Pääkirjoitus 4/2006

Teksti: 
Jermu Pöllänen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Curlingkausi on vihdoin päässyt kunnolla käyntiin. Ei tullut niitä kunnon pakkasia, joita edellistä lehteä valmistellessa odoteltiin, mutta kilpailukausi ei onneksi ole täysin kuitenkaan säiden armoilla. Vierumäellä saivat kansalliset mestaruussarjat jälleen lähtölaukauksensa ja vieläpä hyvissä olosuhteissa. Ilahduttavaa oli myös huomata, että useat takavuosien aktiivipelaajat tekivät paluuta kilpacurlingin pariin. Osa heistä oli sivussa lyhemmän, osa pidemmän aikaa, osa omasta halustaan ja osa olosuhteiden pakosta. Syiden ja aikajänteiden analysointi ei ole tässä oleellista vaan se, että pelaajavirtaa on lajiharrastajiemme keskuudessa myös takaisin päin: Suomen curlingilla ei yksinkertaisesti olisi varaa menettää yhtään kokenutta pelaajaa kansalliselta tasolta jos ja kun pelin tason halutaan maassamme nousevan. Tulokkaiden ei toivottavasti tarvitse tehdä kaikkia samoja virheitä kuin konkareiden päästäkseen pelissään heidän kanssaan samalle tasolle - kokeneempia seuraamalla oppii!

Kansallisen lajiharrastuksen taso Suomessa tuntuu olevan jatkuva huoleni aihe. Nousuvoittoistahan tuo koko ajan kuitenkin tuntuu olevan, mutta tuskaisen hidasta on muutos hyvien olosuhteiden puuttuessa. Kansainvälisen tason mittarein mitattuna Suomen curling jaksaa sen sijaan suorastaan loistavasti, ainakin miesten curlingin osalta. Tästä hyvänä esimerkkinä olivat jälleen maajoukkueen hienot otteet Continental Cupissa Euroopan kaataessa Amerikan sekä EM-kisojen kuudes sija. Myös naisten puolella näkyy jälleen valoa tunnelin päässä. EM-kisojen B-sarjan alkulohkon voitto puhtaalla pelillä ja nousu takaisin A-sarjaan antavat uskoa tulevaan. Myöhemmin tällä kaudella nähdään vielä miten tyttöjen ja poikien joukkueet käyvät oman taistelunsa juniorien MMkisapaikasta. Toivottavasti tyttöjen viimevuotinen hyvä vire jatkuu ja johtaa tällä kertaa kautta aikain ensimmäiseen MM-kisapaikkaan!

P.S. Viimekertaisesta pääkirjoituksestani olen saanut paljon positiivista palautetta. Osin siihen liittyen voisin suositella curlingjäitä ammatikseen myyville tahoille mahdollisimman pian hankittavaksi Maailman curlingliiton (WCF) koostaman jäänteko-oppaan (hinta 45 euroa), josta käy loistavasti ilmi jäänteon jalo taito - opas on toki englanninkielinen, mutta sisältöä nähtäneen tulevaisuudessa ainakin osittain suomennettuna Suomen curlingliiton nettisivuilla. Heitänpä ilmoille vielä haasteen: ensimmäinen taho Suomessa, joka todistetusti on ottanut curlingjäiden ylläpidossa käyttöön WCF:n manuaalissa mainitun "kymmenen höyläyskerran rutiinin", ansaitsee pääkirjoituksessani uroteostaan kunniamaininnan!