Heittotekniikan harjoitteita osa II

Teksti: 
Jari Laukkanen
Kuvaaja: 
-
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Tässä artikkelissa jatketaan edellisen lehden aloittamaa heittotekniikan harjoitteiden esittelyä. Edellisessä numerossa käsiteltiin heiton tasapaino- ja suuntaharjoitteita, nyt vuorossa ovat heiton voimaan ja videointiin liittyvät harjoitteet. Artikkeli pohjautuu Valmentaja 2 -tason aineistoon, jonka on toimittanut Suomen Curlingliitolle Jermu Pöllänen.

Voima

Heiton voimakkuutta tulee harjoitella myös erikseen. Tällöin ei kiinnitetä huomiota niinkään heiton suuntaan kuin juuri oikean voimakkuuden löytämiseen. Yksinkertainen ja tehokas harjoite on ns. määrämittaisten heittojen kilpailu, jossa joukkueen jäsenet kilpailevat toisiaan vastaan siten että jokaisella on koko kilpailun ajan käytössään yksi ja sama kivi, jolla heitetään määrämittaisia heittoja normaalisti radan toisessa päässä olevaan pesään. Heitot on helppo pisteyttää pesän renkaiden mukaan esimerkiksi siten, että uloimmasta renkaasta saa yhden, valkoiselta kaksi, sisemmästä renkaasta kolme, nänniltä neljä ja pesän keskireiän päältä viisi pistettä. Kilpailun voi järjestää esimerkiksi siitä, kuka pääsee ensimmäisenä kolmeenkymmeneen pisteeseen. Pienen lisäyrityksen kilpaan voi tuoda pieni panos, jolloin heitossa on pelitilanteen tapaan pieni onnistumisen paine.

Pidemmälle vietynä pelin sääntöjä voi varioida mm. määräämällä miinuspisteitä, jos kivi ei osu pesään tai antamalla takapesän puolelle ajautuneista heitoista yhden pisteen verran vähemmän kuin etupesän puolelle pysähtyneistä. Tämä perusharjoite on erittäin helppo toteuttaa ja auttaa löytämään lihasmuistiin oikean voiman määrämittaisen heittämiseen silloin kun sitä pelitilanteessa tarvitaan. Heittäessä tulee ottaa huomioon, että parhaaseen tulokseen pääsee heittämällä kiven noin metrin verran vajaaksi tee-linjasta ja harjaamalla se oikean mittaiseksi - näin se toimii myös oikeassa pelitilanteessa. Lisävariointia määriskilpailuun saa lisäämällä kisaan esim. tuplapiste- ja triplapistekierrokset loppuun, jolloin yksittäisen heiton tärkeyttä voidaan korostaa. Aivan kuten ratkaisuheitot peleissäkin ovat tärkeämpiä.

Pesän keskustaan suuntautuvien määrämittaisten heittojen lisäksi curling-ottelun aikana tulee vastaan useita erilaisia määrämittaisia heittoja, joissa tarvitaan joko kovempaa tai hiljaisempaa voimaa. Voiman kontrollointia voi harjoittaa hyvin esim. jakamalla pelialueen pituussuunnassa kuuteen eri alueeseen, joihin yritetään heittää määrämittaisia. Tässä harjoitteessa ei ole niinkään tarpeellista harjata heittoja, jolloin ponnistuksen kovuus vaikuttaa suoraan kiven liukumaan matkaan ja saadaan suorituksesta oikea palaute. Myös tämän harjoitteen yhteyteen voi keksiä erilaisia kilpailuja kuten esim. tehtävänä heittää harjaamatta kivi järjestyksessä noille kuudelle ennalta määrätylle alueelle alkaen hiljaisimmasta heitosta aina kovimpaan saakka ja vielä sieltä takaisin. Tämän harjoitteen myötä käy selvästi ilmi ponnistuksen kovuuteen tarvittava muutos siirryttäessä määrämittaisten heitossa alueesta toiseen.

Toisinaan kannattaa keskittyä pelkästään yhden voimakkuuden harjoitteluun, esimerkiksi harjoiteltaessa suojaheiton heittämistä voidaan harjoitella pelilinjan ja pesän puoliväliin pysähtyvän määrämittaisen heittämistä useita kertoja peräjälkeen. Vaikka suojaheitto on ykkösheittäjälle se yleisin ja sitä kautta tärkein heitto, niin koko joukkueen tulee harjoitella myös suojan heittämistä, sillä se on pelitilanteessa yllättävän vaikea toteutettava vaikka on periaatteessa pelin helpoimpia heittoja.

Kaikki peliheitot eivät ole tietenkään määrämittaisia, joten myös poistovoimia tulee harjoitella erilaisilla voimakkuuksilla. Poistovoimien määrittämiseen tulee käyttää sekuntikelloa, siitä enemmän myöhemmissä artikkeleissa.

Videointi

Kuten useissa muissakin lajeissa, videoimalla oman suorituksensa urheilija näkee sivustakatsojan silmin oman suoritteensa ja erityisesti ne virheet, jotka tulee ensimmäisenä korjata. Videoiden käyttö tekniikkaharjoitteissa on todella tehokas ja informatiivinen keino parantaa omaa tekniikkaa, toisinaan jopa ainoa keino, joka todella toimii.

Heittotekniikkaa voidaan videoida suoraan sivulta kuvattuna, jolloin joku toinen henkilö kuvaa heittosuorituksen alusta loppuun paikallaan seisten ja seuraten liukua vaakasuuntaan panoroiden. Tällä tavalla paljastuvat heitosta mahdolliset puutteet heiton eri osioiden ajoituksessa.

Toinen ja kenties se yleisempi tapa on kuvata heittoa suoraan edestäpäin, jolloin heittäjä näkee oman heittonsa "kapteenin silmin". Tällöin kannattaa heittää aina suoraan kohti kameraa olevaan merkkiin, jolloin sivuttaissuunnassa tapahtuvat virheet erottuvat selvästi. Lisäapua sivusuunnassa tapahtuvien virheiden havaitsemiseen tuo esimerkiksi laserpointteri, joka suunnataan kamerajalustan keskiöstä suoraan kohti ponnistavan jalan hakkia.

Kamera kannattaa asettaa jäälle kolmijalkaisen jalustan varassa noin puoliväliin rataa ja vain muutaman kymmenen sentin korkeudelle jäästä. Videokameran kuva tulee suunnata ja zoomata siten, että heittäjä näkyy hakille kyyristyessään yläreunassa kuvassa kokonaan ja alareunasta tulisi näkyä pelilinjan jälkeen vielä pari metriä jäätä. Tällä perusasetuksella nähdään irrotuksen suoruus ja koko heittosuoritus alusta loppuun saakka.

Toisinaan voi olla tarve tarkastella hieman lähemmin jotain yksityiskohtaa heitossa, esim. irrotusta. Tällöin kameran voi zoomata lähemmäs pelilinjaa siten, että jäätä näkyy pari metriä ennen ja jälkeen pelilinjan. Kameran voi nostaa tässä tapauksessa myös hieman ylemmäs, jotta heittäjän ote kiven kahvasta erottuu paremmin.

Helpoimmin ja tehokkaimmin videoharjoite viedään läpi siten, että asetetaan kamera jäälle ja kohdistetaan mahdollisesti käytössä oleva pointteri oikein. Joukkueen pelaajat heittävät yhden kiven kerrallaan vuoron perään siten, että oman heittonsa jälkeen heittäjä jää vastaanottamaan seuraavan heittäjän kiveä ennen kuin se törmää kameran jalustaan. Tähän tapaan heitetään 5-10 kierrosta läpi, minkä jälkeen vaihdetaan kamera toiselle puolelle rataa toisen puolen kierteiden heittämiseksi. Toistetaan harjoite toisella kierteellä, minkä jälkeen kokoonnutaan tutkimaan tulokset. On tärkeää, että useampi silmäpari katsoo videota läpi ja kommentoi havaintonsa. Toisinaan heittäjä ei huomaa omaa virhettään edes videolta katsottuna, ennen kuin joku sanoo sen ääneen. Tässä vaiheessa havainnointia auttaa myös huomattavasti, jos käytössä on videokameran näyttöä suurempi monitori.

Jos käytössä ei ole laserpointteria, niin toinen tapa toteuttaa videoharjoitus on laittaa merkki pystyyn pesään ja kuvata kameralla merkin takaa noin metrin korkeudelta. Merkkinä voi toimia mikä tahansa "keppi", joka pysyy pystyssä itsestään. Se voi olla vaikka rikkalapion teline tai harja, joka pidetään pystyssä kahden kiven välissä. Kamera suunnataan siten, että merkki näkyy kuvassa keskellä ja merkki on kohdistettu ponnistavan jalan hakkiin. Näin lähdettäessä heittoon kivi on keskellä merkkiä ja heittosuorituksen aikaiset kiven liikkumiset sivusuunnassa tulevat selkeästi esiin. Kuvasta erottuvat selkeästi ponnistuksen suuntaus ja irrotuksen vaikutus sivusuunnassa heittoon. Samoin liu'un suoruus (ts. pysyykö liuku suorassa koko suorituksen ajan vai kaartaako se johonkin suuntaan) ilmenee kuvasta selkeästi.

Lopulta, kun selkeimmät virheet heitosta on löydetty, voidaan harjoitella heittotekniikkaa juuri kyseisten virheiden poistamiseksi. Harjoittelu kannattaa aloittaa aina heittosuorituksen suoritusketjun alkupäätä lähinnä olevasta virheestä, sillä usein se ensimmäinen virhe johtaa toiseen, josta taas johtuu kolmas jne. Tunnin harjoittelun jälkeen videointi voidaan toistaa ja tarkistaa muutokset heittotekniikassa. Ennen seuraavaa harjoituskertaa olisi jälleen hyvä palautella edelliskerralla harjoitetut asiat mieleen, jotta kehitystä tapahtuisi. Tällä tavoin heittotekniikkaa voidaan parantaa kohtalaisen lyhyessäkin ajassa huomattavasti. Tietenkin mitä paremmaksi tekniikka tulee ja mitä pienemmiksi virheet tulevat, sitä hitaammaksi käy kehitys. Tällöin ollaan kuitenkin jo hyvin lähellä optimaalista suoritetta ja videoharjoitteista on jo saatu irti suurin hyöty.

Artikkelin koosti Jermu Pölläsen tuottamasta materiaalista Jari Laukkanen.