuletus. Hollanti ei tästä enää toipunut ja Suomen puolustaessa mallikkaasti sinetöityi ottelu lopulta jo yhdeksännessä päässä Suomen napatessa viimeisen kiven etunsa turvin kaksi pistettä ja tavoittamattoman 5-2 johdon. Miesten joukkue selvitti siis oman alkusarjansa tappiottomasti ja vieläpä siten, että ainoastaan ottelu Itävaltaa vastaan kesti täydet kymmenen päätä.

Naisilla oli samankaltainen tilanne kuin miehillä. Vastaan asettui alkusarjan viimeisessä ottelussa lohkojohdon jakanut Puolan joukkue. Ottelusta tuli odotetun tasainen ja yhden pisteen päitä napsittiin vuorotahtiin Puolan nollatessa ainoastan viidennen pään. Lopulta yhdeksännessä päässä Puola pääsi kuin pääsikin niskan päälle ryöstäen Suomelta pisteen ja siirtyen 5-3 johtoon. Viimeisen pään trillerissä Puolan kapteeni Marta Szeliga-Frynia epäonnistui viimeisessä poistossaan heittokiven noustua Suomen puolittaiseen suojakiveen ja näin ollen Suomi pääsi tasoittamaan ottelun omalla viimeisellä määrämittaisellaan. Kisojen toisessa jatkopäähän venyneessä ottelussaan Suomen naiset näyttivät jälleen kyntensä ja Puolan joukkueen kapteenin epäonnistuttua viimeisellä määrämittaisellaan hienoisesti nappasi Suomi jälleen niukan voiton ryöstämänsä pisteen turvin. Naisille näin ollen myös lohkovoitto yhden tappion rasittamana ja parin erittäin tiukan jatkoaikaväännön myötä.

Molemmat joukkueet ottivat historiallisesti alkusarjan lohkovoitot ja nykyformaatilla pelatessa tämä tarkoitti molemmille joukkueille jo vähintään pronssisia mitaleita. Syystäkin naisten joukkueemme vaikutti jo tässä vaiheessa todella tyytyväiseltä saavutuksiinsa, mutta katse oli kuitenkin suunnattava piakkoin kohti tulevia otteluita ja niiden mahdollisen voiton mukanaan tuomia lisäpalkintoja. Miesten joukkueen keskittyminen pysyi edelleen vain ja ainoastaan B-sarjan voitossa ja lohkovoiton myötä tämä oli mahdollista vaikka ensimmäinen playoff-ottelu hävittäisiinkin, joten pientä tyytyväisyyttä siinäkin leirissä oli havaittavissa voitonnälän seassa.

Jatkopelien taikaa

Naisten joukkuetta vastaan asettui, ei yhtään yllättäen, toisen lohkon voittanut Norja. Norja oli tällä kertaa liikkeellä nuorella ja nälkäisellä joukkueella, kun taannoisten arvokisojen kestomenestyjä Dordi Nordby näytti vihdoin astuneen lopullisesti alas valtaistuimeltaan. Norjan joukkuetta kipparoi Dordin joukkueessa viime vuosina pelannut, vuoden 2004 juniorien maailmanmestaruuden kolmospaikalla voittanut Marianne Rörvik. Nämä olivat Rörvikille ensimmäiset arvokilpailut joukkueensa kapteenina sitten vuoden 1998 nuorten MM:ien, jolloin hän oli vasta 14 vuotias. Nuori Norjan joukkue tuli otteluun selkeästi Suomea valmiimpana ja jo toisessa päässä se pääsi ryöstämään Suomelta neljä pistettä jatkaen viikinkihenkistä ryöstöretkeään vielä pari seuraavaakin päätä. Norja nappasi siis suoran finaalipaikan Suomen edestä, kun ottelun tulos kirjattiin numeroin 3-8 kahdeksan pelatun pään jälkeen.

Miesten joukkueellakin vastus oli jälleen kertaluokkaa vahvempi, kun vastaan asettui toisen lohkon tappioitta vakuuttavasti voittanut Italian joukkue kokeneen kapteeninsa Stefano Ferronaton johtamana. Itse ottelussa Suomi meni täysin menojaan heti alusta saakka ja tauolle mentäessä peli oli käytännössä ratkennut Suomen johtaessa jo lukemin 7-1. Suomen joukkueen parempi tietämys käytössä olleista kivisarjoista vaikutti sekin varmasti osaltaan tasoeroon, kun esimerkiksi kolmannen pään viimeisellä määrämittaisellaan Italian kapteeni Stefano Ferronato tökkäsi vahingossa, heittokiven noustua arvioitua enemmän, Suomen kiven pesän keskustaan yrittäessään heittää joukkueelleen pesään kolmatta pistekiveä. Ottelun loppu olikin sitten vain pelailua, kunnes kahdeksannen pään jälkeen Italia luovutti ottelun voiton Suomelle toivottomassa 2-9 tappiotilanteessa.

Miesten jatkaessa voittokulkuaan suoraan finaaliin, joutuivat naiset pelaamaan lohkokakkosten kohtaamisesta voittajaksi selvinnyttä Unkarin joukkuetta vastaan. Kanadalaisvalmennuksessa viime ajat pelanneen joukkueen menestyskäyrä on jo pitkään ollut paikallaan ikään kuin odottaen nousua uudelle tasolle. Joukkueen kapteeni Ildiko Szekeres kipparoi joukkuettaan nyt jo kuudensissa EM-kisoissaan, joten kokemustakin jo löytyi. Ottelu alkoi jälleen tasaisissa merkeissä, kunnes Suomi sai juonesta ensimmäisenä kiinni ja sen onnistui ryöstää neljäs ja viides pää siirtyen puolivälin tauolle selvän tuntuisessa 5-1 johtoasemassa. Unkari nousi kuitenkin vielä ahdingostaan ja se pääsi seitsemännen pään kahden pisteen arvoisella ryöstöllä takaisin peliin kiinni kaventaen sen lukemiin 5-4. Loppu oli jälleen molemmilta joukkueilta tarkkaa peliä ja yhden pisteen päät seurasivat toisiaan. Viimeisen pään viimeisellä kivellä Suomen kapteeni Ellen Vogt oli tukalan paikan edessä, kun Unkari oli pelannut omat kivensä loistavasti pesän keskustan tuntumaan ja vieläpä siten, että yleisöön saakka ei tarkasti nähnyt oliko sillä pesässä voittoon tarvittavat kaksi pistekiveä vai tasatilanteeseen riittävä yksi pistekivi. Joka tapauksessa Ellenin heitto oli jälleen loistava ja vaikka sitä hieman liikaa keskivaiheilla harjattiinkin, niin pysähtyi se vastustamattomasti selvästi lähemmäs pesän keskustaa kuin Unkarin pistekivi. Joukkueen riemu pääsi jälleen valloilleen ja uskaltauduttuan avaamaan silmänsä, myös joukkueen kapteeni liittyi voitokkaaseen juhlintaan iloistesti.

Näin myös naisten joukkue taisteli tiensä finaaliin, missä se kohtaisi jälleen Norjan. Miesten semifinaaliottelussa Italia sai vastaansa lohkokakkosten kohtaamisessa voittaneen Unkarin joukkueen, jonka se päihitti lopulta lukemin 6-4. Finaalissa kohtaisivat siis lohkovoittajat toistamiseen ja Suomen joukkueille oli tässä vaiheessa varmistuneet jo vähintään hopeiset mitalit sekä nousu ensikaudeksi takaisin EM-kisojen A-sarjaan.

Finaaliottelut lähes ensimmäisten Playoffien toisintoja

Miesten finaali seurasi käsikirjoitukseltaan melko täsmällisesti joukkueiden aikaisempaa kohtaamista, kun Suomi hankkitui nopeasti tauolle mentäessä jälleen selvään 7-1 johtoon. Italian joukkue pelasi hermostuneesti ja näytti siltä, että ne heitot, jotka joukkueen kapteeni Ferronato heitti hyvin, pilattiin sitten lopulta väärillä harjauskomennoilla. Ottelu oli jälleen ohi kahdeksan pelatun pään jälkeen, kun Suomi nappasi siitä kaksi pistettä ja karkasi finaalivoittoon lukemin 9-2.

Naisten finaalissa Norja aloitti jälleen vahvasti ja Suomen joukkueen vastusteluista huolimatta se karkasi ottelun puoliväliin mennessä jo 5-1 johtoon. Suomen joukkueen toiveita kohotti vielä kuutospään kavennus 5-3:een, mutta Norja vastasi heti samalla mitalla venyttäen johtonsa takaisin neljään pisteeseen lukemiin 7-3. Ottelun viimeiseksi jäänyt kahdeksas pää oli suomalaisittain hieman masentava. Ellenin viimeisessä määrämittaisessa automaattinen pelilinjarikkomusta vahtiva järjestelmä meni ilmeisesti hetkellisesti epäkuntoon kiven kahvan näyttäessä alkumatkan vihreää valoa sääntöjen mukaisen irrotuksen merkiksi, mutta muuttui kesken matkaa punaista valoa vilkuttavaksi. Tuomaristo ei huomannut kiven irrotushetkeä, joten sillä ei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin todeta pesän keskelle pysähtyneen kiven väärin irrotetuksi (pelilinjarikkomus tai kaksoisirrotus) ja pelistä poistettavaksi. Vastaavanlainen tapaus oli tapahtunut turnauksessa aikaisemminkin, kun samalla kivisarjalla pelannut Espanja heitti ennen ottelua viimeisen kiven edun ratkaisevaa T-heittoaan. Tällöin radan vieressä seisonut tuomari huomasi järjestelmässä olleen virheen ja heitto hyväksyttiin.

Ottelun jälkeen kentän laitamilla yläparvelta ottelua seuranneet jääntekijät kävivät kysymässä joukkueeltamme miksi sitä ei hyväksytty, sillä selvästi se oli kuuleman mukaan vihreää valoa irrotuksen jälkeen näyttänyt. Tällä määrämittaisella Suomi olisi kaventanut ottelun kuitenkin vain 7-4 lukemiin, joten aika toivottomalta olisi nousu tuosta tilanteesta tuntunut vieläpä ilman viimeisen kiven etua. Toivottamaltahan toki tuntui pistettä suurempi ero myös kisojen avausottelussa Ranskaa vastaan ja olisi ollut mukava jälleen nähdä minkälaisen kirin joukkue olisi saanut aikaiseksi, vaikka Norjan tasoinen joukkue tuskin olisi yllätystä päästänytkään tapahtumaan.

B-sarjan voitto matkasi siis naisten sarjassa Norjaan ja hopeiset mitalit itsensä selkeästi ylittäneelle Suomen joukkueelle. Pronssiset mitalit ripustettiin unkarilaisten kaulaan samaten kuin miestenkin sarjassa.

Tavoitteena pääsy MM-kisoihin

Miesten A-sarjassa kotikisoissaan ensimmäisiä arvokisojaan pelannut Ruotsin Mathias Mabergin kipparoima joukkue oli vaikeuksissa koko viikon ajan. Kolmen voitetun ottelun myötä se vajosi sarjataulukossa epäkiitolliselle kahdeksannelle sijalle karsimaan Suomea vastaan pääsystä ensi kevään MM-kilpailuihin Kanadaan, Monctoniin. Siellähän on jaossa viimeiset pisteen Vancouverin vuoden 2010 olympiarankingiin, joten panosta tässä naapurimaiden "paras kolmesta" -ottelusarjassa oli kyllä riittämiin.

Suomi avasi MM-karsinnan hienosti voittamalla ensimmäisen arvonnan. Ensimmäinen ottelu pelattaisiin siis Suomelle tutulla maaperällä B-sarjan hallissa. Tästä "kotikenttäedusta" huolimatta Suomen peli alkoi takkuillen pienen hermoilun merkeissä. Ruotsin joukkueen valmennusjohto oli tehnyt loistavaa työtä kivisarjoja ja tulevaa vastustajaansa analysoidessaan ja Ruotsi pääsi karkaamaan 3-2 taukojohtoon. Loppua kohden Suomi pääsi jälleen hyvin peliin mukaan ja lopulta kahdeksannen pään viimeisellä kivellä Kallelle avautui paikka kovalla poistolla ottaa kolme pistettä eikä tätä tilaisuutta jätetty käyttämättä. Ottelun loppu oli molemmilta joukkueilta tarkkaa pelaamista ja Ruotsi joutui ottamaan viimeisestä päästä yhden pisteen venyttäen ottelun jatkopäähän. Jatkopäässä Suomi hoiti homman mallikkaasti ja otti ensimmäisen kiinnityksen MM-kisapaikkaan lukemin 6-5.

Seuraavaan aamupeliin siirryttiin A-sarjan halliin, josta pitkin viikkoa oli kuultu valituksia kivisarjojen epätasaisuudesta useankin eri joukkueen taholta. Jäätkin tuntuivat olevan suoremmat kuin B-sarjan vastaavat, joten muutos oli huomattava. Aamun ottelu alkoikin joukkueelta hyvin nihkeästi, eivätkä heitot ottaneet onnistuakseen. Ruotsi hankkiutui 3-1 johtoon puolivälin taukoon mennessä ja sama tahti jatkui myös ottelun toisella puoliskolla. Suomi ei saanut ottelussa viimeisen kiven edulla aikaiseksi kuin yhden pisteen, senkin jo kakkospäästä. Ottelu päättyi yhdeksännessä päässä Ruotsin ryöstäessä jälleen yhden pisteen ja hankkiutuessa tavoittamattomaan 6-1 johtoon.

Aamupelin jälkeen suoritettiin uusi arvonta viimeisen ratkaisevan karsintaottelun pelipaikasta. Ruotsilla oli tällä kertaa onni puolellaan, joten ottelu pelattiin A-sarjan hallissa vaihtaen vain joukkueiden kivet keskenään. Tässä vaiheessa jälleen maksoi joukkueen valmentajan ja varapelaajan työ itsensä takaisin, kun aamun ottelussa kivisarja oli ruotsalaisten pelatessa tutkittu mahdollisimman tarkasti. Joukkueen itseluottamus oli edelleen vahva, vaikka aamulla ei onnistumisia tullutkaan.

Viimeisestä karsintaottelusta tuli jälleen tiukka naapurusten välinen taistelu, kun ottelussa edettiin tasatahtia viimeisen kiven edun vaihtuessa joukkueelta toiselle. Tauolla Suomi oli hienoisesti niskan päällä johtaen ottelua lukemin 5-4. Tauon jälkeen ottelu jatkui edelleen hyvin tasaisena ja jännitys tiivistyi viimeiseen päähän, kun Suomi lähti puolustamaan yhden pisteen johtoaan Ruotsia vastaan ilman viimeisen kiven etua. Suomen taktiikka oli selkeä: pelataan pari kiveä lähelle pesän keskustaa ja sen jälkeen poistetaan Ruotsin kiviä. Taktiikka toimikin loistavasti, kunnes Ruotsi heitti oman kivensä Suomen pesäkivien eteen juuri sellaiseen kulmaan, josta sitä ei saanut poistettua uhraamatta omia pistekiviä. Kalle päättikin heittää viimeisellään pesään yhden kiven lisää vaikeuttamaan Ruotsin poistoheittoa. Kivi liukui aiottua kauemmas ja asettui katsomosta katsoen sellaiseen paikkaan, josta kaikki kolme kiveä olisi poistettavissa kovalla poistoheitolla. Ruotsin joukkue otti aikalisän ja käytti pari minuuttia peliaikaakin viimeisen heiton valmisteluun ja poisto olikin todella kova. Se ei kuitenkaan tällä kertaa noussut keskelle Ruotsin omaa pesäkiveä, vaan heittokivi vierähti ulos pesästä jättäen vielä yhden Suomen kiven pesän keskelle ja voitonjuhlat saattoivat alkaa.

Suomelle avautui näin MM-kisapaikan myötä loistava tilaisuus kammeta itsensä vielä Vancouverin kisakoneeseen, kun taas Ruotsilla tekee tiukkaa pysyä niiden kymmenen joukkueen valiojoukossa, joille edustuspaikka aukeaa. Paljon oli kisojen aikana puhetta myös siitä, lähettääkö Ruotsin olympiakomitea miesten joukkuetta olympialaisiin lainkaan, kun tällä hetkellä näyttää siltä, että miesten joukkueiden menestys ei ole ollut odotetulla tasolla viimeaikaisissa arvokisoissa.

Naisten joukkueista MM-kilpailuihin tiensä raivasi lopulta Norjan joukkue, joka Suomen miesten tapaan voitti ensimmäisen ottelunsa B-sarjan hallissa, hävisi toisen A-sarjan hallissa ja voitti viimeisen ratkaisevan ottelun A-sarjan hallissa niukasti, vasta jatkopään jälkeen.

Mestaruudet Skotlantiin ja Sveitsiin

A-sarjan mestaruuksista käytiin myös tiukka taistelu viikon mittaan. Miesten puolella Saksa ja Norja erottautuivat muusta joukosta runkosarjan aikana ja niiden perässä Skotlanti ja Sveitsi taistelivat myös paikastaan auringossa. Norja jatkoi vakuuttavia otteitaan mentyään suoraan finaaliin, jossa se kohtasi pidemmän kaavan mukaisesti finaaliin itsensä pelanneen Skotlannin. Miesten finaali oli suorastaan huikean tasokasta peliä läpi ottelun norjalaisten hienoisessa painostuksessa. Kymmenennen pään viimeisellä heitollaan Skotlannin kapteeni David Murdoch heitti aivan loistavan tuplapoiston, joka siirsi Norjan nojakiven hiukan Skotlannin toista pesäkiveä heikommaksi ja Norjan varmalta näyttänyt voitto vaihtui jatkopään pelaamiseksi. Jatkopäässä ratkaisu nähtiin vasta viimeisellä kivellä, kun Norjan kapteeni Thomas Ulsrud heitti oman viimeisen määrämittaisensa kohti pesän keskustaa. Tällä kertaa norjalaiset kuitenkin hermoilivat liikaa ja harjasivat kiveä radan keskivaiheilla liikaa, eikä kivi pysähtynyt ajoissa. Skotlannin joukkue alkoi hieman hölmistyneenä voitonjuhlat, sillä usko Ulsrudin määrämittaispeliin oli vastustajallakin sen verran luja.

Naisten sarjassa kärkikahinoissa nähtiin jälleen tutut joukkueet. Ruotsi ja Sveitsi erottuivat joukosta omaksi kastikseen, vaikkakaan esimerkiksi Ruotsin joukkueen vire ei ollut pitkin viikkoa totutulla tasolla. Sveitsi käyttikin Ruotsin hetkellisen heikkouden hyväkseen ja nappasi voiton Ruotsista niin runkosarjassa kuin ensimmäisessä playoff-ottelussakin. Tanska nousi haastamaan Ruotsia finaalipaikasta ja näyttikin olevan menossa kohti voittoa, kunnes yhdeksännessä päässä Ruotsin Anette Norberg ratkaisi ottelun viimeisellä kivellään napaten peräti neljä pistettä. Finaaliottelusta tuli kahden tasavahvan joukkueen mittelö, joka ratkesi lopulta Ruotsin joukkueelle epätavalliseen tapaan, eli viimeisen kiven virheeseen ja sitä kautta tulleeseen tappioon. Sveitsi kuittasi turnausvoiton helposti viimeisellä poistoheitollaan, kun Ruotsin kiertoyritys oli osunut heidän omaan suojakiveensä työntäen sen kokonaan näkyville. Lopulta Sveitsin Mirjam Ott sai revanssin Ruotsin Norbergin joukkueesta, jolle se on hävinnyt viime vuosien aikana lukuisia arvokisafinaaleja. Nähtäväksi jää, ovatko tuulet kääntyneet pysyvästi sveitsiläisille suotuisiksi, vai tuleeko Ruotsi tulevaisuudessa vielä kerran ja nostaa tasonsa sen yläpuolelle.

Summa summarum

Suomelle EM-kilpailut olivat täydellinen menestystarina. Molemmista joukkueista huokui hyvä joukkuehenki, joka näkyi myös tuloksissa. A-sarjapaikat ja miesten MM-kisapaikka olivat loistavia saavutuksia, joista sopii olla ylpeitä. Miesten joukkue pelasi nyt sillä tasolla, millä sen olisi pitänyt pelata jo viime vuonna. Janin paluu joukkueeseen paransi selvästi yhteishenkeä ja sitä kautta koko joukkueen tasoa, eikä kapteeni Kiiskinen joutunut enää viimevuotiseen verrattuna yhtä tukaliin tilanteisiin viimeisillä kivillään. Toki vastuskin oli tänä vuonna valtaosin heppoinen verrattuna viimevuotiseen, mutta menestyspaineet vastaavasti suuremmat.

Miesten joukkueemme teki siis sen, mitä siltä uskallettiin odottaa, mutta naisjoukkueen kansainvälisen kokemattomuuden myötä sille ei voitu asettaa etukäteen menestyspaineita. Joukkue venyi kuitenkin useammassakin ottelussa tiukassa paikassa suomalaista sisua osoittaen, mikä oli mahtavaa seurattavaa katsomon lehtereiltä. Naisjoukkueemme sai loistavaa tukea miehiltä kivisarjojen tuntemuksen suhteen, jota osaltaan oli edesauttamassa miesten varapelaajan nimeäminen naisten valmentajaksi. Näin ollen myös miesten joukkue sai kivien suhteen tuplamäärän informaatiota, jota ei sovi vähätellä ensinkään.

Koko porukan yhteishenki tuntui olevan aikaisempiin vuosiin verrattuna paremmalla tasolla, liekö sitten johtunut siitä, että matkaa taitettiin ainakin osan aikaa yhdessä ja rennosti autoillen. Kisat olivat järjestelyiltään ja tunnelmaltaan keskitasoa, mutta olosuhteiltaan varsin hyvät - innolla jään odottamaan ensisyksyisiä EM-kilpailuja, jotka järjestetään Skotlannissa, Aberdeenissa!