Sundbyberg Open 29.9. - 1.10.

Teksti: 
Jermu Pöllänen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 
 

Ruotsin curlingin kilpakauden avasi tänäkin vuonna perinteikäs Tukholman Sundbyberg Open. Muutamia vuosia takaperin samaisessa hallissa järjestettiin kauden avausturnauksena Magnus Ladulås Classic, mutta pari vuotta sitten se jäi kerran järjestämättä ja vaipui näköjään samalla unholaan. Osin tästäkin syystä turnaukseen osallistuneet ruotsalaisjoukkueet eivät jäällä olleet montaakaan kertaa käyneet ja tämä näkyi epävarmoina otteina pelissä.

 

Suomalaisedustus lepäsi tänä vuonna yksinomaan Tomi Rantamäen jouk­kueen harteilla. Yleensä matkassa on ollut useita joukkueita Suomesta, mutta yllätykseksemme jouduimme huomaa­maan että tänä vuonna oli toisin. Ennen reissua ehdimme harjoittelemaan muuta­man kerran ja jokainen jäällä vietetty tun­ti tuli kyllä tarpeeseen. Reissuun lähdettiin Turun kautta, jolloin ehdimme vielä meno­matkalla pysähtyä Lohjalle treenaamaan.

Suomen lisäksi edustettuna oli Wales maajoukkueensa voimin ja paikallista par­haimmistoa edusti kahdeksan Elitserien-tason joukkuetta. Näiden lisäksi mukana oli yksi naisjoukkue ja neljä alemman ta­son ruotsalaisjoukkuetta.

Suomalaisittain pelit lähtivät hyvin käyntiin, kun edelliskeväänä MM-kisoissa Ruotsin joukkuetta kipparoinut Eric Carlsén kaatui uuden joukkueensa kanssa aamupelissä 9-7 (Eric pelaa tässä nuoressa joukkueessa kolmosheittäjänä ja varakip­parina). Hyvän alun jälkeen alkoikin sitten joukkueemme vaikeampi kausi. Ensin ryh­tyi menopeli temppuilemaan ja sitä päh­käillessä myös peli takkusi. Tappio turna­uksen toisessa pelissä selvin lukemin 7-2 ei kuitenkaan joukkueen henkeä lannistanut, ja olihan tässä triple-knock-out systeemis­sä varaa vielä hävitä yksi peli lisää. Ilta­puhteina yritimme selvittää ajokkiamme vaivannutta käyntihäiriötä ilman suurem­paa menestystä.

Lauantain aamiaiselle noustiin hyvissä ajoin, sillä aikomuksenamme oli hankkia alle vuokra-auto ja siirtää näin keskittymi­nen takaisin meneillään olevaan turnauk­seen. Pienien vaikeuksien kautta saimme kuin saimmekin auton vuokrattua, kiitos joustavan henkilökunnan, ja erittäin pikai­sen aamupalan hotkaistua. Aamupelissä vastaamme asettui Walesin joukkue, jonka ykkösheittäjä poti polveaan niin pahasti, että joutui jättämään leikin kesken jo parin

pelatun pään jälkeen. Pelissä ote pysyi joukkueellamme ja pääsimme lopulta kos­tamaan parin vuoden takaisen EM-kisojen B-sarjaan putoamisen selvin lukemin 8-4. Voitto Walesista aamupelissä vei joukku­eemme kaaviossa ottelemaan Peter "Peja" Lindholmin uutta joukkuetta vastaan.

Pejan nykyjoukkueen pelikunto tuli to­dettua, ja huomioon ottaen vähäisen yhtei­sen pelikokemuksen se todettiin vähin­täänkin kohtalaiseksi. Pelin aikana ei voi­nut olla vertaamatta tämän joukkueen edesottamuksia siihen Pejan edelliseen, vuosikymmenten aikana yhteen hitsautu­neeseen nelisoluiseen organismiin. Selvästi uusi joukkue haki vielä yhteistä säveltä ja etenkin varakipparina toimineen James Dryburghin kanssa Peja tuntui käyvän pit­källisiä keskusteluja pelin tiimellyksessä. Yhtä kaikki jouduimme tunnustamaan kohdanneemme parempamme tuossa otte­lussa, joka varmisti Pejan joukkueelle jat­kopaikan sunnuntain ratkaisupeleihin.

Meillä pelit jatkuivat jälleen lounaan jälkeen ja tällä kertaa vastaan asettui isän­täseuran Mats Nybergin hallitseva Loi­maan Country Curling -mestarijoukkue. Ottelusta tuli todella tiukka ja lopulta väänsimme sen voitoksi viimeisen kiven määrämittaisella parin sentin turvin. Jouk­kueemme pelit jatkuivat siis jälleen sun­nuntaiaamusta, kuten muutamana aiem­panakin vuotena. Edelliskausien alkuloh­kotyyppinen sarjamuoto vei joukkueemme jatkoon parina edellisvuonna onnekkaasti T-heittojen turvin, nyt sinne mentiin "reh­disti" voittamalla, vaikkakin äärimmäisen pienellä marginaalilla.

Sunnuntaiaamusta pelit alkoivat puoli tuntia lauantaita myöhemmin, joten tällä kertaa aamiaisen saannissa ei esiintynyt ongelmia. Joukkueemme pelikin lähti kul­kemaan entistä paremmin ja turnauksessa hyviä otteita esittänyt Södertäljen nuori joukkue joutui taipumaan käsittelyssäm­me lukemin 6-3. Puolen tunnin tauon jäl­keen semifinaaliottelussa vastaamme aset­tui turnauksen ensimmäisessä pelissä voit­tamamme Eric Carlsénin joukkue, joka oli parantanut peliään pitkin turnauksen kul­kua. Semifinaaliottelussa ei ihmeellisen hy­vää peliä esittänyt kumpikaan joukkue ja tulostaulu pysyi pieninumeroisena. Otte­lun viimeisessä päässä onnistuimme nap­paamaan viimeisen kiven turvin voittoon tarvittavan pisteen ja finaalipaikka irtosi lukemin 4-3.

Finaaliin rynnättiin pikaisen lounaan jälkeen aikomuksena ottaa takaisin aikai­semmin turnauksessa koettu tappio Peja Lindholmin joukkuetta vastaan. Ruotsa­laisjoukkue oli ottelun alussa kuitenkin paremmin hereillä ja se hankkiutui nope­asti tuntuvaan 3-0 johtoon. Ottelun rat­kaisu nähtiin jo sen neljännessä päässä, jossa ruotsalaisilta onnistui kaikki ja meil­tä ei taas mikään. Viimeisellä kivellä na­pattu viisi pinnaa varmisti voiton Pejan joukkueelle lukemin 8-2.

Kotimatkalle päästiin lopulta hyvillä mielin. Kauden aloitus oli joukkueellemme paras kautta aikain, joten kovin kauaa ei tuota finaalitappiota tullut märehdittyä. Todettiin ykskantaan, että muutama treeni kannattaa näköjään järjestää pohjalle en­nen kuin tuonne Ruotsiin asti lähtee tur­naamaan!

P.S. Pejan uutuusjoukkue Team Bet4e.com joutuu tuoreiden tietojen mukaan muutta­maan nimensä, sillä Ruotsissa urheilijat ei­vät saa mainostaa ulkomaista vedonlyön­titoimistoa.