Vierumäen jälkimaininkeja

Teksti: 
Juhani "Hemppa" Heinonen
Juttutyyppi: 
Liittyvä artikkeli: 
Curlinglehden numero: 

Jäipä mukavat fiilikset senioreiden MM-kisoista. Kisat Suomessa, yhdeksän matsia ja vain kaksi tappiota. Mitalipeleistä putoaminenkaan niukimmalla mahdollisella tavalla ei tuntunut pahalta. Pelit menivät siis odotettua paremmin - toki tekemättä olisi voinut jäädä muutama paha virhe ja Manun ensimmäisen kiven epäonnikin USA-pelin viimeisessä päässä olisi saanut jäädä pois.

Miesten finaalissa pelattiin vasta toista päätä, kun Ruotsin kippari - jo aktiiviaikoinaan diivan elkeistä tunnettu Per Lindeman - lähti hyökkäämään kun tilanne oli jo 1-0 ennen heidän ja koko pään viimeistä kiveä (Kanada oli varastanut ensimmäisen pään 1-0). Vaikealla ratsulla oli pieni sauma ottaa 3-0. Yritys epäonnistui ja Perin kivi tönäisi vielä vastustajan kiven ykköseksi. Olisikohan joku muu kuin Lindeman lähtenyt moiseen, vaikka vastassa olikin itse Hall of Famen Pat Ryan!

Naisten pronssipelissä oli Suomella viimeisen kiven määriksellä mahdollisuus ottaa mitali. Oliko heitto liian kova vai lähtikö se vähän ulos? Joka tapauksessa tytöt huomasivat liian myöhään että se tulee osumaan pesän reunassa olevaan omaan kiveen. Harjaukseen havahtuminen ehkä kolmisen metriä aikaisemmin olisi tuonut mitalin Suomeen.

Onnittelut Annelle ja Jussille paripelin hopeamitalista. Itse en oikein syttynyt tälle uudelle jutulle. Molemmat joukkueet saattoivat heittää useita määriksiä peräkkäin samalla merkillä, heittäjä nousi harjaamaan omaa kiveään...

Oli miten oli - seuraavaksi jotkut matkustavat Uuteen-Seelantiin.