Mitä nyt pitäisi heittää?

Teksti: 
Jari Laukkanen
Kuvaaja: 
-
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Jokaisen kipparin mielessä pyörii sama kysymys aina omalla heittovuorolla: mitä nyt pitäisi heittää? Siihen ei tämä artikkeli suoraa vastausta tietenkään voi antaa, mutta suuntaviivoja ratkaisun tekemiseksi kyllä. Paneudun seuraavassa yksittäisen heiton valintaan ja sitä ohjaaviin tekijöihin.

Kuten tunnettua on, heiton valinta ei ole sama asia kuin taktiikka. Toki aina pitäisi pyrkiä noudattamaan ennalta laadittua taktiikkaa niin pitkälle kuin mahdollista. Taktiikka rakentuu pelistrategiasta ja heitot perustuvat luotuun taktiikkaan. Vastustaja tosin sotkee usein tuota taktiikkaa niin paljon kuin ehtii.

Miten siis tehdä oikea valinta? Yksittäisen heiton valintaan vaikuttavat oman taktiikan lisäksi seuraavat kuusi asiaa, joita kipparin ja koko joukkueen tulee miettiä ennen päätöstä. Ne ovat:

1. Kummalla on viimeinen kivi?
2. Mikä pää on menossa?
3. Paljonko peli on?
4. Millainen jää ja kivet ovat?
5. Kuinka hyviä heittäjiä oman joukkueen pelaajat ovat?
6. Kuinka hyviä heittäjiä vastustajat ovat?

Viimeinen kivi

Useimmiten heittovalintaa ohjaa se seikka, onko itsellä viimeinen kivi kyseisessä päässä vai ei. Jos joukkueella on viimeinen kivi, yleisesti pyrkimys on saada päästä kaksi pistettä tai enemmän. Jos siihen ei ole mahdollisuutta, niin toissijaisesti pyritään nollaamaan pää ja saamaan viimeisen kiven etu jäämään omalla joukkueella. Näin voidaan taas yrittää useampaa pistettä seuraavassa päässä. Ilman viimeistä kiveä taas pyritään useimmiten varastamaan yksi piste (tai enemmän) tai ainakin pakottamaan vastustaja ottamaan vain yksi piste ja luovuttamaan viimeisen kiven etu "halvalla" omalle joukkueelle.

Yleisesti kannattaa pyrkiä pitämään keskusta auki, jotta viimeisellä kivellä olisi helpompi ottaa se kaivattu toinen piste tai pakkotilanteessa saada edes yksi piste eikä vastustaja näin pääsisi varastamaan pistettä. Jos keskusta on tukossa, riski varastuksen antamiseen kasvaa, koska silloin vastustajalla on kiviä, joita pääsee kiertämään ja viimeisen heiton heittäminen voi olla vaikeaa. Viimeinen kivi ei ole etu, jos sitä ei voi hyödyntää koska edessä on hankalan paljon kiviä.

Ilman viimeistä kiveä taas keskellä olevat suojakivet ovat etu, koska niiden taakse saadut kivet ovat paremmassa paikassa ajatellen mahdollista varastusta. Nämä eivät siis ainoastaan estä vastustajaa saamasta lisäpisteitä vaan edesauttavat varastusta.

Pää

Pelitaktiikka sanelee, haluatteko pelata varman päälle vai agressiivisesti missäkin kohtaa pelissä. Jotkut haluavat pelata varman päälle pelin alussa ja heittää puolustavia heittoja (poistoja) kunnes jääolosuhteet ja vastustajan pelitaktiikka ovat selvillä. Avointa peliä pelaamalla välttää todennäköisemmin katastrofit pelin alkupäissä ja näin "säilyy" mukana pelissä, vaikka oma peli ei vielä ihan uomissaan olisikaan.

Pelin keskivaiheilla monet yrittävät päästä tulostaululla niskan päälle. Silloin voi olla aiheellista siirtyä hyökkäävämpään peliin. Tavoitteena voi olla repäistä johto, jota sitten puolustetaan viimeisissä päissä. Silloin pitää heittojen onnistua, sillä agressiivinen peli antaa aina myös mahdollisuuksia vastustajalle. Jos yrittää hyökkääviä, vaikeampia heittoja eikä onnistu siinä, voi vastustaja repäistäkin itsensä johtoasemaan ja loppupelistä tulee entistä vaikeampi.

Viimeisissä päissä tarkoituksena on joko pitää saavutetut asemat (=johtoasema) tai yrittää ottaa kiinni ja ohittaa johdossa oleva vastustaja.

Tilanne

Pelin kulloinenkin tilanne auttaa päättämään, millaista heittoa lähdetään yrittämään. Tasaisessa pelissä (ero joukkueilla 1 tai 2 pistettä) pitäisi pyrkiä noudattamaan peliin tehtyä suunnitelmaa, pelitaktiikkaa. Ei ole syytä lähteä riskeeraamaan liikaa ellei olla aivan pelin viimeisessä kolmessa päässä.

Jos joukkue on kuitenkin enemmän häviöllä, on syytä pelata agressiivisemmin. Se tarkoittaa heittovalinnoissa suojia, kiertoja ja heittämistä kiinni vastustajan kiviin. Jos vastustaja heittää pesään, voit unohtaa sen toistaiseksi ja heittää kulmasuojan. Pesässä olevasta kivestä voitte huolehtia sitten myöhemmin jollakin vaikeammalla heitolla. Kulmasuoja antaa teille mahdollisuuden kiertoon ja näin saamaan suojan taakse esim. kakkoskiven. Kiinni heittäminenkään ei ole huono ratkaisu: onnistunut jäädytys ja vastustajan on vaikea saada sitä ulos pesästä. Mitä enemmän kiviä on pelissä, sitä enemmän on mahdollisuuksia hyödyntää niitä.

Kiinniheitto takapesässä olevaan kiveen on riskiltään pienin, epäonnistuneenkin heiton jälkeen takapesässä olevat kivet eivät haittaa viimeistä määrämittaista vaan päinvastoin voivat olla avuksi. Etupesäkiviinkin voi laittaa nojan ja näin vaikeuttaa vastustajan poistoja. Toki nojien pitää onnistua jossakin kohtaa, muuten vastustaja poistaa teidän kivenne ja viimeisellä voi olla hankaluuksia. Silloin epäonnistuminen johtaa helposti aikaisiin kättelyihin.

Jos tulostaululla on oman joukkueen selkeä johtoasema, perusperiaate on pitää mahdollisimman vähän kiviä pelissä ja kenttä avoimena. Jos joukkue onnistuu tässä, epäonnistuminen viimeisillä kivillä ei silloin johda suureen katastrofiin. Näin pelaamalla vastustajan on vaikea kuroa kiinni johtoasemaa.

Puhtaana pitämisessäkin on omat riskinsä: on helppo jättää omia kiviä eteen poistettaessa vastustajan suojia. Ne ovat lähes yhtä hyviä apukiviä vastustajalle kuin heidän omat kivensäkin. Puhdasta pelatessa pitää myös ajatella jäljellä olevien päiden määrää. Pelistä tulee tuskaisen pitkä, jos alkaa esim. viidennestä päästä lähtien vain pelaamaan puhdasta ja poistamaan kaikkia kiviä pelistä. Aika hyvin pitää poistojen olla hallussa, jos puoli peliä aikoo poistaa jättämättä omia peliin. Tästä syystä pitää miettiä tarkoin esim. ykkösheittäjän kivien läpiheittoja; milloin oma joukkue voi niitä heittää.

Jää

Jäällä ja kivilläkin on vaikutusta heiton valintaan. Tietynlaiset jääolosuhteet suosivat tietynlaisia heittoja ja se on heitonvalinnassa huomioitava. Esimerkiksi suoralla jäällä kiertäminen on vaikeaa. Useasti kiertoyritykset jäävät silloin kokonaan näkyviin ja antavat vastustajalle mahdollisuuden 'hit and rollilla' päästä suojan taakse. Silloin on parempi pelata tökkispeliä: heitetään kiviä pesän eteen ja tökitään niitä sisään seuraavilla heitoilla. Tökkis on suoralla jäällä helpompi, koska kivet eivät kierrä niin paljoa joten niiden ohjaaminen harjaamalla on helpompaa. Kovalla harjalla kivet tulevat vieläkin suorempaan ja ennakon ottaminen tökkäykseen on helpompaa kuin nousevalla jäällä.

Nousevan jään heittoja taas ovat kierrot ja levitykset sekä rauhalliset poistot suojan takaa. Silloin hyvällä ja oikeaaikaisella harjauksella pystyy vaikeampiinkin heittoihin. Nousevalla jäällä myös kova poisto yhdistettynä agressiiviseen peliin tuottaa isoja päitä.

Joskus jää on toiselta puolelta rataa nouseva ja toiselta puolelta suorempi. Sekin auttaa valinnassa, sillä suoralla puolella rataa kiertäminen on hankalaa. Nouseva puoli voi olla tukossa suojakivien takia ja näin on pakko käyttää suoralla puolella esim. tökkäystä. Tällaisella radalla kannattaa pelata määrämittaista nousevalla puolelta ja esim. poistoa suoremmalla puolella, jos mahdollista.

Luistokin merkitsee heiton valinnassa, sillä hyvin luistavalla radalla on todennäköisesti helpompi heittää määrämittaista kuin heikosti luistavalla jäällä. Toisaalta poisto on usein turvallisempi vaihtoehto, jos luisto radalla on nihkeän heikko. Heikosti luistava rata ei juuri suosi määrämittaispeliä ja agressiivista pelaamista vaan soveltuu paremmin poistoille.

Lisäksi pelin edetessä pitää heiton valinnassa huomioida jään muutokset pelin aikana. Alkupelin nihkeys ei suosi määrämittaisia, eikä pelin lopussa peblin liiallinen kuluminenkaan. Olosuhdemuutokset ovat vielä useimmiten paikkakohtaisia eli keskeltä pebli on kulunut lähes loppuun, mutta reunassa luisto on vähäisemmästä kulumisesta johtuen vielä hyvä. Tämä tulee ottaa myös huomioon heittoa valittaessa.

Jään ohella myös kivet voivat asettaa rajoituksia heitoille. Jos kivi on suora, sillä ei kannata yrittää kiertää vaan valita esim. poistoheitto, jos mahdollista. Tai jos joukkueella on joku oikein nouseva kivi, sitä kannattaa yrittää hyödyntää agressiivisella hyökkäysheitolla kuten kierrolla.

Oman joukkueen taidot

Kun kippari valitsee sopivaa heittoa, on hänen huomioitava joukkueensa heittäjien heittotaidot. Kuinka hyvin pelaaja osuu merkkiin heittäessään ja kuinka hyvin voima on hallinnassa. Kapteeni useimmiten tietää joukkueensa taidot hyvin. Esimerkiksi jos jollakin on ongelmia merkkiin heittämisessä, niin määrämittainen voi olla joukkueen kannalta vähemmän vahinkoa tuottava heitto kuin poisto, jossa merkistä ohi heittäminen antaisi vastustajalle liikaa etua. Toisaalta, jos kaverin määrämittaiset painuvat esim. aina takapesään antaen vastustajalle hyvät nojapaikat, saattaa silloin hyvä valinta olla heittää poisto.

Vastustajan taidot

Vastustajan joukkueessa saattaa myös olla heikkouksia, joita voi hyödyntää omissa heittovalinnoissaan. Jos vastapuolen kaveri heittää aina hivenen ulos, voi olla hyvä idea kiertää ulkopuolelta suojakiven taakse ja jättää jopa vähän kiveä näkymään suojan takaa. Se saattaa houkutella vastustajan yrittämään poistoa perässä ja mahdollisesti ulosheitto ei osu lainkaan, ei suojaan eikä kiertokiveen. Poistoissa epävarmaa vastustajaa kannattaa yrittää pakottaa poistamaan, jos omalla heittovalinnalla pystyy niin tekemään. Samoin määrämittaisissa epävarmaa vastustajaa voi pakottaa kiertoheittoihin.

Näitä edellä mainittua kuutta asiaa puntaroimalla jokaisella omalla vuorolla on mahdollista valita oikea heitto. Mahdollista on toki valita vääräkin heitto, mutta valinnan perustelu ainakin helpottuu, kun on asioita, joihin vedota. Enää ei sitten tarvitse kuin osata heittää mitä on pyydetty. Helpommin sanottu kuin tehty.