Turnausmäärä kasvussa - timantit puuttuvat

Teksti: 
Riku Harjula
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Curling elää maassamme yhä viime olympialaisten menestyksen jälkimainingeissa, ainakin jos kehitystä mitataan jäsenmäärien, eri sarjoissa pelaavien joukkueiden tai avoimien turnausten määrällä. Jos Suomen mestaruuden ratkaissut turnaus tai nyt myöhemmin sarja jätetään toisten pohdittaviksi, niin kylmässä pohjolassamme totuttiin jo pitkään siihen, että ainut vuodesta toiseen toistuva turnaus oli perinteikäs Finnish Bonspiel Hyvinkäällä. Myöhemmin sen rinnalle saatiin toinenkin nykyisin jo perinteeksi muodostunut turnaus eli kauden aloittava Bonspiel-henkinen Country Curling Loimaalla. Myyrmäki Cupinkin kuoppajaisia vietettiin jo vuosituhannen vaihteeseen tähyiltäessä.

Tässä tilanteessa ehdittiin tahkota taas jo liki vuosikymmen hyvinkin vakiintuneella kilpailukalenterilla; kauden aloitti Country Curling, joka keräsi reilun tusinan innostunutta joukkuetta tapaamaan ystäviä raskaan kesän jälkeen, myöhemmin talvella ratkaistiin Suomen mestaruus sekä lohdutusmestaruus cupin merkeissä ja viimein kesän kynnyksellä kokoonnuttiin Hyvinkäälle muutaman kymmenen joukkueen voimin nauttimaan lajista, ystävistä ja milloin mistäkin.

Vasta aivan viime vuosina kalenteriin on saatu vihdoin syytä raivata lisätilaa uusille turnauksille, kuten Mixed SM, Leppävirran kesäturnaus ja uusimpana Kangasniemen syksyinen koitos. Kehitys on hienoa ja tietysti ymmärrettävääkin harrastajamäärien kasvaessa, mutta ennen kaikkea uusien seurojen ja seura-aktiivien ansiota! Tänä vuonna pelatut turnaukset ovat olleet aivan täynnä, joten kysyntää ja innostusta turnauksiin kyllä löytyy ja uusillekin olisi varmasti tilausta.

Kaikessa tässä kasvun huumassa ihmetyttää, ettei maahamme ole silti mahtunut edelleenkään edes sitä yhtä oikeasti kovatasoista turnausta, joka keräisi paitsi katsojia, niin myös parhaita joukkueita yhteen naapurimaita myöten. Vuosi toisensa perään. Ideahan on kuitenkin elänyt jo vuosikausia ja jossain vaiheessa sen maamme ensimmäisen ja ainoan oikean curlinghallin valmistuessa tällaisen turnauksen piti olla itsestäänselvyys. Tällä hetkellä tuntuu, että nuo varmat suunnitelmat haudattiin samaan lokeroon sen Oulunkylän perustuksiin valetun vasaran kanssa. (Sen joka törröttää keskellä juuri sitä rataa jolla pelaat.)

Maahamme ei välttämättä montaa tämänkaltaista huipputurnausta mahdu, mutta se ensimmäinen varmasti paitsi muodostuisi upeaksi ikkunaksi lajimme pariin niin myös nousisi harrastajien keskuudessa nopeasti kulttiasemaan. Rahapalkinnot houkuttelisivat kovia pelimiehiä, mutta rahoitus uupuu. Miksi idea sitten "kahdesta samanaikaisesta" turnauksesta haudattiin? Varataan halli, jossa on myös katsomotilaa, järjestetään bonspiel, mutta joka kolmas kierros pelataan erillistä kutsuturnausta, jossa nähtäisiin Pohjoismaiden parhaat joukkueet. Kutsuturnaukseen osallistuisi noin 8 joukkuetta, joiden turnausmaksuilla rahoitettaisiin heidän palkintonsa. Saman viikonlopun Bonspielillä taas pyrittäisiin kattamaan turnauksen järjestelykustannukset jääaikoineen. Bonspieliin osallistuvat noin 16 joukkuetta saisivat ilmaisen pääsylipun katsomoon ja pelata upeilla jäillä aina silloin kun isot pojat huilivat. Hyvällä lobbauksella turnauksen luulisi kiinnostavan myös mediaa. Enää puuttuu se joku, joka saisi tämän kaiken aikaan - vielä mielellään joka vuosi.

Kaikenkaikkiaan tilanne on siis parantunut jo huimasti ja nähdyn kaltainen kehitys varmasti luo lajille tarpeeksi laajaa pohjaa, joka ruokkii mm. turnausmäärien kasvua myös tulevina vuosina. Sitä paitsi aina saa samalla toivoa sen yhden timantinkin syntymistä. Samalla siis kun joukoittain nautimme näistä jo olemassa olevista turnauksistamme... ja milloin mistäkin!