EM-kilpailut Füssenissä 1. - 8.12.2007

Teksti: 
Toimitus
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Taistelu Euroopan herruudesta käytiin tällä kertaa Etelä-Saksassa baijerilaisessa tuppukylässä, joka on kuuluisa lähinnä hulluna pidetyn kuninkaan rakentamasta linnasta - ja tietenkin curlingista! Suomalaisittain kisoilla oli varsin alavireinen sointi, kun molemmat joukkueemme putosivat ensi kaudeksi B-ryhmään.

Kisoihin valmistautumisessa vaikeuksia

Valmistautuminen EM-kisoihin koki miesten joukkueen osalta kovan takaiskun, kun pelireissulla Sveitsissä ottelun jälkeisessä verryttelyssä joukkueen kolmosheittäjä ja varakapteeni Jani Sullanmaa loukkasi polvensa, joka meni tilanteessa sijoiltaan. Loukkaantumisesta toipuminen vei lopulta niin paljon aikaa, että kisat jäivät Janin osalta kokonaan pelaamatta, vaikka hänet nimettiinkin joukkueen varapelaajaksi.

Jania paikkaamaan lupautui lopulta joukkueen varapelaajaksi alun perin kaavailtu kokenut Wille Mäkelä, joka hyppäsi mukaan pelaavaan kokoonpanoon vasta noin kuukausi ennen kisoja. Vaikka joukkueen jäsenet ovat vanhoja tuttuja keskenään ja pelanneet useita turnauksia yhdessä, niin tällä nimenomaisella kokoonpanolla ja heittojärjestyksellä joukkue ei ollut aikaisemmin arvokisoissa pelannut. Valmistautumisjakson jäätyä varsin lyhyeksi joukkue ei nähtävästi ehtinyt hitsautua riittävän yhtenäiseksi, jotta paras pelisuoritus olisi kisoissa saatu kaivettua esiin.

Naisten joukkueen valmistautumista vaikeutti osaltaan ennalta tunnettu fakta, että joukkueen jäsenet asuvat eri paikkakunnilla, mikä väistämättä vaikeuttaa jatkuvien yhteisten jääharjoitusten toteuttamista. Sama tilanne oli toki olemassa jo edellisvuonna hyvin menneiden EM-kisojen alla, joten mitenkään erityisen hälyttävänä tilannetta ei voitu pitää.

Sattuu sitä kokeneemmallekin

Kisojen harjoituspäivänä joukkueet heittivät harjoitusjaksonsa päätteeksi Tee-heitot, joiden tarkoituksena on asettaa joukkueet paremmuusjärjestykseen siinä tapauksessa, että runkosarjan jälkeen satuttaisiin tasapisteisiin useamman joukkueen kesken siten, että keskinäiset ottelut eivät riittäisi sijoituksen ratkaisemiseen. Tasapisteissä toki pelattaisiin tarvittaessa Tie-Break ottelu varsinaisen paremmuuden selvittämiseksi, mutta esimerkiksi kolmen joukkueen ollessa tasapisteissä ja keskinäisten otteluiden mennessä ristiin, parhaat Tee-heitot heittänyt joukkue saisi aluksi lepovuoron ja sitten vastaansa kahden heikomman keskinäisen ottelun voittajan.

Omaa mediapassia hakiessani törmäsin B-hallilla Englannin naisten joukkueen kapteeniin Joan Reediin, joka asiasta kysyttyäni hieman nolostuneena suostui kertomaan oman joukkueensa Tee-heittojen menneen muuten aivan hyvin, mutta oli itse epähuomiossa potkaissut oman kivensä pois pesästä sen pysähdyttyä, ennen kuin sitä oli ehditty mittaamaan. Totta tosiaan, arvokisoissa Tee-heittojen mittaaminen ei käykään kotoisaan tapaan pisteissä yhdestä viiteen, vaan näin monien (ja kohtalaisen taitavien) joukkueiden ollessa mukana turnauksessa, Tee-heitot mitataan senttimitalla neljän heiton yhteenlaskettuna etäisyytenä Tee-pisteestä. Jos kivi ei osu pesään, käytetään etäisyytenä yleensä uloimman pesärenkaan etäisyyttä eli kuutta jalkaa (183 cm). Samaa mittaa käytetään myös silloin, kun joukkue koskettaa/siirtää kiveä ennen kuin se on tuomarien toimesta virallisesti mitattu.

Hieman huvittuneena jatkoin matkaani A-hallille, jossa oli juuri joukkueiden kokoontuminen käynnissä. Myöhemmin naisten ottelukierroksen aikana peliä seuratessani kävi ilmi, että myös Suomen miesjoukkueen kokeneempi kaarti oli syyllistynyt samaan lapsukseen kuin Englannin naisjoukkueen kippari. Wille Mäkelän määrämittaisen tuuman vajaaksi jääneestä harjausvirheestä tuskastunut Teemu Salo oli nimittäin potkaissut kiven epähuomiossa pois pesästä heti sen pysähdyttyä ja näin tuuman etäisyys vaihtuikin äkisti seitsemäksikymmeneksikahdeksi tuumaksi. Loppujen lopuksi tuolla virheellä ei turnauksen kuluessa ollut mitään vaikutusta Suomen peleihin, mutta se olisi hyvinkin saattanut heikentää menestysmahdollisuuksia, jos Tie-Break otteluihin olisi päädytty.

Ensimmäiset ottelut lupauksia herättäviä

Turnauksen alku lupasi hyvää tulevalle viikolle, kun naiset nappasivat voiton heti ensimmäisessä ottelussaan tsekkejä vastaan. Selvältä tuntunut johtoasema riitti juuri ja juuri tsekkien loppupäiden hyökkäyksen, ja pelikellon käydessä uhkaavasti vähiin Suomen joukkueelta joukkueen viimeisen pään pelisuoritus oli lähes käsin kosketeltavan hermostunutta. Niukaksi menneen ottelun lopun myötä joukkueen jäsenten ilmeistä oli vaikea havaita EM-kisojen A-sarjan turnausviikon alkaneen juuri äsken voitokkaasti.

Naisten tavoin myös miesten joukkue pelasi ensimmäisen ottelunsa varsin hyvin aina vaikeana vastustajan tunnettua edelliskevään MM-kisojen hopeamitalistijoukkuetta, isäntämaan Saksaa vastaan. Saksan joukkueella oli yleisön vankka tuki takanaan, etenkin kun sattumoisin joukkue koostuu valtaosin Füssenissä syntyneistä pelaajista ja mm. joukkueen kapteeni Andreas "Andy" Kapp toimii paikallisen curlingseuran varapuheenjohtajana. Viimeiseen päähän lähdettäessä ottelu oli tasan ja Suomella viimeisen kiven etu puolellaan. Viimeisellä kivellä yritetty tuplapoisto taipui kuitenkin liikaa hipaisten puoliksi suojana ollutta Saksan kiveä ja voitto lipsahti isäntämaan joukkueelle. Tilanteessa olisi ollut oiva mahdollisuus ratkaista ottelu myös viimeisellä määrämittaisella, mutta joukkue päätti luottaa ennemmin poistoheiton onnistumiseen.

Molempien joukkueiden osalta turnauksen ensimmäiset ottelut sujuivat siis pelillisesti varsin mallikkaasti ja toiveet hyvästä turnauksesta heräsivät henkiin. Jostain syystä hyvät otteet turnauksen edetessä kuitenkin katosivat ja muiden joukkueiden parantaessa omaa peliään, joutuivat suomalaisjoukkueet todelliseen ahdinkoon.

Miesten sarjassa tasaista

Miesten turnaus jatkui hyvien otteiden myötä voitokkaasti Italian joukkuetta vastaan. Tsekki oli järjestää toisella pelikierroksellaan jymy-yllätyksen ollessaan niskan päällä Sveitsiä vastaan viimeisessä päässä, mutta pelikello painui nollaan ennen viimeistä heittoa, joten voitto merkittiin Sveitsille. Tsekillä olisi tietääkseni ollut ainakin yksi aikalisä vielä käyttämättä, joten taktinen kömmähdys maksoi tärkeän voiton. Ruotsille kärsityn tappion jälkeen Suomen miesten joukkue palasi jälleen voittokantaan Ranskaa vastaan. Vielä tässä vaiheessa turnausta tilanne näytti joukkueen kannalta valoisalta. Toisin kuitenkin kävi. Ensin tuli tappio loistavat kisat pelannutta Norjan joukkuetta vastaan ja sitten kirvelevä viimeisen kiven tappio hyvin pelannutta Tsekkiä vastaan. Viimeinen poistoheitto oli hieman liian kova ja vierähti vain joitain millejä huonommaksi kuin tsekkien toinen pesässä ollut kivi.

Tsekeille koetusta tappiosta ei miesten joukkueemme enää toipunut ja kun Tanskakin nappasi heti seuraavassa ottelussa voiton omalla viimeisellä määrämittaisellaan, jäi joukkueen lopulliseksi saldoksi nuo alkuturnauksen kaksi voittoa. Tällä irtosi turnauksessa lohduton yhdeksäs sija, joka tiesi samalla putoamista ensi syksyn EM-kisoissa B-ryhmään. Runkosarjan viimeisessä ottelussa Suomen joukkue yritti vielä herätellä kateissa ollutta pelivirettä vaihtamalla Wille Mäkelän kapteenin paikalle, mutta Skotlanti ei antanut Suomelle lopulta mahdollisuuksia otteluvoittoon.

Naisten otteissa epävarmuutta

Naisten joukkueen hyvin alkanut turnaus koki kovan kolauksen heti toisessa ottelussa, kun nuori itävaltalaisjoukkue peittosi Suomen, vieläpä melko selvänumeroisesti. Jatkossa Suomen otteet ailahtelivat pelin aikana melko paljon, eikä tasaisen varmaa suoritustasoa saavutettu koko turnauksen aikana. Venäjää vastaan Suomi rypisteli hienosti loppuun saakka häviten kuitenkin lopulta yhdellä pisteellä. Saksaa ja Italiaa vastaan Suomella oli myös omat tilaisuutensa, mutta lopuissa peleissä vastustajan suoritustaso oli vain yksinkertaisesti liian kova. Tasaisuuden puutteen lisäksi joukkueen otteissa paistoi läpi jonkinlainen epävarmuus, sillä pelikello kävi useimmissa otteluissa armottomasti kohti nollaa, mikä omalta osaltaan lisäsi painetta pelin loppupuolen ratkaisuhetkillä. Yhdellä voitolla naisten joukkueemme sijoittui A-sarjan viimeiseksi eli kymmenenneksi ja sen kohtaloksi koitui pudota takaisin B-ryhmään, josta se viime vuoden hienosti menneiden kisojen myötä nousi.

Mitalipelien taika

Ristiin menneiden pelien myötä miesten sarjassa päädyttiin Tie-Break otteluihin Ruotsin, Saksan ja Skotlannin kesken. Parhaiden Tee-heittojen perusteella Skotit saivat vapaavuoron ensimmäiselle pelikierrokselle. Saksan ja Ruotsin kohtaamisessa isäntämaan joukkue osoittautui etevämmäksi selvin 9-4 lukemin. Sen sijaan iltakierroksella pelatussa toisessa Tie-Break ottelussa Saksan tie kotikisoissa nousi pystyyn, kun Skotlanti nappasi voiton ja runkosarjan neljännen sijan mukanaan tuoman jatkopaikan.

Kansainvälisissä arvokisoissa on nykyisin käytössä Kanadassa jo pitkään suosittu ns. page-systeemi jatkopelien tuloksia ratkottaessa. Systeemin hienous on siinä, että runkosarjassa kahden parhaan joukkoon sijoittunut joukkue on taatusti mitaleilla. Tällöin kaikki joukkueet pelaavat tosissaan runkosarjan loppuun saakka, eikä merkityksettömien pelien mukanaan tuomia yllätystappioita runkosarjan viimeisillä kierroksilla enää nähdä.

Page-systeemissä runkosarjan voittanut joukkue kohtaa ensin toiseksi sijoittuneen. Voittaja tästä ottelusta etenee suoraan turnauksen finaaliin. Tällä kertaa molemmat runkosarjassa loistaneet joukkueet veivät suoraan finaalipaikan nimiinsä, kun miesten sarjassa Norja jatkoi tappiottomien otteluidensa sarjaa peitoten Tanskan ja naisten sarjassa Ruotsin kokenut joukkue nappasi finaalipaikan niin ikään Tanskan nenän edestä. Runkosarjan kolmanneksi ja neljänneksi sijoittuneiden joukkueiden kohtaamisissa molemmissa Skottijoukkue nappasi voiton vastustajastaan Sveitsistä. Sveitsille jäi näin "luu käteen" molemmissa sarjoissa, kun mitalipelit karkasivat viime hetkellä tavoittamattomiin.

Semifinaaliotteluksi page-systeemissä kutsutaan runkosarjan voittaneen ja toiseksi sijoittuneen ottelussa hävinneen joukkueen kohtaamista kolmannen ja neljännen kohtaamisen voittanutta joukkuetta vastaan. Systeemissä on näin vain yksi semifinaali, josta voittaja etenee finaaliin ja hävinneelle osapuolelle ojennetaan suoraan pronssiset mitalit. Kuin kohtalon oikkuna vastakkain sekä miesten että naisten semifinaalissa asettuivat Tanska ja Skotlanti. Jälleen skottilaiset näyttivät, että perinteet ja kokemus painavat ratkaisupeleissä ja poistuivat areenalta voittajina. Pronssiset mitalit pujotettiin siis Tanskan joukkueiden kaulaan.

Page-systeemiä on Kanadassa toisinaan kritisoitu siitä, että runkosarjan voittajan ja toiseksi sijoittuneen kohtaamisesta finaaliin suoraan edennyt joukkue häviää finaaliottelun useammin kuin voittaa sen. Tätä on yritetty perustella psykologisilla seikoilla, kun semifinaalin voittanut joukkue saa voitostaan vielä ylimääräistä puhtia juuri finaalin kynnyksellä. Niin tai näin, tällä kertaa voitot menivät puolittain edellä mainitulla tavalla ja puolittain toisinpäin. Ruotsin naisten joukkue osoitti jälleen kerran kovuutensa arvokisafinaalissa peitoten kapteeninsa Anette Norbergin johdolla skottilaiset kilpasiskonsa napaten näin peräti kuudennen maanosan mestaruustittelinsä! Miesten sarjassa voittajana finaalista poistui Skotlanti, joka paransi otteitaan läpi koko viikon ja pelasi parhaan pelinsä finaalissa. David Murdochin johtama nelikko ei antanut kisat finaaliin saakka tappiottomasti pelanneelle Thomas Ulsrudin Norjalle juurikaan mahdollisuuksia pelaten rohkeasti ja viisaasti läpi koko finaalin. Mainittakoon vielä, että Suomen joukkueen tapaan myös Skotlannin joukkueen kolmosheittäjä ja varakippari vaihtui ennen kisoja (tosin jo kauden alussa). Ewan MacDonaldin polvi operoitiin, jolloin Graeme Connal liittyi joukkueeseen täyttämään Ewanin jättämän aukon ja hyvin hän sen täyttikin!

Kisojen yllättäjät ja pettymykset

Kisojen suurimmiksi yllättäjiksi voitaneen lukea molemmat Tsekin joukkueet, jotka sekä miehissä että naisissa sijoittuivat turnauksessa lopulta kahdeksanneksi. Molempien voittaessa myös MM-karsintaotteluissaan B-sarjan mestarit, avautui niille tie ensi kevään MM-kisoihin olympiakarsintapisteiden jahtiin. Miesten sarjassa loistavat kisat pelasi myös Tanskan Johnny Frederiksenin joukkue, joka ei useista arvokisaedustuksista huolimatta ole aikaisemmin juurikaan menestynyt. Myös Tanskan nuori naisten joukkue esitti loistavia otteita läpi turnauksen, mutta Tanskalta on naisten sarjassa totuttu odottamaan menestystä miesten sarjaa enemmän.

Suurimpien pettymysten joukossa oli suomalaisjoukkueiden lisäksi Italian miesten joukkue, joka matkaa kisoista kotiin ilman yhtäkään voittoa. Itse odotin myös Ruotsin miesten joukkueelta hieman parempaa menestystä, vaikkakin jatkopelipaikka jäi vain yhden voiton päähän, joka joukkueen olisi pitänyt mielestäni ehdottomasti ottaa Ranskaa vastaan. Tuore kokoonpano väläytteli kuitenkin ajoittain varsin mallikkaita otteita, joten luvassa on tulevina vuosina lisää menestystä jos vain suinkin joukkue pysyy yhdessä. Naisten puolella alisuorittajia Suomen joukkueen lisäksi olivat mielestäni hallitseva mestari Venäjä, joka jäi tyystin mitalipelien ulkopuolelle. Myös Sveitsin joukkueelta olisin odottanut ratkaisupeleissä hieman terävämpää otetta, vaikkakin neljäs sija EM-kisoissa on sinällään varsin kunniakas saavutus. Lisäksi mainittakoon, että Itävallan naisjoukkueelta olisin odottanut hieman parempaa pyristelyä. Kovana poistojoukkueena tunnettu nelikko romahti aika monessa ottelussa suurinumeroisiin tappioihin.

Taistelu A-sarjaan noususta

B-sarjan otteluissa käytiin jälleen tiukka taisto paikasta auringossa eli kahden A-sarjaan nousevan joukkueen sijoituksista. Naisten sarjassa ehdottomana ennakkosuosikkina oli Norjan joukkue, jonka kapteeniksi oli saatu houkuteltua uraansa lopettelemassa oleva Dordi Nordby. Joukkue pelasikin runkosarjassa loistavasti napaten mm. ensimmäisessä ottelussaan Liettuasta murskaavan 18-0 voiton! Joukkueen veto loppui kuitenkin ensimmäisessä ratkaisuottelussa kesken, kun Englannin joukkue peittosi sen viimeisellä loistavalla määrämittaisella, joka kaksinkertaisen mittauksen jälkeen todettiin Norjan kiveä paremmaksi. Heiton hienoutta lisää se, että määrämittainen pelattiin läpi juuri ja juuri kiven mentävästä portista. Englanti nousi lopulta B-sarjan mestaruuteen peitoten finaalissa Hollannin joukkueen. Nämä kaksi raivasivat siis tiensä ensi syksyn EM-kisojen A-sarjaan.

Miesten B-sarjassa oli joukkueita peräti kolmen lohkon verran. Mestaruuteen ylsi ennakkosuosikki Irlanti, joka ei hävinnyt turnauksen aikana otteluakaan. Toisena nousijajoukkueena kunnostautui yllättäen Espanja, joka pudotti toisen ennakkosuosikin viittaa kantaneen joukkueen Venäjän jatkosta semifinaalissa. Venäjä koki vielä tappion pronssiottelussa Latviaa vastaan ja jäi näin kokonaan ilman mitaleita.

Protestia protestin perään (Norja, Hollanti, Ranska)

EM-kisojen aikana nähtiin ennätysmäärä protesteja. Protestien alkulähteenä toimi epäselvyys naisten B-sarjan pelisysteemistä, joka ECF:n virallisten sääntöjen mukaan piti olla mukautettu page-systeemi, jossa molempien lohkojen voittajat kohtaisivat viimevuotiseen tapaan toisensa kuten runkosarjan voittaja ja toiseksi tullut normaalissa yhden lohkon systeemissä. Vastaavasti eri lohkojen toiseksi sijoittuneet kohtaisivat toisensa ottelussa, josta voittaja etenisi edellä mainitun ottelun hävinnyttä vastaan. Kisojen joukkuetapaamisessa kisojen päätuomari skotlantilainen Leslie Ingram-Brown ilmoitti kuitenkin B-sarjan pelimuodoksi semifinaaliottelusysteemin, jossa lohkon voittaja kohtaisi toisen lohkon kakkosen. Miesten sarjassa oli peräti kolme lohkoa ja tämän vuoksi miesten sarjassa tämä järjestely oli pakollinen jatkopelien toteuttamiseksi.

Protestien suoran avasi Norja, joka protestoi pelisysteemin poikkeavuutta ECF:n säännöistä. Vastaprotestinsa jätti Hollanti, joka esitti pysymistä joukkuetapaamisessa esitetyssä systeemissä, johon joukkueet olivat asennoituneet. ECF:n hallituksen pikakokouksessa päätettiin pysyä päätuomarin esittämässä systeemissä.

Norjan joukkueen hävittyä Englannille oman semifinaaliottelunsa ja jäätyä näin ulos B-sarjan finaalista, mahdollisesta MM-karsinnasta ja A-sarjaan noususta ei joukkue enää mielenosoituksellisesti ilmestynytkään B-sarjan pronssiotteluun. Tämähän ei tietenkään käynyt heidän vastustajakseen selvinneelle Ranskalle, joka olisi halunnut voittaa pronssiset mitalinsa pelillisillä otteilla peittoamalla Norjan tai kaatua ottelussa "saappaat jalassa". No protestihan tästäkin saatiin aikaiseksi. Tähän mennessä Norjan curlingliitto oli ehtinyt esittää suullisesti uhkauksensa haastaa koko ECF oikeuteen aiheesta. Ranskan protestin myötä ECF:n hallitus laati Norjan liitolle nuhtelun epäurheilijamaisesta käytöksestä ottelun pelaamatta jättämisestä.

Loppuun ei voi oikein muuta kuin todeta ECF:n lainopillisen neuvonantajan Olli Rissanen sanoin: See You in court!