Myyrmäen curlingradan taru lopussa

Teksti: 
Olli Rissanen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Vantaan Myyrmäessä on pelattu curlingia jo yli 20 vuotta! Toiminta alkoi vuonna 1985, kun muutaman Pirkkolassa curlingia kokeilleen vantaalaisen "hullun" lisäksi myös silloinen Myyrmäen Jäähallin toimitusjohtaja Jorma Eskola innostui lajista. Samassa yhteydessä perustettiin Vantaan ylpeys, M-Curling ry! 

Myyrmäen jäähallin ulkotekojään (kaukalo) viereen tehtiin curlingrata, ja pari ensimmäistä vuotta pelattiin taivasalla. Tämän jälkeen radan päälle saatiin "pressuputkilo", joka esti sateen aiheuttamat haitat, mutta jää itsessään oli mitä oli, ja täältä saivat alkunsa mm. kuuluisat "Myyrmäen vinoliu'ut", kun hakilta piti ponnistaa väistäen edessä olleita vesilammikoita. Toinen mieleenjäänyt "rutiini" pelivuoroille tullessa oli kivilaatikoiden auki saaminen. Ulkona olleet vanerilaatikot oli varustettu Abloy-lukoin, ja ne olivat lähes poikkeuksetta jäässä, joten ensimmäiset 15 minuuttia menivät lukkojen avaamiseen lukkosulan ynnä muiden lämmittimien voimalla.

Kun Myyrmäen Jalkapallohalli valmistui vuoden 1992 aikana, curlingrata siirrettiin vanhan jäähallin 2. kerrokseen siellä sijainneelle juoksusuoralle. Radan putkitus ja betonivalu oli jonkinasteinen kokeiluprojekti, joka ei valitettavasti mennyt täysin nappiin putkien mm. mennessä osittain kierolle valutilanteessa. Toinen radan kunnossapidon ja peliolosuhteiden kannalta vaikea tekijä on ollut radan sijainti toisessa kerroksessa.

Kaikesta huolimatta Myyrmäen curlingrata on ollut erittäin tärkeä paikka vantaalaisille ja muillekin pääkaupunkiseudun curlaajille, ja siellä on vietetty lukuisia tunteja ja koettu unohtumattomia hetkiä rakkaan lajimme parissa. Nyt kuitenkin Myyrmäen Urheiluhallit Oy:n hallitus on käsittämättömässä viisaudessaan päättänyt, että curlingradan ylläpito lopetetaan vuoden vaihteessa, ja jääalue siirretään muiden jäälajien käyttöön??! Siis eli, että jääkiekkoilijat ja taitoluistelijat tulevat tuolle viiden metrin levyiselle ja 40 metrin pituiselle radalle, TÄH?! On nähdäkseni täysin selvää, ettei tästä ratkaisusta ole mitään merkittävää hyötyä näille lajeille, mutta sen sijaan se on Iso Menetys Curlingille! Tämäkö on Vantaan kaupungin palvelus lajin harrastajille, erityisesti nuorille, ajankohtana jolloin urheilupaikkarakentamisessa nimenomaan esimerkiksi opetusministeriön toimesta kannustetaan lajien moniarvoisuuteen ja "Kaikille Avoin" -tyyppisiin projekteihin? 

Kommentit

Muistan vielä sen loppukesän päivän, kun Lehtosen Jukka ja Saarelaisen Jakke "höynäsivät" ensimmäistä kertaa tutorleirin paluubussissa kokeilemaan curlingia. Muistan myös sen ekan kerran kun kampesin itseni höynäysten saattelemana sopivasti vapaa-aikaa sisältäneenä lauantaipäivänä muuan 14 yli lähteneeseen M-junaan määränpäänä Myyrmäen jäähalli ja siellä kakkoskerroksessa sijainnut curlingrata. Muistan myös sen ensimmäisen liukuyrityksaen niillä Myyrmäen punertavilla sinivalkeilla kuminauhoilla varustetuilla liukupohjilla, jotka eivät isommin luistaneet - sekin oli ensimmäisellä kertaa liikaa...

Ensimmäinen kerta on tarinoiden mukaan se kaikkein muistettavin ;-)

RIP

 

- JeBa - Curling is my middle name!

- JeBa - "The best guard is second shot." -Russ Howard

Ja tätä nostalgialinjaa jatkaakseni muistan yhden jos toisenkin kerran kun heiteltiin kiviä Myyrmäen piippuhyllyllä ja alakerran kaukalossa pelattiin ringetteä. Lähes painostavan hiljaisuuden keskeltä kuuluu katsomosta yksittäinen huuto joka sittemmin on kuultu useaan kertaan myös curlingin arvokisoissa.

Tsemppiä Walapais Tsemppiä! Jatkakaa harjoituksia ilman curlingkivien rauhoittavaa kolinaa ja kapteenien raivokkaita huutoja. Kotikaupunkini on valitettavasti liittynyt onneksi yhä pienenevään osaan suomalaisia kuntia joissa ei ole curlingrataa.

Onkos kukaan käynyt katsomassa miten muodostelmaluisteljiat treenaa entisellä curlingradalla:)

..vaikkakin melko tuoreahkot, mutta kuitenkin..!

Sain myös ensikosketukseni curlingiin Myrtsin piippuhyllyllä lukion valinnaisella liikuntakurssilla, jolla käytiin kokeilemassa hieman erikoisempia lajeja (curlingin lisäksi ainakin jousiammuntaa ja seinäkiipeilyä), ajankohta aika tarkalleen vuosituhannen vaihteen paikkeilla (ja jos en väärin muista, niin tätä demoa taisi olla vetämässä itse "Pastori" Kauste, olet siis kohdallani suuri vaikuttaja ;).

Liukuharjoitusten jälkeen heiteltiin kiviä kahdessa joukkueessa kohti toista päätyä ja oikean voiman saavuttaminen tuntui äärettömän vaikealta. Tämä ei vielä saanut curlingkipinää sisälläni syttymään, vaan aktiiviharrastaminen alkoi vasta armeijan jälkeen opiskeluaikana seurattuani Suomen menestystä Grindewaldin EM-kisoissa joulukuussa 2002. Kisojen siivittämänä löysin tieni Otaniemen Jyllääjien leiriin ja sieltä 2003 keväältä löytyvät ensimmäiset curlingpelit Myyrmäen sarjassa.

Perustimme Heinonsalon Jussin kanssa Espoo Curling Clubin vuonna 1990. Päätimme asiasta junnu MM-kisojen loppubileissä keväällä Kanadassa. Syksyllä järjestimme pari saunailtaa Otaniemessä. Paikalle kutsuttiin väkeä yliopistolta ja TKK:lta. Talveksi onnistuimme kokoamaan kuusi opiskelijajoukkuetta, jotka opastimme lajin pariin ja jotka pelasivat opiskelijasarjan Myyrmäessä. Mutta mutta! Silloin pelattiin vielä matalassa muoviteltassa, joka oli sisälläkin täynnä lunta. Harjoja tarvittiin siis moneen tarpeeseen. Muistaakseni jo seuraavana vuonna siirryttiin sisälle piippuhyllylle ja opiskelijajoukkueiden määrä kasvoi yhdeksään. Seuraavalla kaudella Paavilaisen Jari otti ECC:n ohjat käsiin ja uusia opiskelijajoukkueita tuli vuosittain.

Syksyllä 94 olimme Uusipaavalniemen Jussin kanssa kahdestaan harjoittelemassa Myyrmäessä EM-kisoja varten, kun radan viereen tuli kaksi pientä poikaa seuraamaan jännää kivijuttua. "Päästääks mekin pelaamaan?" Vastasin, että meillä on treenit kesken, mutta vahtimestarilta voi varata oman vuoron. "Maksaaks se jotain?" Kerroin hinnaksi 150mk/tunti. "Ei meil oo rahaa." Jussi seurasi keskustelua hymyssäsuin vieressä ja päätin vähän säväyttää. Jussi kun oli hyvin tunnettu siitä, että penniäkään ei luovuteta omasta pussista ja kaikki velat peritään tarkkaan. Kaivon lompakostani molemmille pojille 20 markan setelit. Jussi haukkoi happea ja sanoi "Hullu!". Siitä ilmeestä olisin voinut maksaa enemmänkin.

Sekunnin päästä toinen poika sanoi: "Anna lisää!"

Tomi

<Silloin pelattiin vielä matalassa muoviteltassa, joka oli sisälläkin täynnä lunta. Harjoja tarvittiin siis moneen tarpeeseen.>

Ja kun viereisellä tekojäällä soi summeri, saamuivat valot teltasta.

Jakke

Jakke

Tämän muistaa varmaan moni muukin, mutta tarina sinällään on niin hauska että siitä riittää jälkipolvillekin kerrottavaa :)

Elettiin jotain vuosituhannen edeltävää aikaa ja ECC:n sarja pyöri vielä täydellä tohinalla. Opiskelijaporukka Real Vallila otti aktiivisesti osaa tuohon sarjaan ja pelit kulkivat vaihtelevalla menestyksellä. Koskaan ei joukkuetta saanut kuitenkaan harjoittelemaan, kun kuulemma vain lahjoja vailla olevat niin tekivät.

Suuntasimme kuitenkin kulkumme Tukholmaan saakka virkistävälle pelireissulle, missä curlingilla oli myös oma osuutensa mukana. Onnistuimme vielä voittamaan kautta aikain ensimmäisen kansainvälisen pelin, mutta jotenkin ne Ruotsin jäät tuntuivat niin himskatin liukkailta eikä oikein meinattu saada kiviä pysymään pelissä.

Kotimaahan palattuamme peli palaili jälleen uomiinsa ja Myyrmäen jäillä kelloteltiin niitä samoja n. 24 sekunnin luistoja määrämittaisille kuin Sundbybergissäkin. Panimme epäonnistuneet pelisuoritukset pitkälti ensikertalaisten hermoilun piikkiin ja unohdimme koko asian.

Asiaan tuli kuitenkin valaistusta pari vuotta myöhemmin, kun Formula 1:sissä käytiin jälleen taistoa niistä kuuöuisista Ferrarin sivusiivekkeistä, jotka todettiin pitkällisten mittausten jälkeen olevan (muistaakseni) sallitun viiden millimetrin "toleranssissa". Niinpä tuo kyseinen raja-arvoa esittävä sana esiintyi julkisuudessa kohtalaisen paljon tuohon aikaan. Tätä hitti-ilmaisua pääsi käyttämään myös muuan jo edesmennyt Myyrmäen hallin työntekijä, joka kausien välissä suoritetun ratojen mittauksen ja n. pesän verran eli 1 m 80 cm liian pitkäksi todetun tuloksen myötä tyytyi vain tokaisemaan: "No, oli se toleranssissa..."

Ruotsissa taisi olla toisenlainen toleranssikäsitys.

 

RIP myös Kallion Olli

- JeBa - Curling is my middle name!

- JeBa - "The best guard is second shot." -Russ Howard