SM-sarja 2006-2007

Teksti: 
Jermu Pöllänen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Kauden 2006-2007 taistelu Suomen mestaruudesta saavutti päätöksensä Lohjan Kisakalliossa järjestetyssä turnauksessa. Miesten mestaruus meni odotettuun osoitteeseen ja naisilla lopullinen ratkaisu siirtyi tulevaan, kun neljän pelatun turnauksen jälkeenkään kaksi kärkijoukkuetta eivät saaneet keskinäistä paremmuuttaan selville.

Miesten SM-sarjassa näennäisen tiukkaa

Suomen mestaruussarja pyörähti toden teolla käyntiin miesten osalta vasta heti vuodenvaihteen jälkeen. Vuoden kaksi ensimmäistä viikonloppua saattoivat SM-sarjan yhdessä hujauksessa jo puolivälin krouviin saakka. Ensimmäinen osakilpailu järjestettiin Suomen urheiluopistolla Vierumäellä loistavissa olosuhteissa ja piikkipaikalle kiilasi täysin odotetusti Markku Uusipaavalniemen joukkue tappiottomalla pelillä. Toinen osakilpailu järjestettiin eksoottisessa osoitteessa Leppävirran Vesileppiksessä. Leppävirralla peliolosuhteet olivat hieman haastavammat, etenkin perjantaina kun suolat puskivat pintaan jäädytysten jäljiltä. Viikonlopun mittaan jäiden pelattavuus parani koko ajan ja ikäväksemme vasta sunnuntaina lähdön koittaessa jäät olivat parhaimmillaan.

Alkusarjan puoliväli saavutettiin Leppävirran turnauksen lauantain aamukierroksen jälkeen, kun kaikki joukkueet olivat kohdanneet toisensa kertaalleen. Piikkipaikkaa piti edelleen hallussaan Markku Uusipaavalniemen joukkue pelkkiä voittoja plakkarissaan. Jaetulla toisella sijalla majailivat Tomi Rantamäen ja Aku Kausteen joukkueet kahden voiton päässä Uusipaavalniemestä.

Taistelu miesten mestaruudesta pysyi näennäisen tiukkana aina viimeiseen turnaukseen saakka. Tilanteeseen ajauduttiin, kun Vierumäellä järjestetyssä kolmannessa osakilpailussa Uusipaavalniemen joukkue koki yllättäen kolme tappiota viidessä ottelussa. Heikkoihin esityksiin vaikutti varmasti Kalle Kiiskisen poissaolo sairastelun vuoksi, mutta myös maajoukkuekapteenin otteissa paistoi selvä harjoittelemattomuus - liekö vaalityö vaatinut veronsa?

Epävarmojen otteiden myötä joukkue teki oman elämänsä vaikeaksi ja lähti viimeiseen osakilpailuun ainoastaan yhden voiton Aku Kausteen ja Tomi Rantamäen joukkueita edellä. Uusipaavalniemen onneksi myös ennakkoon pahin kilpailija, Rantamäen joukkue, taapersi kolmannessa osakilpailussa pahoin eikä saanut käytettyä hyväkseen hallitsevan mestarin heikosta vireestä johtuneita pistemenetyksiä. Samanaikaisesti Aku Kauste nousi mukaan mestaruustaistoon esittäen loistavia otteita joukkueellaan, joka pääsi mukaan SM-sarjaan edelliskauden 1-divisioonan mestaruutensa ansiosta. Neljäntenä ylempään jatkosarjaan kampesi lopulta Joensuun joukkue kipparinsa Pekka Vaittisen loistovireen myötä. Joensuulaiset joutuivat taistelemaan jatkopaikkansa eteen tosissaan, sillä joukkue oli alkusarjan ensimmäisen kierroksen jälkeen vielä toiseksi viimeisenä!

Viimeiseen osakilpailuun Uusipaavalniemen joukkue marssi jäälle ykköskokoonpanossaan ja nappasi vastustamattomasti mestaruuden voittaen kaikki ratkaisupelit. Mestaruus ratkesi ennen aikojaan jo lauantai-iltana Kausteen ja Rantamäen joukkueiden pelatessa sopivasti ristiin. Näin ollen sunnuntaina taisteltiin ainoastaan himmeämmistä mitaleista ja pronssimitalin karattua Vaittisen joensuulaisjoukkueelta jäi viimeinen pelikierros kokonaan pelaamatta heidän luovuttaessaan Kausteen joukkueelle. Samoin Uusipaavalniemen joukkue luovutti Rantamäelle täysin merkityksettömäksi jääneen ottelun. Hopeamitalin lopullinen kohtalo siis sinetöityi ei-urheilullisin perustein Vaittisen luovuttaessa ottelunsa Kaustetta vastaan. Sarjan mittaan Kausteen joukkue päihitti Rantamäen kolmesti häviten ainoastaan kerran, joten tässä valossa hopeamitalit matkaavat oikeaan osoitteeseen. Tulevina kausina saattaa kuitenkin tulla eteen edellä mainittua tukalampia tilanteita, joissa esimerkiksi useammin keskinäiset ottelut voittanut joukkue voi hävitä mitalisijansa viimeisen kierroksen luovutuksen vuoksi. Tässäpä tuoreeltaan nimetylle kilpailuvaliokunnalle hieman lisää miettimisen aihetta.

Ykkösdivisioonan mestaruuteen ylsi täysin odotetusti Riku Harjulan joukkue. Sarjassa nähtiin muutama mielenkiintoinen uusi joukkue, jotka kaikki esiintyivät edukseen napsien voittoja aina silloin tällöin. Kuluvan kauden miesten SM-sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta ja 1-divisioonassa peräti kymmenen.

Mielenkiintoista nähdä minkälaiseen sarjamuotoon päädytään ensi kaudella jos, ja toivottavasti kun, joukkuemäärät vielä tästä kasvavat!

Naisten mestaruus kahden kauppa

Naisten mestaruussarjassa kävi hyvin aikaisessa vaiheessa selväksi se, että mestaruus ratkottaisiin kahden edellisen kauden mestareiden välillä. Katja Kiiskisen nuori hyvinkääläisjoukkue yritti parhaimpansa mukaan kammeta Anne Malmin kokenutta hyvinkääläisjoukkuetta valtaistuimelta ja napata kahden vuoden takaisen kauden tapaan mestaruuden itselleen. Joukkue taistelikin hienosti, vaikka vaihto-opiskelu vei kapteenin ulkomaille yhden osakilpailun ajaksi. Viimeiseen osakilpailuun Kisakallioon lähdettiin tilanteessa, jossa Malmin joukkue johti sarjaa kahden voiton turvin. Kiiskisellä oli kuitenkin yhden rästiottelun myötä mahdollisuus kaventaa heti turnauksen aluksi eroa yhteen voittoon, jonka se käyttikin hyväkseen.

Edellä mainittujen lisäksi ylempään jatkosarjaan ja näin ollen mitalitaistoon selvitti tiensä Ellen Vogtin joukkue Helsingistä kolme voittoa johtavaa Malmia heikommalla saldolla, ja yhden voiton heitä heikompana vasta ensimmäistä kautta SM-sarjatasolla pelannut yllättäjäjoukkue Lotta Norrin kipparoimana. Viimeisen turnauksen aikana ei muutamasta tiukasta ottelusta huolimatta nähty yllätyksiä ja näin ratkaisu venyi viimeiselle pelikierrokselle Kiiskisen ja Malmin kohdatessa. Kauden aiempien otteluiden tapaan nuoruus oli jälleen valttia ja Kiiskinen voitti elintärkeän ottelun Malmia vastaan nousten näin tasapisteisiin Malmin kanssa ja siirtäen mestaruustaiston uusintaan, joka pelataan paras viidestä -systeemillä. Lopullinen ratkaisu nähdään siis myöhemmin kevään kuluessa, kun joukkueet kohtaavat keskinäisessä ottelusarjassa, jossa ensimmäisenä kolmeen voittoon yltänyt joukkue voittaa mestaruuden ja saavuttaa edustusoikeuden syksyn EM-kilpailuihin Füsseniin. Kolmanneksi sarjassa sijoittui Ellen Vogtin joukkue.

Yhteenveto

Kauden aikana nähtiin useita pieniä yllätyksiä, mutta lopputulokset olivat kuitenkin odotetunlaiset. Pitkä sarjamuotoinen järjestelmä tuo esiin keskimääräiset erot joukkueiden välillä hyvin, eikä yksittäinen yllätystulos pääse vaikuttamaan joukkueen sijoitukseen suuremmalti. Järjestelmän ainoa heikko puoli näyttäisi olevan viimeisen turnauksen osittainen lässähtäminen mestaruuden ratkettua jo ennen viimeistä ottelukierrosta. Nytkin sunnuntaille aiottu Urheiluruudun lyhyt raportti peruttiin Markun joukkueen varmistettua mestaruuden jo lauantai-iltana. Myös monet lehtitoimittajat joutuivat pettymään saavuttuaan paikalle sunnuntaina vain huomatakseen että lajimme keulakuva Markku Uusipaavalniemi ei ollut kuvauksia ja haastatteluja varten edes aamukierroksella läsnä.

Olosuhteet olivat läpi kauden joukkueille tasapuoliset. Vierumäeltä olemme vuosien varrella jo tottuneet odottamaan huippuolosuhteita, mutta Leppävirta ja Kisakallio ensikertalaisina suoriutuivat urakoistaan kiitettävin arvosanoin. Etenkin Kisakalliossa jäiden tekoon oli satsattu aikaa sekä vaivaa, ja saimme yllättyä positiivisesti varsin liukkaista jäistä. Liukkaushan on tietysti vain yksi ominaisuus curlingjäässä, sillä huippujäältä vaaditaan vielä suurempia nousuja kuin mitä Kisakallion jäillä nähtiin.

Kauden yllättäjät olivat mielestäni Aku Kausteen joukkue miesten sarjassa ja Lotta Norri naisten sarjassa. Kausteen joukkueessahan pelasivat ikäänsä nähden vallan kokeneet pelimiehet ja joukkue klaarasi viime kaudella 1-divisioonan voiton vakuuttavasti, joten mistään varsinaisesta jättiyllätyksestä ei ollut kyse. Hienosta pelivireestä saatiin lisäksi osviittaa Kausteen joukkueen voittaessa ensimmäistä kertaa järjestetyn kaksiosaisen Baltic Cupin. Lotta Norrin joukkue sen sijaan tuli kuin "puun takaa" ensikertalaisena SM-sarjaan ja esitti hienoja otteita läpi kauden edeten aina mitalikantaan saakka. Aivan mitaleille ei puristus tällä kertaa riittänyt ja ensi vuonna on yllätysmomenttikin jo käytetty, eli nähtäväksi jää minkälaiseksi joukkueen ensi kauden menestys muodostuu.

Ennakkoon ajateltua heikommin menestyivät Tomi Rantamäen ja Jussi Uusipaavalniemen joukkueet miehissä sekä Mimmi Koivulan ja Tuire Aution joukkueet naisissa. Naisten joukkueiden puolustukseksi täytyy todeta että hienoisen alavireen aiheutti oikeastaan vain Lotta Norrin joukkueen yllättävä sijoitus näiden joukkueiden edelle, joten mistään varsinaisesta epäonnistumisesta ei voitane puhua. Jussi Uusipaavalniemen joukkue nousu SM-sarjaan täydellisen karsintaturnauksen jälkeen, joten joukkueelta oli syytä odottaa mitalitaisteluun venymistä. Tiukassa sarjassa se jäi kuitenkin niukasti mitalipelien ulkopuolelle, valtaosin joensuulaisten hurmoshenkisen kolmannen osaturnauksen myötä. Myös kahden viime vuoden hopeamitalistijoukkue Tomi Rantamäen komennuksessa alisuoritti sarjassa hienoisesti. Otteiden varmuus ei ollut parantunut edelliskausista riittävän paljon haastaakseen Markku Uusipaavalniemen joukkueen mestaruustaistossa tosissaan. Osasyynsä tässäkin oli Aku Kausteen joukkueen loistokkailla peliesityksillä, etenkin juuri Rantamäen joukkuetta vastaan. Loppujen lopuksi pääsemme siis päätelmään, että tämän kauden SM-sarjassa ei oikeastaan varsinaisia epäonnistumisia nähty - nähtiin vain muiden onnistumisista johtuneita voimasuhteiden muutoksia!

Kaiken kaikkiaan miesten kilpailu Suomen curlingin huipulla näyttäisi tiukentuneen muutaman viimeisen kauden aikana. Ehdoton kärkijoukkueemme Markku Uusipaavalniemen johdolla on edelleen omassa kastissaan, mutta etumatka on kaventunut ja pelkästään siten, että takana tulevat ovat kuroneet eroa kiinni. Tästä ovat esimerkkinä useat ulkomaanturnauksissa nähdyt menestyksekkäät tulokset (etenkin kun ottaa huomioon vähäiset osallistumiset). Naisten sarjassa kärkikaksikko erottui edelleen selkeästi muita paremmaksi, joten siinä mielessä tilanne on edelliskauden kaltainen. Sarjan aikana nuoruus näytti olevan valttia, sillä Kiiskisen joukkue voitti kaikki yhteiset kohtaamiset. Mielenkiintoista nähdä miten kantti kestää ratkaisevassa ottelusarjassa, kun kaikki on pelissä.

Miesten lopputulokset

Naisten lopputulokset

 

PS. Naisten mestaruuden uusinta pelataan Kisakallion curlingradalla paras viidestä systeemillä 13. - 15.4.2007 seuraavan aikataulun mukaisesti: pe klo 18.00, la klo 9.00 ja klo 15.00 sekä tarvittaessa su klo 9.00 ja klo 14.00.