Kisamatka koki jo ennen alkuaan pienoisia vastoinkäymisiä, kun lentokentän sisäänkirjautumistiskillä virkailija ilmoitti koneen olevan noin kaksikymmentä minuuttia myöhässä heti lähdössä. Tunnin pikainen koneenvaihto Tukholmassa olikin nyt vaihtumassa juoksukilpailuksi kelloa vastaan - semminkin kun harjakassit ja muut matkatavarat eivät kulkeutuneet suoraan koneesta toiseen. No niinhän siinä sitten lopulta kävi, että tuo kaksikymmentä minuuttia vaihtui reiluksi puoleksi tunniksi ja jatkolento meni menojaan, joten jouduimme yöpymään Arlandan läheisyydessä olevassa hotellissa odotellen aamun ensimmäisen koneen starttia.
Rantamäen joukkueella ei sinällään ollut hätää, kun ensimmäinen ottelu oli kaavioon merkitty vasta kello yhdeksitoista, mutta sen sijaan Markku Uusipaavalniemi tulisi myöhästymään joukkueensa ensimmäisestä ottelusta varmasti - kisajärjestäjä heltyi onneksi sen verran, että päivällä aiemmin Östersundiin lentänyt muu joukkue sai aloittaa turnauksen pelaten kolmella, vaikka tämä ei kansainvälisten sääntöjen mukaisesti olekaan sallittua.
Perillä liki puoli vuorokautta aiottua myöhemmin
Yhtä kaikki, lopulta pääsimme perjantaiaamuna määränpäähämme, missä meitä jo odottikin kisajärjestäjän edustaja autonkuljettajan ominaisuudessa. Matkalla kohti hallia eräs ruotsalaispelaaja ehti jo tarkastamaan tuloksia kannettavan tietokoneen ja GSM-yhteyden avulla ja todettiin Markun joukkueen olevan alakynnessä ottelun alussa. Jäähallille päästyämme Uusipaavalniemen joukkueen ottelu oli edennyt jo viimeiseen päähän, johon lähdettiin kahden suomalaisten varastaman pään jälkeen tasatilanteessa. Niin vain kävi, että erittäin nuori ruotsalaisjoukkue Litistä kipparinsa Kristian Lindströmin johtamana nappasi yllätysvoiton viimeisen kivensä turvin, eikä ollut itsekään uskoa sitä todeksi - aitoa voitonriemua oli toki mukava seurata vaikka hieman kyllä kismitti Suomen poikien puolesta.
Ennen ensimmäistä oman joukkueen peliämme ehdin saada Paul Ahlgrenilta hieman vinkkiä Östersundin jäähallin vaikeista olosuhteista. Paulin mukaan jäät muuttuisivat pelin aikana huomattavasti ja tähän tulisi ehdottomasti varautua. Ennen jokaisen pelin alkua "arvottiin" viimeisen kiven etu ensimmäiseen päähän heittämällä yksi määrämittainen heitto, ja lähimmäs nänniä osunut joukkue voitti "arvonnan". Ennen mitattavaa määrämittaista kumpikin joukkue sai vuorollaan heittää harjoitusheiton aloituspäästä poispäin ja varsinainen arvontaheitto sitten takaisinpäin.
Viikonlopun aikana tuli huomattua, että Paulin ohjeistus piti aika pitkälti paikkansa. Erityisesti jään liukkaus muuttui pelin aikana dramaattisesti ja alkupäiden tahmeuden kaikottua oli ainakin omalla joukkueellamme vaikeuksia määrämittaisten pelaamisessa. Arvontaheittojen aikana jää oli jopa nihkeämpi kuin mihin olimme kotimaassa treenatessamme tottuneet ja usein huomasimme kiven jäävän matkalle kovasta harjauksesta huolimatta. Liukkauden lisäksi myös kivien nousut muuttuivat ottelun kuluessa paljon ja muutenkin jäät tuntuivat olevan erittäin herkkiä pienillekin virheille heiton irrotusvaiheessa. Kivisarjoistakaan ei ollut etukäteen mitään tietoa, joten jouduimme olettamaan niiden olevan tasalaatuisia.
Ensimmäisessä pelissä vastaamme asettui Venäjän maajoukkue viime vuosina paljon kovatasoisia turnauksia pelanneen kipparinsa Alexander Kirikovin johtamana. Peli oli omalta osaltamme ailahtelevaa ja venäläiset johtivat peliä puolimatkan krouvissa neljän pään jälkeen jo kolmella pisteellä. Tämän lisäksi tauon jälkeen venäläisjoukkueen onnistui varastaa yksi piste lisää ja tilanne näytti osaltamme jo toivottomalta. Jostain syystä vastustajamme halusi edelleen pelata rohkeata määrämittaispeliä, joka sopi meille enemmän kuin hyvin. Kuutospäässä napatut neljä pistettä tasoittivat pelin ennen kahta viimeistä päätä. Vastustajan henkinen yliote kääntyi hetkessä lamaksi ja onnistuimme varastamaan loput kaksi päätä tehden ottelussa hienon nousun kolmessa viimeisessä päässä tehtyjen seitsemän pisteen turvin. Ottelun jälkeen totesimme ykskantaan, että toisinaan voit olla huono, kunhan et ole hölmö!
Uusipaavalniemen seuraava ottelu oli Latvian maajoukkuetta vastaan, joka oli tällä kertaa liikkeellä ilman kippariaan Karlis Smilgaa. Ottelusta kehkeytyi todellinen jännitysnäytelmä, joka ratkesi vasta viimeisessä päässä Markun joukkueen napatessa juuri voittoon tarvittavat kolme pistettä. Molempien suomalaisjoukkueiden voittosarakkeissa oli siis merkintöjä ja hyvät mahdollisuudet kuuden joukkueen alkulohkossa kahden parhaan joukkoon.
Rantamäen joukkueen toinen peli oli Örnsköldvikin Jörgen Granbergin joukkuetta vastaan. Ottelu oli vastustajalta täysi pannukakku ja ohi taukoon mennessä. Ottelu päättyi lopullisesti neljännen pään kolmen pisteen ryöstöön, jolloin vastustaja päätti kätellä ja keskittyä tuleviin koitoksiin.
Iltapeleissä suomalaisjoukkueet kohmeessa
Päivän kolmannessa pelissään Uusipaavalniemen joukkue kohtasi vielä nuoren skellefteålaisen joukkueen, jota kipparoi Jon Melin. Ottelun ratkaisu syntyi jo viidennessä päässä, jossa 4-2 tappiolla ollut nuori ruotsalaisjoukkue nöyryytti hallitsevaa olympiakakkosta nappaamalla peräti viisi pistettä. Uusipaavalniemi ei tästä enää toipunut, vaikka onnistuikin viimeisessä päässä ryöstämään vielä yhden kaventavan pisteen.
Illan viimeisellä pelikierroksella Rantamäen joukkuetta vastaan asettui kovaksi tiedetty tukholmalaisjoukkue Sundbybergin Team Autoform kipparinsa ja kolmosheittäjänsä Mathias "Mini" Carlssonin johdolla. Ottelu eteni ruotsalaiskomennuksessa Rantamäen joukkueen pelin takkuillessa. Ratkaisu nähtiin jälleen tauon jälkeen viidennessä päässä, jossa ruotsalaisjoukkue otti viimeisen kivensä turvin kolme pistettä siirtyen selvään 5-1 johtoon. Loppu oli pelkkä muodollisuus, kun rutinoitunut ruotsalaisjoukkue puolusti johtoaan menestyksekkäästi.
Suomalaisten tie nousee pystyyn
Lauantai oli suomalaisittain toivoa täynnä: molemmat joukkueet tarvitsivat lisävoittoja jatkoon päästäkseen ja Uusipaavalniemellä oli edessään pakkovoitot molemmista päivän peleistä. Päivä lähtikin hienosti käyntiin, kun Markun joukkue peittosi Andreas Prytzin härnösandilaisjoukkueen selvästi lukemin 8-4. Rantamäen hävittyä päivän ensimmäisen pelinsä gävleläistä CK Granitin joukkuetta vastaan heikon esityksen jälkeen, oltiin tilanteessa, jossa molemmat suomalaisjoukkueet olivat pakkovoiton edessä.
Uusipaavalniemi oli jälleen ensin tulessa, kun heidän vastaansa asettui mm. vastikään kovatasoisen Bernin rahaturnauksen voittanut nuori, mutta kokenut Y-Bussin joukkue kipparinsa Nils Carlsènin johdolla. Erittäin varovaisesti pelannut ruotsalaisjoukkue osoittautui ottelussa lopulta etevämmäksi ryöstäen johtotilanteessa pari viimeistä päätä Uusipaavalniemeltä. Näin ensimmäinen suomalaisjoukkue oli jatkopeleistä ulkona. Ikuisesti voidaan jossitella siitä olisiko joukkue voittanut sen ensimmäisen ottelunsa, jos kapteeni olisi ollut paikalla ajoissa, mutta tosiseikat pysyvät silti - Uusipaavalniemen joukkue hävisi yllättäen kolmea nuorta ruotsalaisjoukkuetta vastaan voittaen kuitenkin aikuisikään ehtineet vastustajansa. Yhden turnauksen perusteella ei voida johtopäätöksiä vetää suuntaan eikä toiseen, mutta tämän valossa Ruotsin curlingin tulevaisuus näyttää edelleen perin valoisalta!
Päivän toisessa suomalaisittain ratkaisevassa ottelussa Rantamäki kohtasi Svegistä kotoisin olevan Marcus Feldtin joukkueen joka sekin, latvialaisten tapaan, pelasi ilman vakiokippariaan turnauksessa. Joukkueen peräsimessä kipparoi tällä kertaa Sven Olsson, ja hyvin kipparoikin. Takavuosina tämä Feldtin joukkue tiedettiin erittäin kovaksi vastukseksi, mutta viimeisen parin vuoden aikana sen Ruotsin sisäinen rankingsijoitus on pudonnut tasaisesti. Nyt joukkue esitti kuitenkin parasta osaamistaan ja Rantamäen joukkueen pelin ollessa edelleen kipsissä päättyi toisenkin suomalaisjoukkueen taival tylysti lukemin 8-4.
Illan mittaan Östersundin curlingklubilla järjestettiin pienimuotoiset juhlat, joissa viihdykkeenä järjestettiin mm. pareittain pelattava taitoheittokilpailu, jossa ruotsalaiset ja yllättäen latvialaiset pelaajat näyttivät menestyvän parhaiten. Kilpailussa kaikki pelaajat olivat mukana varsin rennolla mielellä pitämässä hauskaa ja nähtiinpä siellä osallistujilla muutamia kostyymeja, jotka sopisivat varsin hyvin tyyliin esimerkiksi kotimaiseen Finnish Bonspieliimme :)
Sunnuntain ratkaisupeleissä lisää yllätyksiä
Sunnuntain ratkaisupeleissä nähtiin mukana pelkästään ruotsalaisia joukkueita. Yllätyksien sarja sai jatkoa, kun Uusipaavalniemen kolmihenkisen joukkueen turnauksen ensimmäisessä pelissään voittanut Team Fabös pudotti puolivälierissä itsensä Peja Lindolmin joukkueen jatkosta. Nuori ja ennakkoluuloton joukkue pienestä Litin kylästä joutui myöhemmin toteamaan välierissä Feldtin joukkueen pisteen verran paremmakseen, samaten kuin pronssiottelussa yhtä niukalla erolla vielä Team Autoforminkin.
Finaaliottelussa kohtasivat Feldtin joukkue Svegistä ja vasta täksi kaudeksi kokoon kasautunut karlstadilaisjoukkue kipparinaan Sebastian "Sebbe" Kraupp. Sebbehän pelasi vuosia Nils Carlsènin joukkueessa, kunnes irtautui siitä viime kaudella. Matkalla fi naaliin Krauppin nuori joukkue oli aamupelissä peitonnut jatkopäässä EM-kisoihin lähtevän Per Carlsènin joukkueen ja myöhemmin semifi naalissa Team Autoformin. Finaaliottelusta kehkeytyi lopulta suoranainen trilleri, joka ratkesi vasta jatkopäällä Krauppin eduksi pieninumeroisin lukemin 3-2. Voittajajoukkueessa pelasivat kapteeni Sebastian Krauppin lisäksi kolmosena Fredrik Lindberg, kakkosena Markus Eriksson ja ykkösenä Torbjörn Liljemark - painakaahan nimet mieleen!
Kisat olivat erittäin hyvin järjestetyt, vaikka peliolosuhteet eivät aivan täydelliset olleetkaan. En jaksa uskoa, että noin moni MM-kisakävijä olisi samassa turnauksessa alisuorittanut noin suuresti, jos olosuhteet eivät olisi tuoneet omaa haastavuuttaan mukaan peliin. Kisojen päävastuullinen järjestäjä Rickard Hallström kertoi, että tämä oli viimeinen kerta kun turnaus järjestetään Östersundissa. Syy on kuitenkin muualla kuin tämän kauden olosuhteissa. Euroopan huippujoukkueiden osallistuminen on viime vuosina keskittynyt ainoastaan pohjoismaisiin edustajiin, sillä kauempaa Euroopasta parhaat joukkueet eivät ole vaivautuneet kahden lentoyhteyden päähän Keski-Ruotsiin pelaamaan. Keskustelut ovat kuulemma jo käynnissä turnauksen siirtämiseksi Tukholmaan ja kaiken loksahtaessa kohdalleen saatamme nähdä jo ensi vuonna Swedish Cupin, joka pelataan Danderydin loistokkaassa hallissa lähellä Tukholman keskustaa.
Kommentit