Heittotekniikan harjoitteita

Teksti: 
Jermu Pöllänen & Jari Laukkanen
Kuvaaja: 
-
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Heittotekniikan perusteiden opiskelun jälkeen on aika siirtyä eteenpäin yksityiskohtaisempiin harjoitteisiin, joissa keskitytään yhteen heiton osa-alueeseen kerrallaan. Erikseen harjoiteltuna yksittäisten osa-alueiden oppiminen on tehokasta ja parantunut tekniikka on helppo hyödyntää kokonaisen heittosuorituksen osana.

Tasapaino

Yleisin puute aloittelevan pelaajan heitossa on heikko tasapaino liu'un aikana. Horjuvan ja epätasapainoisen liu'un myötä heittotarkkuus pienenee, kun pelkkään pystyssä pysymiseen kuluu voimia ja aivokapasiteettia liu'un aikana. Useimmiten heikkoa tasapainoa pyritään korjaamaan siten, että heittäjä nojaa liukuessaan liikaa harjaansa, kiveen tai molempiin. Olettaen että heittäjä pitää kiveään oikeaoppisesti suoraan liukujalkansa etupuolella, jää virheistä jäljelle ainoastaan sivuttaissuuntainen nojaus harjaan.

Paras tapa opetella eroon liiallisesta harjaan nojaamisesta on jättää harja rohkeasti pois kädestä heittoharjoitteen ajaksi. Tätä ennen on kuitenkin syytä tarkistaa oikea liukuasento "kuivaharjoituksena" ennen jäälle siirtymistä. Harjoitetta voi tehostaa entisestään jättämällä myös kivi pois suorituksesta, jolloin mahdolliset tasapainoavusteet on kaikki poistettu.

Liuku ilman kiveä ja harjaa on eräs tärkeimmistä tekniikkaharjoitteista aloittelevilla pelaajilla. Harjoite on myös kokeneempien pelaajien suosiossa hyvänä perusharjoitteena ja etenkin alkukaudesta oikean liukutekniikan sekä -asennon palauttamiseksi mieleen.

Perustapauksessa liukua ilman harjaa voidaan harjoitella suuntaamalla kivessä normaalisti kiinni oleva käsi oikean heittotekniikan mukaisesti suoraksi osoittamaan eteenpäin ja harjassa normaalisti kiinni oleva käsi suoraan sivulle tasapainottamaan liukua hieman. Tämän sujuessa harjoitetta voidaan vaikeuttaa ojentamalla molemmat kädet suoraksi eteenpäin kämmenet vastakkain. Edelleen vaikeutta lisää, jos kädet ristitään liu'un ajaksi selän taakse. Viimeisessä harjoitteessa kannattaa olla kuitenkin tarkkana, sillä kaaduttaessa kädet on hitaampaa siirtää selän takaa vastaanottamaan törmäystä jäähän kuin suoraan eteenpäin ojennettuna.

Liuku ilman kiveä ja harjaa

Lopulta, kun liukuasento on saatu hiottua tasapainoiseksi eikä horjumista esiinny, voidaan vielä kokeilla liukua ilman kiveä ja harjaa silmät suljettuina. Ilman näköaistimusta muut aistit terävöityvät ja tasapainoisen liukuasennon löydyttyä voi tunnistaa liukuessa jalkapohjasta itselleen ominaiset painopisteet. Optimaaliseen liukuasentoon pääsevät vain harvat, ja sitäkin harvemmat mitä suuremmalla iällä lajiharrastus on aloitettu. Tästä syystä jokaisen on löydettävä omalle keholleen sopiva tasapainoinen liukuasento, joka mahdollistaa tarkat heitot pelitilanteessa.

Suunta

Tasapainoisen liukuasennon löydyttyä on syytä kiinnittää huomiota heiton suunnan harjoitteisiin. Ensimmäinen heiton suuntaukseen vaikuttava tekijä on ponnistusjalan asettaminen hakille liu'un suuntaisesti. Tällöin ponnistus tapahtuu ponnistavan jalan suhteen suoraan eteenpäin. Oikein suunnattu alkuasento ja ennen varsinaista ponnistusta heiton linjalle tuotu liukujalka pitävät huolta siitä että liuku suuntautuu kohti merkkiä. Liuku suoraan heiton linjaa pitkin mahdollistaa sivuttaissuunnassa tarkan heiton kun kivi irrotetaan suoraan liu'un suuntaisesti. Ilman tarkkaa liukusuuntaa on heitosta lähes mahdoton saada tarkkaa ja siinäkin harvinaisessa tapauksessa, että irrotus suuntautuu liukuun nähden sopivasti sivuun, kapteenin on erittäin vaikea määritellä heiton suuntaa ja sitä myötä mahdollisia harjauskomentoja.

Yleisesti heiton suuntaa voidaan harjoittaa siten, että merkin näyttäjä on vain muutaman metrin pelilinjan takana näyttämässä merkkiä, jolloin merkin näyttäjä näkee heittäjän tekemät virheet selvemmin kuin radan toisesta päästä katsottuna. Mitä kokeneempi merkin näyttäjä on, sitä tarkempaa palautetta heittäjä yleensä häneltä saa ja näin harjoittelu voidaan keskittää tarkemmin olennaisiin yksityiskohtiin.

Heiton suuntauksen harjoittelu "lyhyellä merkillä"

Aina ei kuitenkaan voida harjoitella kokeneen valmentajan/pelaajan ohjauksessa, jolloin on keksittävä erilaisia harjoitteita. Eräs hyvä tapa on harjoitella heiton suuntaa liukumalla kiven kanssa jäälle asetetusta "portista". Portilla tässä tapauksessa tarkoitetaan jäälle esteeksi rinnakkain asetettuja kiviä tai harjoituskartioita. Esteiden väliin kannattaa aluksi jättää reilu kiven mentävä aukko, jota taitojen harjaannuttua ryhdytään pienentämään. Portti asetetaan aluksi juuri ennen pelilinjaa ja irrotusharjoitteessa voidaan toinen portti asettaa samalle heittolinjalle vielä n. metri pelilinjan jälkeen.

Tämän harjoitteen hyvä puoli on siinä, että palaute suorituksesta tulee heittäjälle heti ja suodattamattomana. Virheen sattuessa heittäjä joutuu asettelemaan portit takaisin paikoilleen seuraavaa heittäjää varten, joten motivaatio onnistuneeseen suoritteeseen on pelitilanteen tapaisesti vahvasti läsnä.

Liuku portista voidaan helposti yhdistää tasapainoharjoitteeseen pienentämällä portin kokoa entisestään ja liukumalla portista ilman kiveä ja harjaa. Tällöin heittäjän liuku suuntautuu suoraan ponnistuksen suuntaan, kun kiveen ja harjaan nojaamisesta tulevat mahdolliset sivuttaisvoimat eivät vaikuta liu'un suuntaan.

Liu'un suuntaamista voidaan myös harjoitella ponnistamalla ja liukumalla   harjan kanssa (tai ilman) asettamalla jäälle hoglinjalle esimerkiksi hanska ja yrittämällä osua liukujalalla siihen.

Kun liuku on saatu suunnattua heittopäässä tarkaksi, voidaan vielä harjoitella heiton suuntaa määrämittaisilla nojaheitoilla toiseen päähän asetettujen esteiden eteen. Tällöin hyvin suunnatun liu'un jälkeen heiton suuntaan vaikuttavat suuresti myös onnistunut irrotus ja heiton seuranta.

Tähän artikkeliin on koottu Valmentaja 2 -kurssin materiaalia heittoharjoitusten tekemiseen. Artikkelin on liitolle kirjoittanut Jermu Pöllänen kanadalaisia lähteitä hyödyntäen, tarinaa muokkaili Jari Laukkanen. Seuraavassa numerossa käsittelyssä heiton voimaharjoitteet sekä videon hyödyntäminen harjoittelussa.