EMCC 2008 Kizbühel

Teksti: 
Jaana Hämäläinen
Kuvaaja: 
-
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Aamu valkeni kirkkaana kun kolme naista, kolme miestä ja baby nousivat Helsingissä Münchenin aamukoneeseen. Matkan päämäärä ei ollut Saksan kuuluisat Octoberfestit, jotka käynnistyivät tuona samaisena lauantaina vaan Itävalta ja Kitzbühelin kauniit vuoristomaisemat, joissa seuraavana maanantaina 22.8. käynnistyivät Mixed EMCC 2008 -kisat.

Suomen maajoukkue oli lähtenyt liikkeelle täysmiehityksellä: joukkuetta kipparoi Jussi "Nutella" Uusipaavalmiemi, apunaan 7 vuoden tauolta palannut varakapteeni Jaana "Märkä-Röyhtäys" Hämäläinen, kakkosheittäjänä Paavo "Clearing" Kuosmanen sekä ykkösheittäjänä Kirsi "Mermaid" Kaski.

Taktiikkaan kuului vastustajien hämmentäminen kaikin keinoin, niinpä kisakassiin pakattiin mukaan ihka elävä maskotti Joona "dödeglää" Koivisto, 7kk, joka kiitettävästi häiritsikin etenkin naisosallistujien keskittymistä valloittavalla hymyllään, joka ei sammunut hetkeksikään kaikkien suureksi ihmetykseksi. Tamakotchi vai ihan oikea lapsi?

Koska kaikilla parhailla joukkueilla on myös huoltojoukot, mukaan lähti vielä valmentaja Jussi "Kuitti" Koivisto sekä noin 20 vuoden taukoa pitänyt varapelaaja Minna "M24" Uusipaavalniemi-Koivisto.

Octoberfesteistä johtuen seurueemme oli hyvissä ajoin varannut kaksi tila-autoa, joita lähdettiin noutamaan isolla köörillä. Kun ensin oli saatu ei oota, kumpaakin autoa vaihdettu vähintään 2 kertaa, penkkejä revitty irti ja autojen kokoja kiukuteltu tarpeeksi, pääsimme matkassa seuraavaan etappiin, joka oli Münchenin kuuluisa BMW maailma & museo. Toiset lämpenivät tälle etapille vähän hitaammin, mutta ennenkuin matkaa jatkettiin virtuaalipakokaasuista raikkaaseen vuoristoilmaan, kuumana kävivät muutkin kuin auton moottorit. Huikea paikka, suosittelemme!

Matka jatkui kohti Kitzbüheliä ja sieltä vuokrattua vaatimatona 500 m2 alppitaloa, josta joukkueella oli käytössään noin 230 m2. Hieman huolestutti miten tila riittää ja onko maisemat tarpeeksi henkeäsalpaavat. Onneksi kumpikaan huoli ei osoittautnut aiheelliseksi, henkeäkin päästiin haukkomaan. Joukkue huolehti matkalla riittävästä sisäisestä nesteytyksestä sekä perille päästyä varmuuden vuoksi vielä ulkoisesti majoituksen pihalla sijaitsevassa kirkasvetisessä lammessa. Tosin veden lämpötilan ollessa vain 10 astetta ulkoinen nesteytys suoritettiin vaatteet päällä varmuuden välttämiseksi. Talosta löytyi onneksi pieni sauna, jonne todistettavasti saatiin mahtumaan iso-Jussi, pikku-Jussi ja yksi keskikokoinen-Kuosmanen ikkunalaudalle.

Sunnuntaina päästiin jo oikeasti curling-tunnelmiin ja jäälle harjoittelemaan. Päätettiin keskittyä kivien tutkailuun ja jään liukkaaseen vauhtiin tutustumiseen. Valmentajan kynä suhisi ja muistikirjaan merkittiin kivet ja taktiikat. Unsere taktik, keine taktik.

Onni suosi joukkuettamme joka päivä aikaisilla aamupeleillä ja ensimmäiseen sellaiseen lähdettiin hieman unisena, jännittyneissä ja odottavissa tunnelmissa. Tavoitteet oli mitoitettu harjoittelun (puutteen) määrään ja ensimmäinen peli antaisi osviittaa, koliseeko koko viikon pataan vai löytyykö vanhoista kisakaluista vielä potenssia.

Itavallan nuori joukkue jännitti kotiyleisön edessä, mikä ei meitä haitannut, sillä heidän pelinsä parani kisojen edetessä ja me kohtasimme heidät ihan mielellään paineistettuina. Oltuamme koko ajan hieman niskan päällä yllättävänkin tasaväkisessä pelissä aina jatkopäähän saakka, kuittasimme lopulta pisteet luvuilla 5-8. Jatkopäästä tulikin sitten Suomen tavaramerkki, sillä 7 pelistä vain kahdessa ei pelattu jatkopäätä, niistäkin toisessa se oli enemmän kuin lähellä.

Iltapäivän pelissä Irlanti koitti rimpuilla kyydissä mukana Suomen painostaessa voimakkaasti taukoon saakka. Mutta sitten tapahtui kummia. Mitä lie kurria nautittu tauolla kun yllättäen heitot happanivat, määrikset jatkoivat matkaa ja viimeinen kivi kertoi kylmän totuuden; ensimmäinen häviö luvuin 6-8 joukkueesta, jonka piti olla varma bratwursti.

Hämmenyksestä toivuttiin saunan, Texas Holdemin, Lidlin sammakkosalmiakin ja etenkin Joonan valloittavan hymyn voimalla, niinpä aamulla Norjan nuorisoa lähdettiin kasvattamaan uudella innolla, tuloksena voitto 6-4 ja kasvava usko Suomen menestykseen kisoissa. Josko sitenkin jopa semeihin saakka?

Puolan joukkue treenaa ahkerasti Suomessa ja siitä lienee ollutkin apua, sillä saimme vääntää tosissamme jälleen jatkopäähän saakka saadaksemme taululle voittoluvut 6-7, vaikka jälleen henkinen yliote oli meillä koko pelin hallussa. Kisamenestyksen kasvaessa kasvoi voiton nälkäkin ja kun lohkomme joukkueiden pelit olivat Ruotsin ja Italian voittokulkua lukuunottamatta menneet ristiin, meillä oli yhdestä tappiosta huolimatta yhä mahdollisuudet semeihin. Tosiasia oli kuitenkin, että kaikki loput pelit pitäisi voittaa ja tietenkin jäljellä olivat enää lohkon kovimmat: Italia, Saksa ja Ruotsin nuori dreamteam.

Seuraavaan aamuun mennessä joukkueemme oli pelien suhteen heittänyt loputkin "tultiin vaan pitämään hauskaa" -asenteestaan hevon kuuseen ja Italiaa lähdettiin kaatamaan ihan tosissaan. Sisu perkele! Latautuneessa tunnelmassa koko joukkueemme esitteli parhaita taitojaan ja pelistä muodostui varsinainen trilleri loppuun saakka.

"Sitä saa mitä tilaa", päätti arvokisojen ensikertalainen "Mermaid" Kaski ja pelasi unelmapelin. Olihan hän edellisenä iltana käynyt hakemassa pihan altaasta kylmää kyytiä alkulämmittelyksi. "Clearing" Kuosmasen jäljiltä pesä oli putsattu italialaisista roskista ja kun Hämäläiselläkin heitto luisti kuin Mietaan sukset, niin mikäs siinä pelatessa. Pääsihän tuo vanha kisakävijä jo niin sisälle tunnelmaan, että äityi esittelemään kitarisojaan ja äänivarantojaan pesässä Jussin takoessa viimeisillä kivillään rautaisia niittejä Italian arkkuun. Kisojen parasta peliä ja jännitävä jatkopää päättyi lukuihin 5-6. Voittajan on helppo hymyillä ja saatiinhan ne hymyt italialaistenkin huulille viimeistään oluen äärellä. Ja ehkä vähän myöhemminkin...

Iltapäivän ailahtelevainen peli (lopulta kultaa voittanutta) Saksaa vastaan päättyi lukuihin 4-5. Kumpikaan joukkueista ei yltänyt parhaimpiin suorituksiinsa, vaikka pelistä muodostuikin lopulta jännittävä. Alkupeliä hallitsi Suomi ja vaikka Saksan kolmonen, tuikea pirttihirmu Andrea Schöpp (joka muuten nykyään on, hellanlettas, varsin sympaattinen sulotar) heitti tapansa mukaan loistavasti, oli kippari Rainer Schöppillä vaikeuksia saada omia heittojaan onnistumaan. Suomi päätti kuitenkin avittaa Raikkua ja laski omaa tasoaan taas tauon jälkeen (mitä ihmettä ne huoltojoukot oikein meille juottaa?) antaen Saksan poimia pisteitä silloinkin kun niitä olisi pitänyt ottaa omaan taskuun. Fiilikset oli pakkasen puolella, Sakke oireili kuumetta ja kisaväsymys alkoi kaikilla painaa lihaksissa, taisipa lapsellisilla koti-ikäväkin vaivata.

Apuun kaivettiin taas ehtaa curling spirittiä yhdessäolon merkeissä ja torstai-aamuun mennessä tiimi oli jälleen jaloillaan, tavoitteena päästä karsimaan semi-paikasta. Ruotsi kehui saman illan Pasta Partyissa saaneensa kisan parhaan vastuksen Suomelta ja siltä se kyyti meistäkin tuntui, oli niin tiukkaa vääntöä.
Suomi aloitti vahvasti, poimien pisteen kerrallaan kahdessa ensimmäisessä päässä. Ruotsi otti kolmannessa yhden ja heti perään ryösti kaksi pistettä harmillisen työtapaturman seurauksena, sillä Jussin viimeinen kivi otti alleen viemärirotan kokoisen roskan (oli oli!) eli tauolle lähdettiin tilanteessa 2-3, yhden takamatkalta.

Tauon jälkeen Suomi otti jälleen pisteen, mutta kuudennessa päässä jättiläisroska iski jälleen kriittisessä kohdassa, Ruotsille 2 pistettä. Vaan ei loppunut Suomen usko, seitsemännessä päässä otettiin 3 ja päästiin pisteen johtoon vikaan päähän. Ruotsi lähti agressiivisesti hakemaan kahta viitaten kintaalla yhdelle pisteelle ja suomalaisten suosimalle jatkopäälle. Hämäläiseltä meinasi tulla pissa housuun (ja sen hän ystävällisesti ilmoitti hämmentyneelle vastustajallekin) kun Jussin viimeinen poisto lähti liikkeelle. Pesässä 3 Ruotsin kiveä ja pakko saada oma kivi niin, että Ruotsi joutuisi heittämään hankalan poiston tai täydellisen määrämittaisen. Varakapteeni Hämäläisen ymmärrys ottaa käyttöön Plan B kesti liian kauan, poisto osui viistossa kulmassa jääden toki ykköseksi, mutta oli suhteellisen helppo nakata pois. Ruotsin omakin saisi lähteä ja pesään jäisi silti kaksi kiveä. Näin tapahtui ja luvuiksi Suomelle kitkerän karvas 6-7. Fiilikset olivat happamet kuin laihialainen piimä, mutta niitä lähdettiin yksissä tuumin kirnuamaan illan Pasta Partyihin, jotka WMDCC 2009 ja WCC Men 2010 isäntämaa Italia järjesti.

Lopullinen sijoitus siis 11. ja vaikka mitalit jäivät tällä kertaa saamatta, niin ei sieltä ihan ilman palkintoja tarvinnut kotiin tulla; Jaana Hämäläinen pokkasi kisojen Fair Play 2008 pankinnon! Ja kyllä ne loputkin harmitukset haihtuivat huikeita vuoristomaisemia ihaillessa kisaturisteina mm. Bad Gasteinin kylpyläkaupungin jylhien kallioiden ja koskien äärellä, Hahnenkammin korkeuksissa ja viimeistään aamun pikkutunneilla päättäjäisbanketissa. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina...